Sisäisten ja ulkoisten äänien äärellä

ÄÄNIEN KUULEMINEN – ILMIÖ JA KOKEMUS
TOIM. SUSANNE ÅDAHL, SEPPO ANTTONEN, HENNA PAASONEN JA ANNIKA ROIHUJUURI
ROSEBUD 2025, 179 S.

Äänien kuulemisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa henkilö kuulee ääniä, kuten puhetta, musiikkia tai muita ääniä, joilla ei ole ukoista lähdettä. Äänten kuuleminen voi johtua psykologisista tai neurologisista tiloista, stressistä, unenpuutteesta tai lääkkeiden vaikutuksista. Kirjoittavat tuovat esiin, että äänen kuuleminen on oire, ei itsessään sairaus. He tuovat esiin, että nykyään ajatellaan äänten kuulemisen olevan ennemminkin jatkumo erilaisille kokemuksille kuin mustavalkoinen ilmiö.  

Lähtökohtana kirjan kirjoittamiselle on ollut kansainvälisen ääniä kuulevien liikkeen ajatus äänten kuulemisesta merkityksellisenä inhimillisenä kokemuksena. Liike korostaa ääniä kuulevan omaa oikeutta määritellä ja ilmaista kokemus. Suomessa näkökulmaa edustaa Mielenterveyden keskusliiton jäsen Suomen Moniääniset ry, jonka toiminnanjohtaja Annika Roihujuuri on yksi kirjan toimittajista.  Yhdistys edistää ääniä kuulevien hyvinvointia ja keskiössä on vertaistuen tarjoaminen. Vertaistuen ryhmiä on yhdellätoista paikkakunnalla ja lisäksi tukea tarjotaan erimuodoissa etänä.

Ääniä kuulevat toivovat ammattilaisten hyväksyvän, että äänten kuuleminen on kuulijalle totta ja sitä, ettei heitä leimata sairaiksi äänten kuulemisen perusteella. He myös kertovat, etteivät myöskään voi valita kuulevatko he ääniä vai eivät. He toivovat myös, että äänen kuulemisesta puhuttaisiin ”äänistä” tai ”erityisistä aistikokemuksista”, ei harhoista, joka sanana koetaan leimaavaksi. He toivovat myös, että heidän äänikokemuksiaan kuunnellaan ja mietitään miten ne voivat kytkeytyä heidän elämän kokemuksiinsa. Ääniä kuulevat kertovat, että he ovat tulleet usein torjutuiksi ja vähätellyiksi. Äänten kuuleminen aiheuttaa usein häpeää ja niistä on vaikea puhua ennakkoluulojen ja leimautumisen takia. Monilla on kynnystä kertoa asiasta. Eräs kirjan kokemusasiantuntijoista suosittelee Beate Grimsrudin kirjoittamaa aiheeseen liittyvää omaeläkerrallista romaania, Hullu vapaana.

Tutkimusten mukaan äänten kuulemista esiintyy 30–60 %:lla leskistä ns. suruharhoina (Castelnovo ym. 2015) ja 39 % puolisonsa menettäneistä kokee menetetyn puolison jatkuvan läsnäolon (Rees 1971). Tätä voidaan ymmärtää siten, että aivot yrittävät ennustaa mitä seuraavaksi tapahtuu ja näitä kokemuksia pidetään ennakoivina prosesseina. Myös yksinäisyys, fyysiset sairaudet ja erityisesti pakolaistausta on liitetty äänien kuulemisen yleisyyteen. Osalla äänet ovat reaktio traumaattisiin elämäntapahtumiin. Kirjoittajien mukaan on hyvä huomioida, että äänet saattavat olla myös lohduttavia ja kannustavia, eivät välttämättä aggressiivisia tai ahdistavia, kuten saatetaan usein ajatella.

Kiinnostavaa oli näkökulma, jossa nähtiin ns. sisäisen puheen olevan äänien kuulemisen taustalla. Tällöin sisäinen puhe aktivoi suun alueen pieniä lihaksia. Aivokuvantamisessa on tämä todennettu: äänteen kuuleminen aktivoi samoja aivoalueita kuin puheen tuottaminen. Tämän pohjalta esimerkiksi hyminän tai äänen aktiivisen tuottamisen kautta suun alueen pienet lihakset eivät ole käytettävissä sisäiseen puheeseen ja tämän myötä äänteen kuulemiseen. Jotkut hyötyivät myös siitä, että toistivat tietoisesti mielessään sanoja. Mielenkiintoista on, että äänten kuulijat eivät tunnista kuulemiaan ääniä omaksi sisäiseksi puheeksi, vaan ne saattavat kuulostaa vieraalta osin siitäkin syystä, että äänten kootaan tunkeutuvan mieleen hallitsemattomasti.

Lähtökohtaisesti psykologina on kohdannut psykiatrisen lähestymistavan äänten kuulemiseen. Kirjaan on koottu monialaisempi kattaus psykiatrisen lähestymisen laajentamiseksi ja se tarjoaa monia kiinnostavia näkökulmia, jotka voivat auttaa kliinisessä työssä. Myönteistä on käytännönläheisyys ja selkeät ohjeet, kuinka äänten kuulemista voi lähestyä ja miten suhtautua. Kirja tarjoaa neuvoja, miten tulla toimeen äänten kanssa ja miten neuvoa asiakkaita näiden kysymysten kanssa kamppailtaessa. Myös eri-ikäiset ihmiset on huomioitu. Kirja on huolellisesti ja selkeästi kirjoitettu. Vaikea ja usein häpeää tuottava asia saa sanoja ympärilleen. Vieras ilmiö avaa näkymän kokijan maailmaan. Suosittelen kirjaa erityisesti kollegoille, jotka kohtaavat ääniä kuulevia tai heidän läheisiään.   

Kirjaesittelyn kirjoittaja on terveyspsykologian erikoispsykologi.

Kritiikin kirjoittamiseen on saatu Suomen Tietokirjailijat ry:n apuraha.