Yhteiskuntamme vihaa lapsia
Lapset eivät erityisemmin tarvitse diagnosoimista, hoitoon ohjaamista tai vouhottamista. Toki joskus myös noita kahta ensimmäistä. Lapset tarvitsevat rakkautta, luottamusta ja aitoa välittämistä.
Psykologian insinöörit
Jaahas. Aalto-yliopisto alkaa näköjään kouluttaa psykologiaan erikoistuneita insinöörejä. Tähän mennessähän kaikki on mennyt ihan toisin päin, eli psykologiasta on kissojen ja koirien kanssa yritetty vääntää eksaktia luonnontiedettä.
Näkyvyys ei vie nälkää
Näin päälle viisikymppisenä muistan ”kuin eilispäivän” ensimmäiset kesätyöpaikkani hamalta kahdeksankymmenluvulta. Ensimmäisessä poimin keräsalaattia. Kuumassa kasvihuoneessa hiki valui ja selkä oli kovilla. Ujona kuusitoistavuotiaana kehtasin tuskin kysyä, voinko pitää juoma- ja vessataukoja ja milloin työpäivä milloinkin päättyisi.
Toimimattomuuskulttuuri
Kylläpäs alkoi ärsyttää koko toimintakulttuuri. Sehän on vähän kuin itsetunto. Kaikki siitä puhuvat, mutta kuinka moni osaa oikeasti selittää, mistä on kyse?
Voihan itku!
Nainen purskahtaa itkuun parisuhdeterapiassa kertoessaan arjesta, parisuhteen ongelmista ja siitä, ettei kestä enää. Asioista, joista hän on yrittänyt kertoa puolisolleen lähes päivittäin saamatta tämän huomiota. Terapiasta lähdettyä puoliso toteaa, että ”tehostit sit sanomaasi oikein itkulla”. Tehostit?
Tunnekielen arvo
Kukaan ei opeta meille, miten tunteita kuvaillaan jokapäiväisessä kielenkäytössä, vaikka se olisi tärkein asia osata työelämässä. Miten voimme valmistuessamme auttaa suomenkielisiä, jos emme ymmärrä heidän tapaansa kuvailla tunnetilaansa? kirjoittaa Åbo Akademin psykologian opiskelija Emilia Lundsten.
Känslospråkets betydelse
Aldrig erbjuds vi någon möjlighet att lära oss hur man på vardaglig finska uttrycker känslor, trots att detta vore viktigt att kunna i arbetslivet. Hur är det meningen att vi den dagen vi blir färdiga psykologer skall kunna hjälpa andra om vi inte förstår hur de beskriver olika känsloupplevelser? skriver psykologistuderande vid Åbo Akademi Emilia Lundsten.
Mihin luottamusmiehiä tarvitaan?
Miksi psykologin kannattaisi osallistua yhteisten asioiden hoitoon ja edunvalvontaan? Siinä tarvitaan rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja uskallusta pitää tärkeistä arvoista kiinni, kuvailee Psykologiliiton hallituksen jäsen Ewa Stevens kokemuksiaan tuoreena luottamusmiehenä.
Mistä meille maksetaan?
Me psykologit olemme tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta meidän asiantuntemuksemme syvällinen luonne ei ole laajalti tunnettu. Asiantuntija-ammatit ylipäätään eivät ole tarkkarajaisia, ja täten oman osaamisen sanoittaminen ja palkan pyytäminen voi aiheuttaa epävarmuuden tunteita.
Piiloutumisen jalo taito
Tämä tarve piiloutumiseen, yksityisyyteen, luontoon ja maaseudun rauhaan ei alkanut koronasta. Se alkoi silloin, kun jotkut ihmisluontoa tuntemattomat ihmiset keksivät avokonttorin tai hienommin sanottuna monitilatoimiston.
Palkka – mitä enempi, sen parempi?
Ammattiyhdistyksenä keskitymme jäsentemme edunvalvontaan. Jos mietin itselleni tärkeimpiä valvottavia etuja, ensin tulee mieleen psykologien työllisyys, hyvät työolot ja mahdollisuus hyödyntää järkevällä tavalla tämän koulutuksen tarjoamaa osaamista. Ja sitten heti tulee mieleen palkka.
Holhousyhteiskunnan loppu
Minäpä kerron, miksi niin moni jättää koronarokotteen ottamatta. Eivät he ole tyhmiä, ja kyllä he tietävät rokottamattomuuden riskit. He eivät vaan halua totella, kun hyväntahtoiset tädit ja sedät haluavat hyysätä heitä kuten aina ennenkin. He haluavat olla itsenäisiä ja vahvoja. Eivät vaan raukat keksi mitään parempaakaan tapaa kapinoida.