Harjoittelupaikkapulaan vaikuttaminen vaatii kollegiaalisuutta

Psykologian perustutkinto-ohjelmien sisäänottomääriä kasvatettiin pandemia-aikana rajusti, minkä lisäksi perustettiin Oulun tutkinto-ohjelma Pohjois-Suomen psykologipulaa helpottamaan. Opiskelijamäärän kasvu näkyy opiskelijan arjessa monella tavalla. Resurssipula näkyy tilapuutteina ja henkilökunnan kuormittuneisuutena, sekä kurssivalikoiman kapenemisena. Sen lisäksi opiskelijoille ilmeinen ongelma on pula harjoittelupaikoista.

SPOL kartoitti harjoittelupaikkatilannetta maaliskuussa 2026 jäsenistölleen suunnatulla kyselyllä (n=185), ja vastaukset puhuvat karua kieltä. Yli 20 % vastanneista kertoi valmistumisensa viivästyneen harjoittelupaikan puuttumisen vuoksi. Luku on yli kaksinkertainen verrattuna vuoden 2025 kyselyyn. Vastanneista 77 % koki harjoitteluhakuprosessin kuormittavaksi. Lienee selvää, että harjoittelupaikkapulaan liittyvät järjestelmätason ongelmat eivät voi jäädä yksittäisten opiskelijoiden ratkaistaviksi.

Harjoittelupaikkapula on herättänyt jo pitkään huolta myös Psykologiliiton hallituksessa. Psykologiliiton tavoitteisiin kuuluu sen varmistaminen, että psykologikoulutus on laadukasta, ja myös harjoittelupaikkapulan helpottamiseksi tehdään liitossa töitä. Koulutuksen laadun turvaaminen ja harjoittelupaikkatilanteen parantaminen vaatii kuitenkin yhteistyötä.

Harjoittelupaikkapulaan liittyvät järjestelmätason ongelmat eivät voi jäädä yksittäisten opiskelijoiden ratkaistaviksi.

Reiluuden nimissä on todettava, että sisäänottojen kasvattaminen ei ole ainoa syy harjoittelupaikkapulan taustalla, vaan osansa tilanteeseen on myös muun muassa heikolla taloustilanteella. Pulan syitä on useita, mutta niin on onneksi myös tapoja sen helpottamiseen. 

Psykologipulan vaihduttua kohtaanto-ongelmaan on tutkinto-ohjelmien sisäänottomääriä korkea aika laskea. Yliopistojen vastuunkantoa tarvitaan myös harjoittelupaikkojen etsimisessä ja hankkimisessa. Harjoittelu on pakollinen osa opintoja, mutta silti opiskelija itse kantaa vastuun paikan löytämisestä. Lisäksi harjoittelun rahoitus olisi tärkeää saada katettua valtion rahoituksella, jotta julkiselle sektorille saadaan lisää paikkoja.

Mikään tästä ei kuitenkaan toteudu pelkästään opiskelijoiden voimin. 

Harjoittelupaikkatilanteen parantaminen vaatii koko psykologikunnalta yhteistä tahtoa ja toimintaa. Psykologian harjoittelupaikkapulan sekä sen ratkaisukeinojen täytyy olla yhtä selvä asia aluevaltuustoille ja -hallituksille, ministeriöille ja yliopistojen rehtoraateille kuin se on alamme opiskelijoille. Viestin koko psykologikunnalta tulee olla yhtenäinen: harjoittelupaikkoja tarvitaan lisää, eikä ongelma voi jäädä opiskelijoiden ratkaistavaksi.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen opiskelijajäsen SPOLin edustajana.