Keskusteluapu ja yhteisöt ehkäisevät ongelmia

Kun puhutaan mielenterveysongelmien ennaltaehkäisystä, niin johtava asiantuntija, FT Pia Solin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta lähtee liikkeelle käsitteistä.

– Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn ja mielenterveyden edistämisen raja on häilyvä. Edistämisellä saadaan lisää mielen hyvinvointia tai voimavaroja. Ennaltaehkäisy taas pysäyttää häiriöiden ja ongelmien tulon.

Solinin mukaan mielenterveyttä on pitkään ajateltu janana, jonka toisessa ääripäässä ihmisellä on mielenterveyden häiriö ja toisessa hänellä on kaikki hyvin. Nykyinen ajattelutapa on, että mielenterveys ja mielen hyvinvointi kulkevat eri janoilla. 

– Eli vaikka ihmisellä olisi diagnosoitu mielenterveyden häiriö, niin silti hänellä voi hyvinkin olla myös voimavaroja eli mielen hyvinvointia. Ja toisinpäin, vaikka diagnosoitua häiriötä ei olisi, mieli ei ehkä kuitenkaan voi hyvin, on esimerkiksi jaksamattomuutta.

Nykyajattelussa olennaista on, että mielen hyvinvointia voi aina edistää ja tukea, vaikka ihmisellä olisikin mielenterveyden häiriö.

Riski- ja suojaavat tekijät erilaisia eri ikäisillä

Pia Solin nimeää sosiaaliset suhteet yhdeksi tärkeimmäksi mielen hyvinvointia suojaavaksi tekijäksi.

– Lapsilla ja nuorilla perheen ja lähipiirin merkitys on suuri. Kouluissa, työympäristöissä ja vaikkapa ikääntyneiden hoivapalveluissa voidaan yhteisötasolla vaikuttaa siihen, kuinka paljon voimme osallistua ja kuinka paljon meillä on sosiaalista verkostoa. 

Sosiaalisissa suhteissa määrä ei korvaa laatua. Suhteesta pitäisi saada aidosti tukea, hyväksyntää ja merkityksellisyyden kokemuksia. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi paljon ihmisiä ympärillä. Yksinäisyys mielenterveyden häiriöiden riskitekijänä korostuu Solinin mukaan varsinkin nuorilla ja ikääntyneillä.

– Koronakaranteenit voivat kummallakin ikäryhmällä edelleen vaikuttaa. Jos nuori sattui olemaan koulutuksen murroskohdassa, vaikka toisen asteen alussa, niin sosiaalistuminen ja koulutovereiden löytäminen karanteenin jälkeen voi olla vaikeata. Ikääntyneillä taas ei ehkä ole digiosaamista, ja korona-aikana monet tapaamiseen perustuvat tuttavuudet ja aktiviteetit saattoivat heikentyä.

Nuorilla mielen hyvinvoinnin riskitekijöinä ovat ylipäänsä monet ajankohtaiset isot elämänvaiheet, kuten opiskelualan valinta, työkokemuksen kerryttäminen ja parisuhteen solmiminen. Myös erilaiset globaalin ympäristön uhat kuten sodat ja ilmastonmuutos uhkaavat erityisesti nuorten mielen hyvinvointia.

– Mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on kokemusta siitä, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja päästä eteenpäin.

Ikääntyneiden mielen hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat esimerkiksi väistämättä tulevat menetykset, toimintakyvyn heikentyminen ja siten elinpiirin supistuminen. Moni joutuu tukeutumaan muihin ihmisiin ja ajatus oman kodin vaihtamisesta tuettuun asumiseen voi ahdistaa. 

Pia Solin painottaa, että ongelmiin on tärkeää saada keskusteluapua heti alkuvaiheessa. Siten estetään ongelman mahdollinen kumuloituminen.

– Mitä nopeammin päästään nupulla oleviin asioihin, sitä paremmin ja tehokkaammin ne saadaan hoidettua. Matalan kynnyksen mielenterveystukea antavat paikat ovat tällaiseen ensiapuun todella tärkeitä. 

Mielen hyvinvoinnin mittaamisen ongelmat

Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy vaatii resursseja siinä kuin hoitokin. Jotta päättäjiltä heltiäisi rahaa, pitäisi olla näyttöä menetelmän tai hoidon tehosta. Näyttöä varten tarvitaan mittareita. Niin kuin mittaamisessa aina, pitäisi onnistua mittaamaan juuri sitä, mitä halutaan tietää. 

– Hyvinvointi ja terveys on niin laaja alue, että siitä löytyisi paljonkin mitattavia tekijöitä, mutta usein mitataan sitä, mitä on mitattu aiemminkin. Jos mitataan vaikkapa mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrää, niin kertooko vähentynyt määrä siitä, että ihmisten työkyky on keskimäärin parantunut vai siitä, että näitä eläkkeitä on vaikeampi saada? 

Kuntien vastuulla olevaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä varten valtio voi myöntää kunnille lisärahaa, joka määräytyy niin sanottujen HYTE-indikaattorien mukaan. Solinin mukaan indikaattoreita on liian vähän, jotta ne pystyisivät osoittamaan tarpeeksi kattavasti mielen hyvinvointia edistäviä toimia.

Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin saatu näyttöä siitä, että mielenterveyden edistämiseen kannattaa satsata. Esimerkiksi Tanskassa muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa käytettiin mielen hyvinvointiin liittyvää mittaria, joka perustui vastaajien itsensä arvioimaan 14 osa-alueeseen. Jo mittarin yhden pisteen nousu tuotti säästöjä terveydenhuolto- ja sairauspoissaolokuluissa. 

Solin pahoittelee sitä, että päätöksentekijöitä tuntuu kiinnostavan vain nopeat, mieluiten omalla hallituskaudella näkyvää tulosta tuottavat toimet.

– Se tarkoittaa sitä, että ei katsota muutamaa vuotta pidemmälle. Se on todella lyhyt aika näissä asioissa. Pidemmällä seurannalla voisimme päästä todistamaan, että ratkaisu, joka tehtiin vaikkapa vuonna 2020, alkaa nyt tuoda meille säästöjä.

Yhteisötyö koulussa toiminnan rakenteisiin

Psykologi Amanda Nokelainen toimii opiskeluhuollon psykologina toisella asteella Lohjalla. Hänen mielestään nimenomaan yhteisöllinen työ kouluissa on ennaltaehkäisevää.

– Meidän ei kuulukaan olla oma irrallinen mielenterveyspalveluyksikkö koulussa, vaan ennaltaehkäisevä matalan kynnyksen palvelu. 

Nokelaisen mukaan ennaltaehkäisevä yhteisöllinen työ on monenlaista. 

– Se voi olla hyvin konkreettista, esimerkiksi välituntitoimintaa ja näkymistä koulun tapahtumissa, siten madalletaan kynnystä ottaa meihin yhteyttä. Mutta se on myös samaan aikaan rakenteisiin vaikuttamista kuten toimintakulttuurin ja tapojen luomista. 

Yhteisötyön keinoja voivat olla vaikkapa luennot opettajille keskittymisestä tai ahdistuksesta ja perustason työkaluista, joiden avulla opiskelijoita voi auttaa. 

Nokelaisen mukaan siihen, miten yhteisöllinen ennaltaehkäisevä työ koulussa onnistuu, vaikuttaa olennaisesti, minkälainen johto koulussa on ja miten tärkeänä siellä nähdään opiskeluhuolto ja mielenterveys. 

– Yhteisöllinen työ vaatii aikaa, jotta sitä pystyy tekemään suunnitelmallisesti ja se on muutakin kuin vain teemapäivänä esittäytyminen. Psykologin pitää olla osa yhteisöä. Omaan huoneeseen ei saa jäädä. Itselläni on ollut ihania yhteistyökumppaneita, jotka ovat toivoneet opiskeluhuoltoa näkyville ja mukaan erilaisiin koulun tapahtumiin. 

Yhteisötyön tekemistä haastavat kiire, yksiköiden paljous ja paine yksilötyöstä. On myös paikkoja, joista yhteisötyön perinteet puuttuvat.

– Jos koulussa ei ole yhteisöllisen työn perinteitä eikä esimerkiksi rehtorilla mielenkiintoa siihen, niin vaikkapa vastavalmistuneen psykologin voi olla vaikeaa kehittää sellaista. Psykologin tekemä yhteisötyö oppilaitoksissa pitäisikin olla toiminnan rakenteissa.

Koulun yksilötyökin on ennaltaehkäisyä 

Helsingin kaupungin toisen asteen opiskelijahuollon yksikön päällikkö, PL Mia Kivioja sanoo, että opiskeluhuollon yksilötyö on ennaltaehkäisevää ja vaikuttavaa psykologin työtä. Yksi osoitus siitä saatiin Helsingin kaupungin käyttöönottaman palautetietoisen työtavan (Feedback informed treatment, FIT) kautta. FIT on menetelmä työn laadun ja tuloksellisuuden arviointiin.

FIT-menetelmää soveltaen Helsingin opiskelijahuollossa asiakkaalta kysytään jokaisella tapaamisella neljä kysymystä hänen hyvinvointiinsa ja yhteistyön sujuvuuteen liittyen.

Ensimmäinen alustava vaikuttavuusluku on lähes 0,8, joka katsotaan tilastollisesti suureksi vaikutukseksi.

– Vaikuttavuusdatasta pystymme seuraamaan esimerkiksi, tulevatko asiakkaat oikea-aikaisesti vastaanotolle. Valtaosa tulee juuri silloin kuin pitäisikin, eli kun oireilu on vasta alkamassa tai lievää. Toki löytyy myös huonosti voivia, joiden olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Kuitenkin kokonaisuudesta voi päätellä, että ennaltaehkäisevyys, joka siis on tavoitteemme, toimii.

Kiviojan mukaan psykologipula muissa palveluissa lisää opiskeluhuollon painetta hoidollisempaan suuntaan. 

– Päättävien tahojen kanssa pitää pystyä pitämään puolensa ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Nuoruus on ikävaihe, jossa tuleva mielenterveysongelma voi alkaa oireilla, ja silloin opiskeluhuollon pitäisi tulla vastaan ajoissa.

Kivioja uskoo, että pelkällä psykologin läsnäololla ja sen tuomalla keskustelun mahdollisuudella on mielenterveysongelmia ehkäisevä vaikutus. Kun psykologi on lähellä oppilaitoksen arjessa, nuoren on helpompi hakeutua puheille lievemmänkin ongelman takia. 

Ennaltaehkäisyyn kuuluu myös psykoedukaation tarjoaminen asiakkaille.  

– Lapsi tai nuori ajattelee usein olevansa ainoa, joka kokee tai tuntee näin. On tärkeä osa ennaltaehkäisyä, että tuntemuksia voidaan normalisoida ja niistä voidaan keskustella. Nuori oppii ymmärtämään, että ikävaiheeseen kuuluu oman itsen pohdinta, johon liittyy monenlaisia tunteita. 

Työpaikalla kuormitus hallintaan

Akavan tasa-arvo- ja työympäristöasioiden päällikkö Lotta Savinko sanoo, että työturvallisuuslain mukaan työnantajan on huolehdittava työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta, eikä työ saa aiheuttaa haitallista fyysistä tai psykososiaalista kuormitusta.

– Työpaikoilla psykososiaalinen kuormitus koetaan usein vaikeammin hahmotettavaksi kuin fyysiset riskit, vaikka kuormituksen selvittämiseen ja seurantaan on olemassa päteviä keinoja. Työpaikkaselvitys työterveyshuollon kanssa ja työpaikkakohtainen vaarojen arviointi antavat hyvän perustan. Perusasioilla pääsee pitkälle, mutta usein tarvitaan myös työn rakenteisiin ja johtamiseen liittyviä muutoksia.

Esihenkilöiden ja johdon on huolehdittava, että työ on myös psykososiaalisesti turvallista ja kuormitus pysyy hallittavana.

– Työilmapiirin on oltava sellainen, että ihmiset uskaltavat tuoda ongelmia esiin. Toki myös esihenkilöt tarvitsevat tukea.

Työn psykososiaalisia riskitekijöitä ovat Savingon mukaan epäselvät tavoitteet, liian suuret vastuut ja työn jatkuvat kasautuminen. Näistä voi seurata, että työ on aina kesken, eikä siitä ehdi palautua.

– Kuormituksesta johtuvan sairausloman jälkeen pelkkä paluu entiseen ei riitä vaan työn järjestelyjä on arvioitava uudelleen. Kyse ei ole vain yksilöistä, vaan työn rakenteista – siitä, miten työ on mitoitettu, johdettu ja organisoitu.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2026.

Lue myös:
Resilienssi ei poista kipua, mutta antaa sille tilaa
Ilmastokriisi on mielenterveyskriisi 
Sekasin-chat on matalan kynnyksen tuki