Psykologit palvelujärjestelmän muutoksen moottoreiksi
Miksi suurin osa apua tarvitsevista kansalaisista joutuu vain odottamaan ja saa lopulta laimennettua hoitoa? Mielenterveyden hoidon järjestäminen on myös psykologien asia, ei vain lääkärien tai hallintotieteilijöiden, kirjoittaa aiheesta väitöskirjan tehnyt psykologi Tino Karolaakso.
Kasvamme psykologeiksi yhdessä
Yhteenkuuluvuus omien kanssaopiskelijoiden kanssa muovaa psykologiksi kasvamista ja identiteetin kehittymistä. Keskustelut Unicafessa lounaalla ja yömyöhään käydyt pohdinnat bileissä kasvattavat psykologin ammattiosaamista enemmän kuin osaisi kuvitellakaan, kirjoittaa ainejärjestö Kompleksin puheenjohtaja Viivi Laamanen.
Yhteisöllisyyden kaipuu
Järjestötoiminta on yhdessä tekemistä, ja sen myötä tulee myös tunne yhteisöllisyydestä. Nykyään kuitenkin yhä harvempi haluaa lähteä toimintaan mukaan, Cortexin puheenjohtaja Ina Lehtola on havainnut. Etäopiskelussa on hyötynsä, mutta jos toisia tapaa vain tietokoneruudulla, vuorovaikutuksesta jää puuttumaan läheisyys ja yhteys.
Peikonlehden varjosta kaikille
15 vuotta sitten yrittäjyys tarkoitti mediaanitasolla psykologille sitä, että vuokrataan yksiö Töölöstä, ostetaan sinne peikonlehti, persialaismatto sekä hämärää grafiikkaa seinille. Arvokasta työtä, mutta maailma myös muuttuu. Viime vuosina psykologit ovat perustaneet yrityksiä, jotka ovat työllistäneet satoja tekijöitä, kirjoittaa psykologi Teemu Ollikainen.
Turvalliset tilat
”Olisin tarvinnut kasvuvuosina apua, en rangaistuksia ja katseen kääntämistä muualle. Ajattelin viime vuoteen saakka, että vika oli vain itsessäni. On helppoa olla puuttumatta, kun kohde ei pyydä apua”, kirjoittaa kirjailija Tuomas Kyrö Psykologi-lehden esseessään.
Kärsimys ja tarinoiden voima
Lukemisella ja tarinoilla on suuri merkitys suhteellisuudentajun kehittymiselle. Siksi lasten ja nuorten lukemisharrastuksen hiipuminen on kansallinen tragedia, kirjoittaa psykologi Hannu Kauppinen Mielen päällä -vieraskolumnissaan.
Keskivaiheilla
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen hyvinvointialueille siirtymisestä? Ainakin luvatut nojatuolihankinnat peruttiin, kirjoittaa Psykologiliiton hallituksen varajäsen Nora Hänninen kolumnissaan.
Kohti yhteistä kahvihuonetta
Pitäisikö yliopistojen opiskelijoiden ja henkilökunnan viettää aikaa yhdessä aiempaa useammin? On hienoa, jos opiskelijoiden ääni halutaan kuulla ja asioita muuttaa, kirjoittaa Fobian varapuheenjohtaja Maria Koli.
Teenkö vieläkään tarpeeksi?
Riittämättömyyden tunne on kamala. Se tuomitsee jokaista tekemäämme tekoa, jäytää alitajunnassamme kuin mikäkin punkki. Siksi kannattaakin yhden asian valmistuttua pysähtyä, nauttia, ja juhlia hetken aikaa ennen kuin ryhtyy seuraavaan projektiin, kirjoittaa Psykologiliiton opiskelijapromoottori Ilmari Moisio.
Psykologin ammattieettiset haasteet terveysalan murroksessa
Hyvinvointialueiden käynnistyttyä monet psykologit kohtaavat haasteen riittävän ajan tai käyntitiheyden varaamisessa jokaiselle asiakkaalleen. Ajanhallinta voi uhata syvällistä, vuorovaikutteista työtä asiakkaiden kanssa, mikä puolestaan tuottaa eettistä ristiriitaa, pohtii Psykologiliiton hallituksen jäsen Riitta Laurila.
Eläimelliset tunteet
Eläimet myötäelävät ja lohduttavat. Eläintä hoitaessa kehitämme kykyämme läheisyyteen, huolenpitoon, vastuuseen ja hyvään kohteluun. Mitä positiivista voisimme omaksua lemmikeiltä omaan arjen toimintaamme ja ihmisyyteemme?
Asteikolla nollasta kymmeneen, kuinka kusipää olen?
Asiakkaanani ollut henkilö kysäisi naurahtaen ovella lähteissään otsikon kysymyksen: ”asteikolla nollasta kymmeneen, kuinka kusipää olen?” Totesin, että palataan asiaan seuraavalla tapaamisella. Psykologina joutuu oppimaan sen, että aina asiakkaan arvomaailma, moraali ja tapa toimia eivät kohtaa psykologin omien näkemysten kanssa.