Siirry sisältöön

Viikkojen jono opintopsykologille – ammattikorkeakouluissa liian vähän tukea tarjolla

Metropolia Ammattikorkeakoulun opintopsykologi Paula Aarnio on ollut järjestämässä opiskelijoille poikkeusaikana virtuaalisia aamukahvitilaisuuksia, joissa voi rupatella niin psykologien kuin oppilaitospappienkin kanssa. Metropolian opiskeluhyvinvointitiimi on tarjonnut opiskelijoille myös webinaareja ajankäytöstä ja korona-ahdistuksesta.

– Osallistujia on ollut mukavasti. Etenkin arjen hallinnan ja ajankäytön ongelmat ovat kevään edetessä kärjistyneet, ja niihin kaivataan tukea. Ammattikorkeakoulujen opintopsykologien uusiin ajanvarauksiin tuli poikkeusaikana tilapäinen notkahdus, mutta esimerkiksi omalle vastaanotolleni on ollut keväällä ajoittain jopa kuuden tai seitsemän viikon jono, Aarnio kertoo.

Jonoja on muissakin ammattikorkeakouluissa. Jo ennen korona-aikaa opiskelijat ovat jonottaneet opintopsykologille pahimmillaan kuukausia. Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK totesikin äskettäin, että opintopsykologien määrä ammattikorkeakouluissa vaihtelee olemattoman ja riittämättömän välillä. Aarnio jakaa opiskelijoiden hädän asiasta.

– Opintopsykologeja on ammattikorkeakouluissa aivan liian vähän ja tuen tarve on valtava. Meidän työmme ei saisi olla vain jonojen purkua ja vastaanottotyötä. Opintopsykologin työ on oltava nimenomaan ennaltaehkäisevää niin, että meillä on mahdollisuus tukea opiskelijoita jo ennen kuin pulmat muodostuvat liian suureksi opinnoissa tai henkilökohtaisessa elämässä, Aarnio sanoo.

Hänen työmääräänsä lisäsi keväällä se, että Metropolian toisen opintopsykologin rekrytointi osui juuri poikkeusajan alkuun, ja Aarnio hoiti neljän kuukauden ajan työtä yksin. Nyt rinnalla on ollut jo pari kuukautta kollega. Työtä tehdään kahden opintopsykologin ja kahden opintokuraattorin opiskeluhyvinvointitiimissä, jonka kanssa tiiviissä yhteistyössä toimivat myös oppilaitospapit.

Matalan kynnyksen tukea

Aarnion mukaan useimmissa Suomen suurimmissa ammattikorkeakouluissa on vähintään yksi opintopsykologi. Yli 16 000 opiskelijan Metropoliassa Aarniolla on vuodessa 300–400 opiskelijatapaamista. Ammattikorkeakoulun opintopsykologin päätyö on tarjota matalalla kynnyksellä ohjausta ja tukea.

– Opiskelijatapaamisten lisäksi vedämme yhdessä muun muiden opiskeluhyvinvointitoimijoiden kanssa ryhmiä, työpajoja ja verkostoyhteistyötapaamisia. Tapaamme kaikki uudet opiskelijat infoissa, työpajoissa tai hyvinvointitapahtumissa, joissa jaamme tietoa hyvinvoinnin tukemisesta.
Työhön kuuluu myös verkkopohjaisten aineistojen tekoa hyvinvointiteemoista opiskelijoiden omaan käyttöön. Uutta ryhmätoimintaa kehitetään jatkuvasti, ja hyvinvointiasioihin keskittyviä webinaareja ja työpajoja järjestetään sekä livenä että verkossa. Myös some on opintopsykologin tärkeä vaikuttamiskanava.

– Osan tapahtumista järjestämme yhdessä muiden korkeakoulujen kanssa, ja lisäksi me opintopsykologit teemme tiivistä yhteistyötä koulutussuunnittelijoiden ja opinto-ohjaajien kanssa. Opiskeluhyvinvointi on ammattikorkeakouluissa kaikkien asia.

Opintopsykologeja työskentelee myös yliopistoissa. Aarnion mukaan erona heihin ammattikorkeakouluissa on se, että tähän saakka ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla ei ole ollut käytettävissään Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n palveluja.

– Siksi meihin ammattikorkeakoulujen opintopsykologeihin ollaan yhteydessä paljon muissakin kuin opintoihin liittyvissä asioissa, kuten henkilökohtaisissa kriiseissä tai ihmissuhdeongelmissa, Aarnio uskoo.

Psykologi tarvitaan oppilaitoksessa

Vuoden 2021 alussa edessä on suuri muutos, kun myös ammattikorkeakoulujen opiskelijat pääsevät YTHS:n palvelujen piiriin.

– Keskitymme sen jälkeen nykyistä enemmän opiskeluhyvinvoinnin ylläpitoon ja ehkäisevän työn kehittämiseen. Toivottavasti muutos helpottaa myös jonopaineitamme, Aarnio korostaa.
Ammattikorkeakoulussa työskentelevän opintopsykologin ehdoton vahvuus on Aarnion mukaan siinä, että hän tuntee oppilaitoksen toimintatavat ja kulttuurin.

– Tiedämme, miten kurssit järjestetään ja henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat laaditaan. Pyrimme tuomaan työmme osaksi pedagogiikkaa, ja tiedostamme, millaisia mahdollisia haasteita eri tutkinto-ohjelmissa opiskelijoilla saattaa olla.

YTHS:n tulo vaatii hänen mukaansa opintopsykologin ja YTHS:n psykologien työnkuvan selkeää eriyttämistä.

– Odotamme todella kovasti yhteistyötä ja uuden yhteistyön rakentamista YTHS:n kanssa. Opintopsykologien työ on suhteellisen uutta, ja sen tutuksi tekeminen on meidän yhteinen haasteemme. Meillä on valtakunnallinen ammattikorkeakoulujen opintopsykologiverkosto, ja sen kehittämisinto ja tuki ovat korvaamattomia. Verkostosta on helppo kysyä apua, kun eteen tulee vaikeita kysymyksiä.

Suurin huoli hiljaisista

Juuri nyt poikkeuskevään lopulla Aarnio kantaa huolta erityisesti niistä opiskelijoista, joista ei ole viikkoihin kuulunut mitään.

– Kaikissa ammattikorkeakouluissa on niitä hiljaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet psykologin vastaanotolla. He pyrkivät selviytymään itsekseen, vaikka haasteita on. Korona-ajan eristäytyminen aiheuttaa osalle erityistä ahdistusta ja muita hankaluuksia. Jos palaamme syksyllä kampuksille, kohtaamme varmasti nämä opiskelijat vastaanotolla.

Poikkeusajan vuoksi opiskelijoiden yhteydenotoista suurin osa liittyy kuormittuneisuuteen, arjen hallintaan ja motivaation heikkenemiseen. Monen unirytmi on keikahtanut kotona ollessa päälaelleen ja rutiineista huolehtiminen on vaikeutunut. Osan kesätyöt ja harjoittelut tai jompikumpi ovat peruuntuneet ja monilla on myös taloudellisia huolia.

Etäopiskelu rassaa opiskelijoita

Suomen opiskelijakuntien liiton SAMOKin tuore kysely vahvistaa, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi ovat heikentyneet huomattavasti korona-aikana. Jopa puolet opiskelijoista kokee jaksamisensa heikentyneen, motivaationsa laskeneen ja stressin lisääntyneen etäopiskelun myötä. Aarnio on nähnyt työssään nämä kaikki ilmiöt.

– Yksin etänä työskennellessä monen on vaikea pitää yllä opiskelumotivaatiota. Erityisen hankalaa nuorille on se, että tehtäviä ei ole pystynyt tekemään kasvotusten muiden kanssa niin kuin moni tekee normaaliaikana. Luonteva arjen sparraus on jäänyt puuttumaan, ja monia se rassaa.

Aarnio itsekin on tehnyt koko kevään työnsä etäyhteyksillä. Vaikeinta on ollut se, miten onnistuu saamaan opiskelijoihin etänä saman tuntuisen yhteyden kuin livenä.

– Yllättävän hyvin vuorovaikutus on onnistunut, eivätkä opiskelijat ole kokeneet etäyhteyksillä toimimista hankalaksi. Mutta paljon on myös niitä, joita ruututyöskentely jo väsyttää ja jotka eivät siksi halua hoitaa asiointiaan psykologinkin kanssa etäyhteydellä.

Työn tulokset näkyvät nopeasti

Paula Aarnio on työskennellyt Metropolia Ammattikorkeakoulun opintopsykologina yhdeksän vuotta. Hänen taustansa on aikuis- ja nuorisopsykiatriassa.

– Tämä työ on hyvin palkitsevaa, sillä oman työnsä vaikutukset näkee usein nopeasti. Meillä on myös vapaus ja mahdollisuus kehittää toimintaamme sen mukaan, mikä kulloinkin on opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Lisäksi ammattitaitoamme ja asiantuntijuuttamme arvostetaan oppilaitoksen sisällä, Aarnio kiittelee.

Juuri tänään hän on suunnitellut kollegojensa kanssa aineistoja siltä varalta, että syksyllä ei palatakaan kampuksille. Kaikkiin vaihtoehtoihin on nyt varauduttava.

Lue täältä maan hallituksen neljännen lisäbudjetin esityksistä, joihin sisältyy panostuksia korkeakouluille ja ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle ohjauksen lisäämiseen ja opiskelijahyvinvoinnin tuen vahvistamiseen.

Lue täältä myös juttumme yliopistojen opintopsykologeista.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä