Vapaa-aikaystävällinen työpaikka          

Päivittäinen työaikani oli kahdeksasta neljään 1970-luvulta alkaen eläköitymisvuoteen 2008 saakka. Yli vuosisatainen työturvallisuus- ja työlainsäädäntötyö olivat luoneet minulle turvalliset puitteet, palkkatyöläisen 40 tunnin työviikon ja ergonomisesti järjestyn työpaikan. Muuhun elämään viikossa oli 128 tuntia ja ne tunnit neuvottiin pitämään selvästi työstä erillään. Sitten SARS-CoV-2-virus puuttui peliin ja hajotti työpaikat ja -ajat. 

Etätyön haittoja tunnistettu

Ollessani 45-vuotias sain työpaikalle tietokoneen, jonka suljin kotiin lähtiessä. Nykyisen digitekniikan avulla lisääntyneen jouston myötä työ tunkeutuu kotiin. Työ on taskussa mukana lomilla, lasten leikkipaikoilla, romanttisilla illallisillakin. Tunne työn loputtomuudesta vaivaa. Syyllisyys iskee, jos ei ole koko ajan tavoitettavissa.

Europan maissa toimistossa tehtävän työn osuus vaihtelee nykyään 30 ja 60 prosentin välillä. Etätyön lisääntyminen voi rapauttaa työyhteisöjä. Nuoret ja uudet työntekijät eivät saa kokeneiden työntekijöiden opastusta. Toimistopäivinä etätyöntekijöillä on palaveri toisensa perään. Välitön kontakti puuttuu. Tuottavuusvaatimukset pakottavat muissakin töissä toimimaan lyhyillä varoitusajoilla ja epäsäännöllisinä aikoina. ”Paljon heittää se pakka joka päivä.”

Mitä tarkoittaa tarveperustainen työn tuunaaminen?

Ilmaisu needs-based job crafting (tarveperustainen työn tuunaaminen) tuli tutuksi työterveyspsykologian kongressissa Helsingissä. Kongressissa oli esityksiä korjaavista ja ennaltaehkäisevistä menetelmistä, ja esitykset hyvinvointia rakentavasta työstä panivat liikettä totuttuihin ajatuskuvioihin. 

Psykologiset tarpeet ovat hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeitä kuin tutut ravinto, lepo ja liikunta. Jotta tietoisuus psykologisista tarpeista tulisi tutuksi, on Groningenin yliopistossa kehitetty testi, jolla jokainen voi kartoittaa oman tilanteensa. Testissä pyydetään ajatteleman edeltäneen kuukauden aikaa. https://rug.eu.qualtrics.com/jfe/form/SV_bJEhWvVoohRUJtc

Psykologiset perustarpeet on määritelty yli kolmensadan psykologian ja vapaa-aikatutkimuksen aineistosta. Kongressiesityksissä toistunut kartoitusmenetelmän lyhenne DRAMMA muodostuu tarvealueiden englanninkielisten nimien alkukirjaimista (detachment, relaxation, autonomy, mastery, meaning, affiliation). Työterveyslaitoksen psykologi Anniina Virtanen käyttää suomennoksia: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, autonomia eli omaehtoisuus, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus. 

Aina ajoittain jokainen voi pohtia, miten työstä tai ponnistelusta irrottautuminen on onnistunut ja mahdollistanut rentouden tilaan pääsyn, jossa ei ole yhtään tarvetta ponnistella. Tuntuvatko omat vastuutehtävät olevan hallinnassa? Onko ollut oppimisen hetkiä ja käyttöä kyvyille?  Ovatko tekemiset tuntuneet merkityksellisiltä. Entä onko ollut yhteenkuuluvuuden hetkiä toisten ihmisten kanssa?  

Millainen olisi vapaa-aikaystävällinen työpaikka ja yhteiskunta? 

Kongressissa Groningenin yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian professori Jessica de Bloom kertoi, että nuorena tutkijana hän jätti 2007 julkaistavaksi ensimmäisen artikkelinsa. Se koski vapaa-aikaa. Takaisin tuli hylkäävä päätös: ”Tällä ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa”. Nykyisen työterveyspsykologisen tietämyksen mukaan kokonaisuutta,  työtä ja muita elämänalueita tarkastellaan suhteessa toisiinsa, koska ne ovat yhteisvaikutteisia. Kun tuunataan työtä, perhearkea ja vapaa-aikaa psykologisten tarpeiden täyttymisen kannalta, muodostuu  hyvinvointia tukeva sopusointuinen kokonaisuus. Rasituksista palautuminen onnistuu. Koetun hyvän olon lisäksi energisyyden tunne, mielen joustavuus ja syvä kokemus hyvinvoinnista säilyvät.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva työterveyspsykologi.