Ravisteleva teos kokijoiden äänellä

UNOHDETUT ÄPÄRÄT
HANNELE TÖRRÖNEN
SILTALA 2026

Hannele Törrönen on psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija. Unohdetut äpärät –aviottomien lasten elämästä ilmestyi viime helmikuussa. Törrönen tuo alkuun esille, että on itse avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, ja kiinnostus aiheeseen on siten myös omakohtainen. Kirja ei kuitenkaan ole tekijänsä henkilökohtaista terapiaa, vaan kirjoittajan kokemukset niveltyvät kauniisti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosina 2015–2016 suorittaman aineistokeruun omakohtaisiin kertomuksiin aviottomista lapsista ja aviottomista äideistä. 

Tietokirja persoonallisella otteella

Kirjailija keskustelee aineistonsa kanssa sitä jäsentäen ja tulkiten. Omat kokemukset antavat syvyyttä ja terävyyttä ilmaisuun. Hän kirjoittaakin: ”Käytän kirjan nimessä ja ajoittain tekstissä äpärä-sanaa… Sanassa äpärä on valtavasti voimaa. Termi avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi on silottelevaa hallintopuhetta. Äpärä sen sijaan kuvaa monen lapsen kokemusmaailman ydintä.” 

Lukijana huomaan sanavalinnan vetävän vuoropuheluun kirjan kanssa. Tätä teosta ei voi lukea kuin neutraalia tietokirjaa, vaan valitsee puolia, ja yleensä se on kirjan otsikon mukaisesti unohdetun äpärän puoli. Lukuisat suorat lainaukset aineistosta ja ihmisten henkilökohtaiset kirjoitukset tulevat lähelle, kutsuen tai pakottaen katsomaan lähihistoriaa taas hiukan erilaisesta kulmasta. Keski-ikäisenä lukijana ilmiöt tunnistaa, ja samalla on kiitollinen siitä, että paljon on vuosien myötä myös muuttunut. 

Yksilön häpeä, yhteiskunnan tuomio

Törrönen käsittelee ajankohdan ja yhteiskunnan osuutta asiaan lakimuutoksien kautta. Merkityksellistä on ollut mm. isyyden tunnustamiseen liittyvä laki samoin kuin vaikka aloite ensikotien järjestämiseksi. Yhteiskunnan tai yksittäisten ihmisten asenteet ovat kuitenkin muuttuneet usein vielä lakeja hitaammin, ja yksinäiset äidit ovat saaneet kantaa, lapsen lisäksi, myös vastuuta tapahtuneesta ja ympäristön tuomion. Lapsi on ollut konkreettinen todiste äitinsä aktiivisesta seksuaalisuudesta. Ei lopulta ole niin kauan siitä, kun seksuaalinen nainen on ollut tabu. 

Törrönen antaa kirjassaan äänen myös niille monimutkaisille ja kipeille suhteille, joita avioton lapsi on omassa elinpiirissään kohdannut. Suvun ja äidin häpeä on voinut tulla lapsen kannettavaksi. Kokemus siitä, ettei ole ollut haluttu, on vaikuttanut syvälle itsetuntoon. 

Toisaalta kirjoittaja tuo esille senkin, että jos lapsen lähipiirissä on ollut hyväksyviä aikuisia, joiden katseesta on voinut lukea lämpöä, on se voinut olla pitkälle elämään kantava hyvä kokemus. Lohdullista on, etteivät lähtökohdat kohtalonomaisesti määrittele elämää ja hyvät vuorovaikutussuhteet eheyttävät. 

Ääni äpärän kokemukselle  

Kirjallaan Törrönen on halunnut tuoda esille ilmiön, josta ei ole aiemmin kovinkaan paljon kirjoitettu. Hän nostaa kirjassaan esille myös autofiktiivisiä teoksia, joissa aihetta on käsitelty ja esimerkiksi Otto Gabrielssonin Rikkaruoho meni myös omalle lukulistalle.

Ajattelen, että teoksen tärkein anti on juuri keskustelun herättämisessä. Päivänvaloon tulevat salaisuudet menettävät tuhovoimansa, kun ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja on psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja kulttuurimedia Kuiskeen toimittaja.