Mieli on jakautunut kuin norsu ja sen ratsastaja

OSUI JA UPPOSI
VESA NEVALAINEN JA SATU KASKI
DOCENDO 2025

Sosiaalisen median aikakaudella loukkaantumisherkkyys tuntuu kasvaneen. Miksi pieneltäkin vaikuttavat teot tai kommentit menevät niin ihon alle, että täytyy pöyristyä, loukkaantua ja ryhtyä sotaan omien arvojen puolesta? Jonathan Haidt kuvaa kirjassaan Oikeamielinen, että ihmisen mieli on jakautunut kuin norsu ja sen ratsastaja. Ratsastaja on tietoinen päättely, sanojen ja kuvien virta, josta olemme täysin tietoisia. Norsu on loput 99 prosenttia mentaalisista prosesseista. Norsun toiminnot ovat automaattisia ja intuitiivisia. Todellisuudessa norsu ohjaa meidän käyttäytymistämme. Ratsastajan tehtävä on palvella norsua ja tasapainottaa kokemaamme jatkuvasti.

Peilaamme itseämme jatkuvasti ympäristöön, osin tiedostamatta. Niin tapahtuu riippumatta siitä, kuinka hyvä itsetunto meillä on tai kuinka itsevarmoja olemme. Loukkaantumista yleensä tapahtuu, jos toisen palaute on ristiriidassa itsestämme muodostamamme käsityksen kanssa. Emme myöskään halua tulla nähdyiksi huonoina ja epäonnistuneina.

Arkikielellä kuvaamme, että jokin on mennyt tunteisiin, ottaa koville, osui ja upposi. Psykologian kielellä on kyse siitä, että toisen sanat tai teot menevät psyykkisen puolustuksen ohi, selviytymiskeinot pettävät ja hälytystila aktivoituu. Kun loukkaavat tilanteet ohittavat psyykkisen puolustuksemme, emme koe olevamme turvassa. Kun emme koe olevamme turvassa, meidän on yritettävä palauttaa tasapaino jollain tavalla. Se millä tavalla reagoimme loukkauksiin, kertoo meistä itsestämme tärkeitä asioita. Tätä kirjoittajat ohjaavat pohtimaan. 

Mitä paremmin ymmärrämme itseämme, sitä vähemmän vuorovaikutustilanteissa tulee yllätyksiä ja sitä paremmin voimme säädellä toimintaamme. Itsereflektio tarkoittaa sitä, että havainnoimme ja tiedostamme tunteemme, ajatuksemme (uskomukset, käsitykset ja oletukset), tarpeemme, aikomuksemme. Itsereflektion eli ratsastajan avulla voimme pysähtyä ja pohtia, mitä teemme ja mitä olisi meille viisasta ja hyödyllistä tehdä.

Intuitiot tulevat ensin, strateginen päättely niiden jälkeen. Ratsastajan kannattaa ottaa aikaa ja etäisyyttä, katsoa kauemmaksi. Joskus käy niin, että joku yrittää tietoisesti loukata. Silloin voi tietoisesti päättää hahmottaa asiat myönteisemmin kuin ensimmäinen luonnollinen (intuitiivinen) reaktio olisi. Hyvällä mentalisaatiokyvyllä varustettu ratsastaja pystyy päättelemään, mikä on negatiivisen kommentoinnin taustalla. Toisaalta on myös niin, että taitavimmat härkkijät osaavat kohdistaa iskut tarkkanäköisesti heikkoihin kohtiimme.

Usein käytämme ulkoistamista, kun joku on loukannut. Syy on helppo nähdä jossain toisessa. Kirja tarjoaa muitakin keinoja selviytyä ikävistä kokemuksista. Tasapainon palauttamiseksi voi hyödyntää monia selviytymiskeinoja. Voimme järkeillä taikka kääntää huomion toisaalle tekemällä muuta. Tekeminen auttaa. Kannattaa myös laittaa välillä some kiinni tai estää tuntemattomien nimimerkkien taholta tulevat solvaukset. Koska olemme sosiaalisia olentoja, on hyvä puhua tapahtuneesta oikealle ihmiselle kasvokkain. Selviytymistä edistää, jos saa kannustusta, konkreettista apua tai emotionaalista tukea. Myös aiemmista vaikeuksista selviytyminen kasvattaa kriisinkestävyyttä, sietokykyä ja selviytymistaitoja. 

Tietoinen ja hyväksyvä asenne sekä positiivinen uudelleenmäärittely ovat hyviä keinoja selviytyä ikävistä tilanteista. Huumori on kypsä puolustusmekanismi ja voi auttaa suhtautumaan asioihin kepeämmin ja laukaista vaikean pattitilanteen. Toisten tekemisiin voi suhtautua lempeästi ja nähdä niissä huvittaviakin vivahteita. Etäisyyden ottaminen helpottaa. Kun voimme tarkastella asioita hieman kauempaa, niihin on helpompi saada jonkinlaista tolkkua.  Usein jälkikäteen tarkasteltuna moni isolta tuntunut asia asettuu uomiinsa ja näyttäytyy mittasuhteiltaan sopivana.

Voi myös antaa asian olla.  Mel ja Sawyer Robbinsin Let them -kirjassa perusidea on yksinkertainen: ”antaa heidän”. Oli kyse mistä tahansa, kaikkeen vastaus on ”antaa heidän”.

Kirjan kirjoittajat ovat kokeneita psykologian alan konkareita. Kirjan jokaisen jakson lopussa oli pohdintaosio, jossa huomio käännettiin toistuvasti lukijaan itseensä. Ratkaisut loukkaantumiseen ja siitä selviämiseen löytyvät omasta itsestä. Vain omaa itseään ja omia tunteitaan voi säädellä. Muiden käytökseen tai reaktioihin ei voi vaikuttaa. Meidän täytyy tulla paremmiksi ratsastajiksi ja oppia palvelemaan omaa norsua paremmin.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.