Vuorosi ei tule koskaan, keskiluokka
Viimeistään tässä vaiheessa elämää on parasta myöntää totuus: olen keskiluokkainen, tylsä, konservatiivinen, melkein tavallinen. Neuroottinen, varmasti. Keskiäkäinen.
Nyt tarvitaan yhteistyötä ja innovatiivisia ratkaisuja
Työskentelen alueella, jossa psykologien rekrytointi on ollut pitkään haastavaa – ja viimeisten vuosien aikana muuttunut melkein mahdottomaksi. Tämä heijastuu työmäärän ja -paineen lisääntymisenä työssä oleville psykologeille. Ongelma ei ratkea pelkällä rahalla – tarvitaan myös innovatiivisia ratkaisuja työntekijäpulan juurisyihin.
Ei naurata
Oikeuskanslerinvirasto antoi virkamiehelle huomautuksen huumorin käytöstä. Virkamieheltä oli kysytty, miten sokerikuoriaisen toukat saisi talosta pois, ja hän oli vastannut, että polttamalla talon. Itse missasin aikoinaan yhden työpaikan sen vuoksi, kun olin ollut haastattelussa liian hauska: haastattelutilanne on kuulemma vakava asia.
Kuka ymmärtää Sinun tarpeitasi?
Kuka sinä olet ja mitä sinä tarvitse juuri nyt itsellesi elämääsi? Näillä kysymyksillä haluan aloittaa tämän tekstini, kun saan kunnian kirjoittaa jälleen vuoden Hallituksen penkiltä -kolumnini. Nuo kysymykset ovat olennaisia elämälle, jota sinä elät ja työlle, jota teet omassa arjessasi.
Toiminnan kärjessä yhteisöllisyys
Parin viime vuoden ajan erityinen huoli ainejärjestöissä on kohdistunut siihen, kuinka omien opiskelijoiden välistä yhteisöllisyyttä saataisiin ylläpidettyä alati muuttuvissa poikkeusoloissa. Huolta on kannettu paitsi vuosikurssien sisäisestä ryhmäytymisestä, myös eri vuosikurssien välille muodostuvasta kuilusta.
So ja Te
Sosiaali- ja terveystointa on yritetty yhdistää nyt jo vuosikymmeniä, viimeksi tietysti sen mielipuolisen, Iijoki-sarjaakin pidemmän sote-paketin avulla. Mutta oikeastaan mitään todellista ei tapahdu. So ja Te ovat edelleen yhtä kaukana toisistaan kuin vuorigorilla ja lapintiira.
Psykologi – aina joko liikaa tai liian vähän?
Millainen on hyvä psykologi? Entä hyvä psykologian opiskelija? Nämä kysymykset ovat pyörineet viime aikoina mielessäni paljon kahdesta syystä: toisaalta omien opintojen loppumisen ja työelämän vääjäämättä lähestyessä, mutta paljon myös pian valmistuvan gradun myötä.
Mielenterveysongelmien hoidon eriarvoisuus: case kuntoutuspsykoterapia
Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian tulevaisuus on avoinna. Sen järjestämisvastuuta on väläytelty siirrettäväksi hyvinvointialueille mutta toistaiseksi ei ole avattu, millä kriteerein tai rahoituspohjalla kuntouttava terapia jatkuu. Miten alueelliset erot huomioidaan hyvinvointialueiden toiminnassa? pohtii hallituksen jäsen Sanna Selinheimo kolumnissaan.
Eihän kukaan voi olla yhtä paha kuin minä
Kiusaaja ei lopeta ikinä, ellei joku pakota häntä lopettamaan, tavalla tai toisella. Ihmisten halu auttaa on nyt käsin kosketeltavaa. Paha ihminen olisi vaan kääntänyt selkänsä sodan raakuuksille, kirjoittaa Vesa Nevalainen blogissaan.
Arvoisat psykologit ja opiskelijat
Vielä ajoittain epävarmana ja hukassakin olevana opiskelijana voi vain seurata ihailevana vierestä, kuinka psykologian asiantuntijat brändäävät itseään ja tietävät paitsi oman, myös alansa arvon.
Kohti Ukrainaa
Psykologit Johanna ja Jan-Henry Stenberg halusivat tehdä jotain konkreettista tukeakseen hädänalaisia sodassa. He ottivat minibussin alleen ja lähtivät auttamaan ukrainalaisia. Matka oli raskas, mutta myös tärkeä ja herätti monenlaisia ajatuksia. Oliko ratkaisu oikea?
Hyvinvointialueille siirtyminen tuo koulupsykologeille haasteita ja mahdollisuuksia
Hyvinvointialueita on alettu valmistella, ja Etelä-Savon psykologit ovat innostuneet aktiivisesti punnitsemaan tulevaa tilannetta. Nuorille koulupsykologeille uravalinta voikin olla voikin uhan sijaan mahdollisuus: ei yksinäistä puurtamista vaan liittyminen tukea antavaan kollegayhteisöön.