Köyhä
Kyllä voin ihan kirkkain silmin sanoa, että lapsuuteni oli köyhä. Sanotaanko niin että jos kaaduin ja rikoin uusien halpafarkkujen polven heti ekana käyttöpäivänä, niin niillä silti mentiin seuraava vuosi. Edelleen määrittelen itseni köyhäksi, vaikka muut mitä väittäisivät. Köyhyys antaa leiman, josta ei oikein pääse eroon.
”Siinä minä, hiljaisuus” – psykologi Samuel Beckettin jäljillä
Kertakonsultaatio – psykologi osaa sen jo
Varhaiskasvatus-keskustelu kaipaa tunnetyöskentelyä
Kiillotanko kilpeäni?
Jo jonkun aikaa on ollut tapana tukea hyviä asioita Facebook-profiilissa, Twitterissä tai sähköpostin jälkilöpinöissä. Tiedättehän: ei olla rasisteja, ei olla homofoobisia, ei hyväksytä terrorismia, ei olla sovinisteja tai seksistejä: no ei tietenkään olla! Sellainen olisi tyhmää, epäinhimillistä ja ainakin osin myös laitonta.
Tietääkö hallituksen vasen käsi, mitä oikea tekee?
Samalla, kun halutaan vahvistaa koulupolkua ja mielenterveyden huomioimista työelämässä, tuotetaan aivan toisensuuntaisia lakiesityksiä.
Mistä on tulevaisuuden psykologien työhyvinvointi tehty?
Kuka auttaisi harkkahakijaa?
Psykologian opiskelijat suhtautuvat hyvin innokkaasti mahdollisuuksiin päästä harjoittelemaan tulevaisuuden työelämän taitoja käytännössä. Varsinaiset psykologian pääaineopinnot tarjoavat tähän joitain tilaisuuksia, mutta tulevalle psykologille kaikista tärkein käytännön oppimahdollisuus on varsinainen viiden kuukauden psykologiharjoittelu.
Työhyvinvoinnissa ei pidä unohtaa kaikkein tärkeintä, eli itseä
Voiko julkisella sektorilla tehdä töitä eläkkeeseen asti?
Älkää kuunnelko meitä nuorisopsykiatreja
Nuorisopsykiatrina pelkään, että jos opiskeluhuollon psykologit ja kuraattorit päättävät astua sote-laivan alakansille, medikalisaatio ja pinnallinen tehokkuustavoittelu vie voiton koko maakunnasta, kouluja ja oppilaitoksia myöten. Vaikka olisitte psykologeja, älkää kuunnelko meitä nuorisopsykiatreja.
