Mirka Paavilainen työskentelee yksityisyrittäjänä pääosin perhesuunnittelun parissa, ja osin myös palkkatöissä YTHS:llä. Hän työskenteli aikaisemmin hedelmöityshoitoklinikalla.

– Teen psykologin ja psykoterapeutin vastaanottoa, koulutan ja konsultoin.

Valtaosa hänen yksityisasiakkaistaan on tahattomasti lapsettomia, raskauden menetyksiä kokeneita tai lapsettomuustaustaisia vanhempia.

Paavilainen kertoo, että eniten hänen työnsä yrittäjänä koostuu Kelan kuntoutuspsykoterapioista, mutta sisältää myös esimerkiksi lyhytinterventioiden tekemistä vakuutusyhtiöille sekä kriisityötä.

– Kun hyppäsin kokonaan yrittäjäksi muutama vuosi sitten, jäin karjalaistaustaisena kaipaamaan muita työntekijöitä ympärilläni. Siksi moniammatillinen työni YTHS:llä sopii minulle.

Pitkäaikaista ja määrittelemätöntä

Asiakkaat pohtivat psykologin kanssa elämän ja kuoleman kysymyksiä: lapsettomuutta, raskautta ja raskauden menetyksiä.

– Suru on pitkäaikaista ja määrittelemätöntä. Työssäni olen elämän suurten kysymysten äärellä: miten asiakkaat selviävät, jos he eivät saa lasta. 

Psykoterapeuttina hän näkee, että ihmisillä on paljon traumaoireita.

– Työni on mielenterveyden tukemista ja oireiden hoitamista. Koska olen myös seksuaaliterapeutti, pystyn tarvittaessa käsittelemään myös seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Paavilainen käsittelee työssään myös lahjasukusoluihin liittyviä asioita, kuten miten niitä voi käsitellä lapsen kanssa ja miten vanhempi sopeutuu siihen, että hänellä ei ole yhteistä geeniperimää lapsensa kanssa.

Psyykkistä tukea lapsettomuuteen on tarjolla enemmän yksityisellä kuin julkisella puolella. 

– Tämä ongelma on ollut samanlainen aina julkisella puolella. Yksityiseltä puolelta löytyy psykologeja suuremmista kaupungeista, mutta heidän palvelunsa ovat aina maksullisia. On paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa niihin.

Mukana vapaaehtoistyössä

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on tahattomasti lapsettomien yhteisö ja asiantuntijaorganisaatio (simpukkary.fi). Mirka Paavilainen on ollut mukana järjestön vapaaehtoistyössä.

– Kävin itse läpi lapsettomuuskriisin nuorena psykologina. Menin silloin mukaan Simpukan toimintaan. Nykyisin koulutan siellä, ja kirjoitan myös juttuja heidän lehteensä.

Paavilainen on itse ollut adoptiovanhempi vuodesta 2007 lähtien.

– Adoptiolapsia on nykyisin vaikeampi saada kuin aikaisemmin, mutta tarvetta ei ole vähemmän. Hakuprosessi on monimutkainen ja pitkä. Lisäksi kustannukset ovat isot ja odotusaika yleensä pitkä.

Psykologin mukaan näkyvää on nyt, että raskauden menetykset ovat ihmisille kuormittavampia kuin on ajateltu. He myös hakevat niihin enemmän tukea kuin aikaisemmin, mutta tuen järjestämiseen ei vielä ole olemassa virallista hoitopolkua.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2026.