Pettymykset osana elämän virtaa

PETTYMYKSEN PSYKOLOGIA
EVELIINA HOLMGREN
TUUMA-KUSTANNUS 2026

Kirja jakautuu kahteen osaan. Aluksi tutkitaan pettymyksen syntymistä ja sen voimakkuuteen vaikuttavia asioita. Seuraavaksi paneudutaan pettymysten kohtaamiseen ja käsittelyyn: pettymykseen liittyviin ajattelun ansoihin, pettymysten käsittelyn strategioihin, pettymyksen ilmaisemiseen sekä pettymyksissä piilevään potentiaaliin. Tilaa annetaan myös työelämän ja kasvatuksen näkökulmille.

Pettymysten maailma näyttäytyy lukijalle monivivahteisena. Pettymykset ovat suhteellisia ja subjektiivisia. Ihminen voi pettyä niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Se mikä on yhdelle kirvelevä pettymys, voi toiselle olla lottovoitto. Asia, joka jossakin elämänvaiheessa on maailmanloppu, ei toisessa ehkä olekaan. Usein pettymys ei ole myöskään vain pettymys, vaan siihen kytkeytyy muita hankalia tunteita kuten häpeää tai surua. Ihmiset käsittelevät pettymyksiä eri tavalla: joku jää jumiin siihen miten asioiden olisi pitänyt mennä, kun taas toinen pystyy hyväksymään tapahtuneen ja suuntautumaan eteenpäin. Monenlaiset yksilölliset tekijät, tilanteen yllättävyys ja elämän kokonaiskuormitus vaikuttavat pettymyksen kokemiseen ja käsittelemiseen.

Pettymyksen ytimessä ovat ihmisen omat odotukset ja toiveet sekä tulkinnat tapahtuneesta. Näihin on mahdollista vaikuttaa. Itseäni puhutteli kirjassa esimerkiksi ns. astronauttien strategia: kun oman elämän harmituksia katsoo maapallon mittakaavassa, ne asettuvat eri mittasuhteisiin. Se mikä syö sisintä tänään, ei ehkä olekaan enää tärkeää parin viikon päästä. Pettymyksiin voi myös suhtautua uteliaasti: mitä oikeastaan toivoin ja miksi se oli tärkeää, mikä yllätti eniten, mitä pettymys kertoo siitä mitä tarvitsen, mitä tämä opettaa minulle?

Kirjassa todetaan, ettei pettymyksen käsittelemiseen ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Pettyneenä saa olla siipi maassa. Pettymyksen kohtaamista helpottaa kuitenkin tilanteen hyväksyminen ja kyky säädellä omia tunteita. Pettymykset kannustetaan näkemään osana elämän virtaavuutta. Ne eivät ole yllättäviä karikoita, joiden jälkeen palataan taas normaaliin, vaan osa elämän luonnollista, mutkittelevaa virtaa.

Kirjan keskeinen viesti on potentiaali, jota pettymyksiin voi kivusta huolimatta sisältyä. Pettymykset kertovat siitä, mikä on itselle tärkeää. Ne pysäyttävät arvioimaan omaa elämää ja antavat mahdollisuuden korjausliikkeisiin. Ne voivat ruokkia luovuutta ja käynnistää kasvua, jota ei muuten koskaan tapahtuisi. Kirjassa todetaan, että aina pettymykset eivät kuitenkaan opeta mitään. Silloin on tärkeää tunnistaa tilanne ja huolehtia omasta jaksamisesta, ei kasvun asenteesta tai oppimisesta.

Kirja on lämpimällä otteella kirjoitettu sukellus kaikkia koskettavaan aiheeseen. Joissakin kohdin konkreettisia esimerkkejä olisi voinut olla enemmän. Aivotutkimuksen osuutta olisi myös voinut karsia.

Kirjaesittelyn kirjoittaja Anita Salakari on PsL, neuropsykologian erikoispsykologi.