
Koronapelko
Vara ei venettä kaada – vai kaataako? Miten koronapelkoon tulisi suhtautua? Ja miten sen kanssa pärjää?

Onhan se rakettitiedettä
Pakko tunnustaa, miksi aikoinaan kiinnostuin psykologiasta. Totuus on, että en tajunnut siitä oikein mitään. Kuin uusi, vaikea maailma olisi läväytetty eteeni.

Ei pyramidiakaan rakenneta kärjestä käsin
Kun lasten ja nuorten hyvinvointia halutaan parantaa, lähetesuman, oireiden ja diagnoosien takaa on nähtävä kirkkaasti alkuun, perustuksiin, arkeen.

Ensimmäinen ammattikriisi?
Jokainen ammatti tuo varmaankin mukanaan omat kriisinsä urakehityksen eri vaiheissa. Nuorena psykologian opiskelijana minulle on nyt tullut vastaan ensimmäinen ”ammattikriisi”.

Moderni kokemus ja merkityskato
Kaikki on itsestä kiinni.

Kohtaavuutta arjessa
Kohtaammeko toisemme aidosti arjessa? Kohtaammeko perheenjäsenen, mahdollisen puolison tai lapsen? Kohtaammeko ystävämme? Entä työtoverin ja kollegan työpaikalla tai vierustoverin kokouksessa?

Mikä mieli?
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut mielenterveystyön kehittämistä vuoteen 2030 saakka ohjaavan strategian, joka perustellusti nostaa kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevat periaatteet mielenterveyspolitiikan keskiöön.

Synnin määrä ei ole vakio
Eipä ole tullut oikein koskaan innostuttua tuosta tupakinpoltosta. Aikoinaan yritinkin vedota aina hölmöillessäni siihen, että kun en polta, niin voin vastaavasti sekoilla muilla elämän alueilla sitäkin enemmän. Eihän se näin mene.

Avoin kirje ministeri Kiurulle
On uskomatonta, kuinka usein mielenterveyspalveluiden suunnittelussa unohtuu mielenterveyden laaja-alaisin ammattilainen eli psykologi. Nuorten kohdalla ratkaisu ei ole IPC, vaan opiskeluhuollon resurssien kuntoon laittaminen.

Kärpästen herruus eli kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa
Ovatko alut merkityksellisiä sen takia, että ne kertovat meille, mitä keskikohdista ja lopuista kuuluu ajatella?

Psykologi – kuka muu muka?
Kaksi vuotta sitten Psykologiliiton 60-vuotisjuhlissa nuori mies totesi minulle, miten ihailtavaa on, että edelleen jaksoin olla mukana liiton toiminnassa. Ehken olemukseni loi vaikutelman, että olisin ollut mukana lähes alusta asti.

Keitä oikeastaan pitäisi auttaa?
Jos 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii mielenterveyshäiriöistä, kannattaisi tehdä jotakin myös sen eteen, että loput 80 prosenttia eivät sairastu.