Petomaista
Ministeri kävi turkiskaupassa ja laittoi sieltä materiaalia someen. Hypisteli turkiksia ja kehui, miten Suomeen virtaa turkisrahaa. Sai palautetta ja ihmetteli, että ei kai turkishomma ole sen epäeettisempää kuin lihansyöntikään.
Muutokseen tarvitaan meitä kaikkia
Jo valmistuvat opiskelijat huomaavat, että psykologi ei aina saa koulutustaan ja työkokemustaan vastaavaa palkkaa. Joskus psykologit ja psykologian opiskelijat ovat myös hieman vaatimattomia tunnustamaan omaa osaamistaan, kirjoittaa Kompleksi ry:n puheenjohtaja.
Salaa liitossa
Salaliittoteoriat ovat oikeastaan aika psykologisia ilmiöitä. Kehitetään niin mielikuvituksellisia paradokseja, että kuulija alkaa väkisinkin kuunnella, mitä hänelle selitetään. Ja moni uskoo salaliittoteoreetikkoa, koska monen elämä on tylsää ja nämä teoriat antavat illuusion siitä, että jossain on onnea, iloa ja uskottava psyykkinen narratiivi.
Vuorosi ei tule koskaan, keskiluokka
Viimeistään tässä vaiheessa elämää on parasta myöntää totuus: olen keskiluokkainen, tylsä, konservatiivinen, melkein tavallinen. Neuroottinen, varmasti. Keskiäkäinen.
Nyt tarvitaan yhteistyötä ja innovatiivisia ratkaisuja
Työskentelen alueella, jossa psykologien rekrytointi on ollut pitkään haastavaa – ja viimeisten vuosien aikana muuttunut melkein mahdottomaksi. Tämä heijastuu työmäärän ja -paineen lisääntymisenä työssä oleville psykologeille. Ongelma ei ratkea pelkällä rahalla – tarvitaan myös innovatiivisia ratkaisuja työntekijäpulan juurisyihin.
Ei naurata
Oikeuskanslerinvirasto antoi virkamiehelle huomautuksen huumorin käytöstä. Virkamieheltä oli kysytty, miten sokerikuoriaisen toukat saisi talosta pois, ja hän oli vastannut, että polttamalla talon. Itse missasin aikoinaan yhden työpaikan sen vuoksi, kun olin ollut haastattelussa liian hauska: haastattelutilanne on kuulemma vakava asia.
Kuka ymmärtää Sinun tarpeitasi?
Kuka sinä olet ja mitä sinä tarvitse juuri nyt itsellesi elämääsi? Näillä kysymyksillä haluan aloittaa tämän tekstini, kun saan kunnian kirjoittaa jälleen vuoden Hallituksen penkiltä -kolumnini. Nuo kysymykset ovat olennaisia elämälle, jota sinä elät ja työlle, jota teet omassa arjessasi.
Toiminnan kärjessä yhteisöllisyys
Parin viime vuoden ajan erityinen huoli ainejärjestöissä on kohdistunut siihen, kuinka omien opiskelijoiden välistä yhteisöllisyyttä saataisiin ylläpidettyä alati muuttuvissa poikkeusoloissa. Huolta on kannettu paitsi vuosikurssien sisäisestä ryhmäytymisestä, myös eri vuosikurssien välille muodostuvasta kuilusta.
So ja Te
Sosiaali- ja terveystointa on yritetty yhdistää nyt jo vuosikymmeniä, viimeksi tietysti sen mielipuolisen, Iijoki-sarjaakin pidemmän sote-paketin avulla. Mutta oikeastaan mitään todellista ei tapahdu. So ja Te ovat edelleen yhtä kaukana toisistaan kuin vuorigorilla ja lapintiira.
Psykologi – aina joko liikaa tai liian vähän?
Millainen on hyvä psykologi? Entä hyvä psykologian opiskelija? Nämä kysymykset ovat pyörineet viime aikoina mielessäni paljon kahdesta syystä: toisaalta omien opintojen loppumisen ja työelämän vääjäämättä lähestyessä, mutta paljon myös pian valmistuvan gradun myötä.
Mielenterveysongelmien hoidon eriarvoisuus: case kuntoutuspsykoterapia
Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian tulevaisuus on avoinna. Sen järjestämisvastuuta on väläytelty siirrettäväksi hyvinvointialueille mutta toistaiseksi ei ole avattu, millä kriteerein tai rahoituspohjalla kuntouttava terapia jatkuu. Miten alueelliset erot huomioidaan hyvinvointialueiden toiminnassa? pohtii hallituksen jäsen Sanna Selinheimo kolumnissaan.
Eihän kukaan voi olla yhtä paha kuin minä
Kiusaaja ei lopeta ikinä, ellei joku pakota häntä lopettamaan, tavalla tai toisella. Ihmisten halu auttaa on nyt käsin kosketeltavaa. Paha ihminen olisi vaan kääntänyt selkänsä sodan raakuuksille, kirjoittaa Vesa Nevalainen blogissaan.