TUTKITTUA
Tilanteiden ja persoonallisuuden yhteispeli
Tilanteiden ja persoonallisuuden yhteensopivuus
Työ- ja organisaatiopsykologiassa on oltu pitkään kiinnostuneita yksilön ominaisuuksien ja työtilanteiden yhteensopivuudesta. Tettin ja kumppaneiden (1991) meta-analyysi on yksi alan tärkeistä edistysaskelista. Siinä tarkasteltiin persoonallisuuspiirteiden ennustearvoa työssä menestymiseen. Meta-analyysin oivaltava näkökulma oli sen erottelu siinä, olivatko ennustavat piirteet valittu mielivaltaisesti vai suunniteltu täsmäämään työn vaatimuksiin. Tutkimuksissa, joissa piirteet oli valittu mielivaltaisesti, ennustearvo oli heikko, r = .11. Sen sijaan tutkimuksissa, joissa piirteet oli valittu harkiten, ennustearvo oli kaksi kertaa suurempi, r = .29.
Meta-analyysin löydös oli merkittävä, sillä se osoitti, ettei persoonallisuus automaattisesti ennusta työtulosta; yhteys näyttää riippuvan työn luonteesta. Tämän löydöksen innoittamana Tett ja kumppanit (2003) julkaisivat Piirteiden aktivaatioteorian. Teorian ydinajatus on, ettei kaikilla persoonallisuuspiirteillä ole merkitystä kaikissa tilanteissa. Sen sijaan tietyt tilanteet edellyttävät ja aktivoivat juuri tietynlaisia persoonallisuuspiirteitä.
Neuroottisuus- että avoimuus-piirteet selittävät menestymistä erilaisissa työtehtävissä.
Piirteiden aktivaatioteoriaa on sovellettu laajasti työ- ja organisaatiopsykologiassa. Vuonna 2021 tehdyssä katsauksessa sen pohjalta johdettuja hypoteeseja oli testattu 75 tutkimuksessa (Tett et al., 2021). Näyttö on erityisen vahvaa sen puolesta, että sekä neuroottisuus- että avoimuus-piirteet selittävät menestymistä erilaisissa työtehtävissä. Neuroottisuus erottelee suoriutumista matalan ja korkean stressin tehtävissä, kun taas avoimuus erottelee suoriutumista matalaa ja korkeaa luovuutta vaativissa tehtävissä. Tämä tieto on olennaista muun muassa ammatin ja työtehtävien valinnan näkökulmasta.
Persoonallisuuden ilmenemisen varianssi
Piirteiden aktivaatioteoria keskittyy työssä suoriutumiseen, mutta se ei kuvaa kovin tarkasti persoonallisuuden prosesseja. Se sivuuttaa esimerkiksi kysymyksen siitä, ovatko toiset ihmiset persoonallisuudeltaan vaihtelevampia kuin toiset. Tätä kysymystä käsittelee Fleesonin ja Jayawickremen (2015) kehittämä Kokonaispiirteiden teoria. Teorian mukaan persoonallisuuspiirteillä on kaksi toisiinsa liittyvää puolta: kuvaileva puoli, joka viittaa piirteiden ilmenemiseen erilaisissa tilanteissa, ja selittävä puoli, joka käsittää kaikki sosiaalis-kognitiiviset prosessit, jotka vaikuttavat piirteen ilmenemiseen.
Persoonallisuuden kuvailevaa puolta voidaan mitata suoraan seuraamalla yksilön toimintaa eri tilanteissa. Esimerkiksi ekstraversiota voidaan kuvata tiheysjakaumalla, joka ilmentää persoonallisuuden hetkellisten tilojen vaihtelua. Tilastollisesti jakaumaa kuvaavat sen keskiarvo ja varianssi. Fleeson ja Gallagher (2009) osoittivat 15 aineiston (n = 20 000) tutkimuksessaan, että perinteisillä piirrekyselyillä mitatut persoonallisuuspiirteet korreloivat melko voimakkaasti tiheysjakauman keskiarvojen kanssa, r = .42–.56. Sen sijaan piirteiden korrelaatiot tiheysjakauman varianssiin olivat varsin vähäisiä.
Persoonallisuuden tilojen varianssi on aito, havainnoitsijasta riippumaton ilmiö.
Persoonallisuuden tilojen varianssia ymmärretään toistaiseksi varsin puutteellisesti. Kriittisesti voisikin arvella, että se edustaa jonkinlaista mittausvirhettä tai vinoumaa. Fleeson ja Law (2015) tarkastelivat ilmiön luotettavuutta intensiivisellä tutkimusasetelmalla. Tutkittavat (n = 97) osallistuivat yhteensä 20 kertaa tunnin mittaisiin järjestettyihin tilanteisiin (esimerkiksi bingon pelaamiseen ja taideteoksen arviointiin). Tutkimusavustajat seurasivat tutkittavien käyttäytymistä ja arvioivat persoonallisuuden tilojen ilmenemistä. Kuten odottaa saattaa, persoonallisuuden tilojen keskiarvot pysyivät vakaina yli eri tilanteiden, r = .66–.81. Kuitenkin myös persoonallisuuden tilojen varianssi oli melko vakaa yli tilanteiden, r = .37–.53. Tulos tukee käsitystä, että persoonallisuuden tilojen varianssi on aito, havainnoitsijasta riippumaton ilmiö.
Lievens ja kumppanit (2018) pyrkivät myös ymmärtämään paremmin varianssin merkitystä. He esittivät osallistujille lyhyitä tilannekuvauksia ja pyysivät heitä kuvaamaan, miten he toimisivat kuvatuissa tilanteissa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tilanteet liittyivät sosiaalisuuteen ja velvollisuudentuntoon. Tulokset osoittivat, että suurempi persoonallisuuden tilojen varianssi ennusti opiskelutovereiden positiivisempia arvioita tutkittavan luotettavuudesta, b = .36. Toisessa osatutkimuksessa tehtävät liittyivät aloitteellisuuteen. Myös tässä suurempi varianssi liittyi esimiehen positiivisempiin arvioihin tutkittavan työsuoriutumisesta, b = .28. Suurempi persoonallisuuden tilojen varianssi näyttää heijastavan joustavuutta ja kykyä reagoida adaptiivisesti erilaisiin tilanteisiin.
Persoonallisuus erityyppisissä tilanteissa
Kokonaispiirteiden teoriaan liittyvät tutkimukset ovat kuvanneet yksilöllisiä eroja persoonallisuuden tilojen vaihtelevuudessa. Ne eivät kuitenkaan kerro vielä mitään siitä, miten yksilöt eroavat suhtautumisessaan erilaisiin tilanteisiin. Yksi tärkeä edistysaskel tilanteiden tutkimuksessa on ollut DIAMONDS-taksonomian esittäminen (Rauthmann et al., 2014). Sen mukaan ihmisten kokemuksia erilaisista tilanteista voidaan luokitella kahdeksan ulottuvuuden kautta. Näitä ulottuvuuksia ovat esimerkiksi haitallisuus (”minua kritisoidaan”), myönteisyys (”tilanne on leikkisä”) ja velvollisuus (”tehtävä pitää hoitaa”).
Tutkimussarjassaan Kuper ja kumppanit (2022) pyrkivät ymmärtämään tilannesidonnaisten reaktioiden luonnetta. Täsmällisesti ottaen he tarkastelivat yksilöllisiä eroja siinä, minkälaisia persoonallisuuden tiloja erityyppiset tilanteet herättävät. Tilanteiden kuvaamiseen käytettiin DIAMONDS-taksonomiaa. Tutkimussarjan kuusi aineistoa (n = 952) oli kerätty vaihtelevin menetelmin, sisältäen muun muassa päivittäisiä raportteja ja valokuvien avulla simuloituja tilanteita. Sekä persoonallisuuden piirteitä (kuten ”Olen usein allapäin”) että tiloja (kuten ”Olen tällä hetkellä allapäin”) mitattiin Big Five -kyselyillä.
Piirreteorian selitysvoima ei riitä kuvaamaan yksilön aktiivista vuorovaikutusta ympäristön kanssa.
Tulokset vahvistivat oletuksen siitä, että tietyt tilanteet tyypillisesti aktivoivat tietynlaisia persoonallisuuden tiloja. Esimerkiksi haitallisiksi koetut tilanteet ennustivat systemaattisesti neuroottisuus-tiloja. Olennaisimmat löydökset liittyivät kuitenkin yksilöiden välisiin eroihin näissä tilanne-tila-yhteyksissä. Osoittautui, että yksilöiden välisiä eroja pystyttiin havaitsemaan melko luotettavasti. Kaikki aineistot yhdistävä faktorianalyysi osoitti, että tilanne-tila-yhteydet jakautuivat neljään ulottuvuuteen, jotka kuvasivat 1) positiivisia reaktioita vaikeisiin tilanteisiin, 2) positiivisia reaktioita palkitseviin tilanteisiin, 3) tehtävätilanteiden herättämää ajattelua ja 4) yleistä taipumusta reagoida neuroottisesti.
Yllättäen Kuper ja kumppaneiden tutkimuksessa havaittiin, ettei tilanne-tila-yhteyksillä ollut juuri lainkaan korrelaatioita perinteisemmillä tavoilla mitattuihin persoonallisuuspiirteisiin. Tämä viittaa siihen, ettei piirreteorian selitysvoima riitä kuvaamaan yksilön aktiivista vuorovaikutusta tämän ympäristön kanssa. Selitykseksi saatetaan tarvita toisentyyppisiä persoonallisuuden tekijöitä, kuten arvoja, tavoitteita ja motiiveja (McAdams & Pals, 2006).
Jallu Lindblom on psykologian dosentti ja työskentelee yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.
Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2024.
Lähteet
- Fleeson, W., & Gallagher, P. (2009). The implications of Big Five standing for the distribution of trait manifestation in behavior: Fifteen experience-sampling studies and a meta-analysis. Journal of personality and social psychology, 97(6), 1097.
- Fleeson, W., & Jayawickreme, E. (2015). Whole trait theory. Journal of research in personality, 56, 82-92.
- Fleeson, W., & Law, M. K. (2015). Trait enactments as density distributions: The role of actors, situations, and observers in explaining stability and variability. Journal of personality and social psychology, 109(6), 1090.
- Kuper, N., Breil, S. M., Horstmann, K. T., Roemer, L., Lischetzke, T., Sherman, R. A., … & Rauthmann, J. F. (2022). Individual differences in contingencies between situation characteristics and personality states. Journal of Personality and Social Psychology, 123(5), 1166.
- Lievens, F., Lang, J. W., De Fruyt, F., Corstjens, J., Van de Vijver, M., & Bledow, R. (2018). The predictive power of people’s intraindividual variability across situations: Implementing whole trait theory in assessment. Journal of Applied Psychology, 103(7), 753.
- McAdams, D. P., & Pals, J. L. (2006). A new Big Five: fundamental principles for an integrative science of personality. American psychologist, 61(3), 204.
- Rauthmann, J. F., Gallardo-Pujol, D., Guillaume, E. M., Todd, E., Nave, C. S., Sherman, R. A., … & Funder, D. C. (2014). The Situational Eight DIAMONDS: a taxonomy of major dimensions of situation characteristics. Journal of personality and social psychology, 107(4), 677.
- Tett, R. P., & Burnett, D. D. (2003). A personality trait-based interactionist model of job performance. Journal of Applied psychology, 88(3), 500.
- Tett, R. P., Jackson, D. N., Rothstein, M., & Reddon, J. R. (1999). Meta-analysis of bidirectional relations in personality-job performance research. Human Performance, 12(1), 1-29.
- Tett, R. P., Toich, M. J., & Ozkum, S. B. (2021). Trait activation theory: A review of the literature and applications to five lines of personality dynamics research. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 8(1), 199-233.
