Anteeksianto on lahja itselle

ANTEEKSIANNON PSYKOLOGIA
ANNE HAIKOLA
TUUMA-KUSTANNUS 2026

Anteeksiantamiseen kuuluu tapahtuneen hyväksyminen, suuttumuksen vähittäinen laimeneminen ja elämän jatkaminen eteenpäin. Anteeksianto on sekä kognitiivinen että emotionaalinen prosessi, jossa ihminen päästää irti kärsimyksestään ja löytää uuden näkökulman menneeseen, mikä mahdollistaa loukkauksen kanssa sovussa elämisen.

Moni antaa anteeksi siksi, että siitä on hyötyä omalle hyvinvoinnille. Anteeksiantaneet ihmiset kuvaavat kokeneensa sisäistä rauhaa, vapautta, onnellisuutta ja henkilökohtaista kasvua. Kirjan esimerkeissä haastateltavat kertovat koskettavasti anteeksiantamisen vaiheista ja sen merkityksestä elämässään. Anteeksianto on ennen kaikkea lahja itselle. Mielenkiintoista on, että lähes puolet kirjoittajan haastateltavista ei varsinaisesti pyrkinyt antamaan anteeksi, vaan halusivat ennen kaikkea vapautua stressistä ja ahdistuksesta.

Anteeksianto ei ole mahdollista ilman hyväksyntää. Hyväksyminen tarkoittaa todellisuuden näkemistä sellaisena kuin se on sekä tapahtuneen integroimista osaksi omaa elämäntarinaa. Menneisyydestä ei voi vapautua kieltämällä tosiasioita. Rammenseen ym. (2026) tutkimuksen mukaan resilientit ihmiset kykenevät käsittelemään negatiivisia tunteita tehokkaasti, mutta eivät jää niihin pitkäksi aikaa kiinni. Sama ajatus tulee esiin myös Haikolan kirjassa. Elämässä eteenpäin meneminen edellyttää tehokasta negatiivisten tunteiden ja kokemusten käsittelyä, mutta myös niistä irti päästämistä. Vaikean kokemuksen jälkeinen posttraumaattinen kasvu ei tarkoita sitä, että kielteiset vaikutukset katoaisivat kokonaan. Myönteiset ja kielteiset kokemukset voivat olla myös läsnä samanaikaisesti. Anteeksiantaminen ei ole suoraviivainen prosessi, vaan etenee aaltoliikkeenä.

Muisti ei ole filminauha

Muisti ei ole tarkka tallenne tai kopio menneisyydestä, vaan pikemminkin tarina. Muistot eivät koskaan välitä täydellistä kuvaa tapahtumista. Ihmiset tulkitsevat ja muokkaavat muistojaan jatkuvasti, minkä vuoksi ne voivat ajan myötä muuttua joko myönteisempään tai kielteisempään suuntaan.

Viha tunteena kuormittaa mieltä ja kehoa. Kirjassa käytetään havainnollista vertausta: anteeksiantamaton ihminen jää samaan kuoppaan loukkaajansa kanssa. Viha onkin yksi suurimmista anteeksiannon esteistä, sillä se on voimakas ja kokonaisvaltainen tunnetila, joka tuntuu myös kehossa. Viha myös peittää alleen muita tunteita, joiden käsittely voi olla hedelmällisempää.

Neurologisesta näkökulmasta anteeksianto on tapahtunut silloin, kun loukkaavaan tapahtumaan liittyvät muistot eivät enää aktivoi mantelitumakkeen uhkareaktiota. Tällöin myös stressi- ja vihavasteet heikkenevät merkittävästi.

Anteeksianto nostaa pois kuopasta

Anteeksianto on taito, jota voi harjoitella. Kirjassa esitellään useita käytännöllisiä harjoituksia, joita ovat muun muassa tunteiden tunnistaminen, märehtimisen katkaiseminen, loukkauksen merkityksen pienentäminen, tapahtuman uudelleenkuvittelu tai kirjeen kirjoittaminen loukkaajalle. Harjoittelu kannattaa aloittaa pienemmistä loukkauksista, joista voi edetä vähitellen vaikeampiin kokemuksiin. Anteeksiantaminen auttaa vapautumaan menneisyyden taakasta ja suuntaamaan energiaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Harva osaa nimetä tarkkaa hetkeä, jolloin on antanut anteeksi. Usein ihminen huomaa vasta jälkikäteen, ettei jokin vanha asia enää vaivaa tai hallitse ajatuksia samalla tavalla kuin ennen.

Kirja perustuu tieteelliseen tutkimustietoon, kirjoittajan väitöskirjatyöhön, vaikka on helppolukuinen. Kirjan lopussa on paljon lähteitä ja lähdeviitteet ovat huolellisesti laaditut. Teosta oli miellyttävä lukea sen vaihtelevan rytmin ansiosta. Välillä teksti etenee tiiviisti ja luettelomaisesti, kun taas toisinaan kirjoittaja syventyy aiheeseen perusteellisemmin ja pohdiskelevammin. Todellisiin kokemuksiin perustuvat kertomukset havainnollistavat kirjan teemoja hyvin ja tekevät tekstistä helposti lähestyttävää.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.