Psykologi, VTM Antto Luhtavaaran mukaan nuoruus on erityistä aikaa seksuaalisuuden haltuun ottamisen kannalta.

–  Toki ihminen ottaa seksuaalisuuttaan haltuun läpi elämän, mutta nuoruusaika on kriittinen sikäli, että silloin aukeaa mahdollisuus ja sosiaalinen oikeutus kokonaisvaltaiselle nauttimiselle.

Luhtavaara on psykologityössään erikoistunut nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Hän muun muassa opettaa nuorisopsykoterapeutteja kouluttavalla Nuorisopsykoterapiasäätiöllä. Yksityisvastaanotollaan hän antaa terapiaa erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille. 

Luhtavaaran mukaan seksuaalisuuden kehittymisen kanssa samaan aikaan osuu neljä muuta tärkeää nuoruuden kehitystehtävää. Nuori irtautuu lapsen roolista ja lapsuuden perheestä sekä liittyy uudella tavalla oman ikäisiinsä, eli siihen ryhmään, jonka kanssa seksuaalisuutta ilmaistaan ja harjoitetaan.

Tärkeää on myös identiteetin rakentaminen. Uusi identiteetti ei ole enää lapsen identiteetti. Neljäntenä kehitysvaiheeseen liittyy sukupuoli-identiteetin rakentaminen ja haltuunotto.

– Seksuaalisuuden haltuunotto auttaa siinä, että nämä neljä muuta kehitystehtävää toteutuvat. Jos seksuaalisuuden kehittymisen psyykkinen komponentti jää myöhemmälle, niin muutkin kehitystehtävät usein vaikeutuvat. 

Seksuaalisuuden psyykkinen komponentti tarkoittaa esimerkiksi sitä, että seksuaaliset tunteet koetaan sallittuina, eikä niihin liity liikaa ahdistusta ja että pystyy löytämään sellaisia tapoja seksuaalisuuden toteuttamiseen, joissa ei vahingoita itseä eikä muita. 

Biologisesti kaikki kehittyvät omaa tahtiaan. Myös seksuaalisuuden psyykkinen haltuunotto etenee jossain määrin yksilöllisesti.

– Jotkut puhuvat fast track- ja slow track -kehityksestä. Toiset etenevät vaikkapa sitoutuneeseen parisuhteeseen ja perheen perustamiseen jo hyvin nuorina. Toisilla ensimmäiset seksuaaliset kokemukset tapahtuvat myöhemmin ja vanhempien vaikutusvallasta irtaudutaan hitaammin. 

Seksuaalisuus puheeksi

Miten seksuaalisuuden teemoja sitten käsitellään nuorten kanssa, jotka miettivät omaa identiteettiään? 

Luhtavaaran mukaan nuoret tulevat vastaanotolle usein vähemmän selkeiden psyykkisten ongelmien takia.

– Jokin ei toimi, joku ei onnistu, usein on ahdistusta, masennusta, yksinäisyyttä, kiusatuksi tulemista. Monen nuoren kohdalla taustalla on se, että jotkut neljästä kehitystehtävästä ovat jääneet jumiin, esimerkiksi ei löydä paikkaansa vertaistensa joukossa, ei pysty irtautumaan vanhempien psyykkisestä vaikutusvallasta tai ei tule toimeen omien seksuaalisten tunteidensa kanssa. 

Se, miten seksuaalisuudesta puhutaan, riippuu nuoresta ja hänen kehitysiästään. 

– Mitä nuorempi nuori, sitä kuulostelevampaa keskustelu on. Nuorten aikuisten kanssa keskustelu voi muistuttaa parisuhde- ja seksuaaliterapeutin kanssa keskustelua.

Luhtavaaran mielestä psykologin kannattaa ottaa seksuaalisuus puheeksi, vaikka nuori ei niin tekisikään.

– Monesti nuori välttelee aihetta liian ahdistavana. Tietenkään ei saa olla tunkeileva, mutta kannattaa nostaa kissa pöydälle. Että tämä on osa kaikkien nuorten elämää tavalla tai toisella ja miten tämä on sun kohdalla ja miten se vaikuttaa näihin kaikkiin muihin juttuihin.

Luhtavaaran mukaan esimerkiksi kiintymyssuhteeseen liittyvät traumat vaikuttavat kykyyn uskaltaa olla seksuaalinen ja toteuttaa itseään. 

– Kaikki sellainen, mikä saa ihmisen piilottamaan aitoa itseään edesauttaa sitä, ettei voi olla sinut omien seksuaalisten tunteiden ja toiveiden kanssa. Ihminen voi olla myös käytöksessä aktiivinen, mutta ajatuksissaan ei ole saanut seksuaalisuuttaan haltuun, intiimiys ja kiintymys eivät löydä uomaansa, tai voi olla vaikka miellyttäjä. Toki nuorilla seksuaalisuus onkin alussa kokeilevaa, ja vasta myöhemmin se yhdistyy intohimoon ja sitoutumiseen, kun ”kaikki natsaa”.

Hyvä yhteistyösuhde on olennainen.

– Se, että seurataan ja rikastetaan nimenomaan nuoren ajatuksia. On hirveän tärkeää, että terapeutti sanoo, että monenlaiset kehityspolut ovat sallittuja ja hyvinvointiin johtavia, ja harvoin mikään on patologista. 

Seksuaalinen polku ei ole ennalta lukittu yhdeksi oikeaksi.

Luhtavaara painottaa, että yhdenkään nuoren yksilöllinen seksuaalinen polku ei ole ennalta lukittu yhdeksi oikeaksi, joka jokaisen pitäisi löytää. 

– Esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen voi vaihdella elämän aikana, heterosta homoksi ja takaisin, tai cis-sukupuolisesta transsukupuoliseksi ja päinvastoin. Ei ole niin, että pohjalla olisi joku aito itse, mikä pitäisi löytyä. Aito itseys on prosessi. Tämä tietoisuus on helpottavaa monen nuoren mielestä. On tärkeää, ettei psykologi tuo liikaa kyseenalaistavaa näkökulmaa tyyliin ”oletko varma?”. 

Ulkokehän miehet ja pornoaddiktiot

Psykologi ja seksuaaliterapeutti Marjo Tossavainen kohtaa työssään YTHS:n valtakunnallisessa seksuaalineuvontatiimissä nuoria, joilla on jokin ongelma seksuaalisuuden alueella. 

Tossavaisen mukaan tiimin tavallisia asiakkaita ovat seksuaaliväkivaltaa kokeneet opiskelijat, joilla trauma on jäänyt aikanaan käsittelemättä. Toinen ryhmä on erilaisista seksiaddiktioista, yleisimmin pornoaddiktioista kärsivät miehet. Vastaanotolle hakeutuvat opiskelijat pohtivat myös seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kysymyksiä.

– Itselläni on myös psykoterapeuttikoulutus, joten se ohjaa sitä, minkälaisia asiakkaita kohtaan. Kun tapaamisissani ollaan enimmäkseen mielen seksuaalisuuden puolella, niin työni muistuttaa myös kenen tahansa psykologin työtä.

Pornoaddiktioon liittyy paljon häpeää.

Yksi asiakkaiden joukko on vaille seksikokemuksia jääneet nuoret miehet. 

– Näiden nuorten miesten oletus on, että kaikki nuoret naiset haluavat komeaa menestyvää porukan keskipisteenä olevaa miestä. Ajatus on, että ulkokehällä olevat eivät kelpaa. 

Tossavainen ei kutsuisi heitä kuitenkaan incel-miehiksi. Incel-miehillä tarkoitetaan tyypillisesti tahdon vastaisesti vailla naissuhteita eläviä, ulkopuolisuutta kokevia nuoria miehiä, jotka usein kokevat jopa naisvihaa.

– Harvemmin kohtaan naisvihaa. Korkeakouluopiskelijat pystyvät tiedostamaan sen, että kyseessä on pelko tai kuvitelma, mutta ei ole uskallusta lähteä testaamaan omaa ”markkina-arvoa”. He puhuvat kuitenkin kauniisti naisista ja toivekumppanista. 

– Keskustelussa lähdetään validoimaan miehen omaa kokemusta. Mikä on varmaa tietoa, vai onko kyseessä enemmän pelko? Entä minkälaista kumppania toivoisi, eli mitä kohti haluaisi mennä? Olisi saatava uusia ajatuksia kelpaamattomuuden ajatusten oheen. 

Tossavaisen mukaan pornoaddiktioon liittyy paljon häpeää. 

– Niinpä kehunkin aina asiakasta siitä, että hän on lähtenyt hakemaan apua. Sitten lähdetään kartoittamaan addiktion kestoa, sekä haittoja itselle ja ympäristölle. Alussa on tärkeää miettiä, mitä voi tehdä sen sijaan silloin, kun rupeaa ahdistamaan ja turhauttamaan. Asiakkaan pitäisi pystyä olemaan aluksi kolme kuukautta ilman pornoa, jotta pornolle altistuneet tietyt hermoverkot sammuvat.

– Sen jälkeen lähdetään perkaamaan juurisyitä. Yleensä se on ahdistus, jota ylläpitää jokin, mitä ei halua ajatella tai tuntea. Tavoitteena on niin sanottu raitis seksuaalisuus. Mitä se tarkoittaisi asiakkaan kohdalla?

Seksuaaliväkivalta ei ole seksiä

Seksuaaliväkivaltaa kokeneiden kanssa työskennellessä tärkeää on rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri, Tossavainen painottaa. Työskentelyssä validoidaan toisen tunteita: kuka tahansa reagoisi noin.  

– Tärkeää on myös, että potilaalle kerrotaan, että kaikki, jotka ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa, kokevat myös trauman tuottamia tunteita kuten häpeää ja itsesyytöksiä. Mutta traumasta voi toipua, se ei ole osa sinua. Rinnalle tulevat luonnolliset tunteet, kuten suru ja pettymys. 

Tossavainen painottaa aina, että seksuaaliväkivallassa ei ole kysymys seksuaalisuudesta vaan väkivallasta. 

– Vain ne kokemukset, joihin on menty omasta halusta, ovat seksikokemuksia.

”Luomuna” vai digitaalisesti?

Yksi olennainen uusi asia nuorten kumppaniin tutustumisessa on teknologia. 

– Usein nuoret tietävät teknologioista enemmän kuin itse tiedän, Antto Luhtavaara sanoo. On hyväkin, että nuori pääsee jossakin olemaan enemmän asiantuntija. Teknologian kanssa sopivan toimintatavan löytäminen on myös yksi kehitystehtävä nuorelle. Palveluissa jaetaan mahdollisesti hyvin intiimejä asioita, on hieno taito osata jakaa oikealla tavalla ja suojella sitä mitä haluaa suojella. 

Teknologiassa voi houkuttaa näennäishelppous. 

– Siihen liittyy uudenlaiset traumatisoitumisen vaarat, mutta siinä on myös hyvät puolensa. Parin löytäminen vaikka eri paikkakunnalta ja aloitteen teko voivat helpottua. 

Hyvä, että on vaihtoehtoisia tapoja löytää kumppani.

Marjo Tossavainen pitää ylipäänsä hyvänä sitä, että on noussut esille vaihtoehtoisia tapoja löytää kumppani. 

– Siitä en pidä, kuinka seksikeskeiseksi, aivan kuin markkinapaikaksi, esimerkiksi Tinder-palvelu on mennyt. Pidän hyvänä kehityksenä sen vastaliikettä. Monet opiskelijat ovat alkaneet kyseenalaistaa sen mekanismia ja poistaneet profiilinsa. Voisiko se kumppani löytyä ihan ”luomusti”?

Toisaalta tekniikan käyttöön voi ajaa se, että nykyään osa miehistä pelkää tehdä aloitteita normaaleissa kohtaamisissa häirintäsyytteen pelossa.

– Niin hyvä asia kuin suostumuksellisuuden korostuminen onkin, nykyään voi saada hyvin herkästi syytteen häirinnästä tai ahdistelusta. Nuoret miehet pelkäävät juttelemaan menemistä. Toivottavasti tilanne tasaantuu, kun uusi seksuaalirikoslaki on ollut pidempään voimassa. Kirjoitetussa viestinnässä jää niin paljon tulkinnanvaraa, kun äänenpainot ja ilmeet puuttuvat. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2025.