Toimivin lääke yksinäisyyden aiheuttamaan stressiin on toinen ihminen

MIKSI IHMINEN TARVITSEE TOISIA? LAUMAVIETTI IHMISEN YDINTARPEENA.
NIINA JUNTTILA, EMIL SALOVUORI (TOIM.). SANTALAHTI 2025.

Ihminen on ristiriitainen olio, jolla on ristiriitaisia tarpeita. Ihmisillä on tarve olla yhteydessä toisiin ja tarve tulla nähdyksi erillisenä itsenä. Näistä ristiriitaisista tarpeista kumpuavat lähes kaikki ihmiselon ongelmat. 

Kesällä sain lukuvinkin William von Hippelin kirjasta The Social Paradox, jonka mukaan yhteyden lisäksi ihmisillä on tarve autonomiaan. Moderni maailma ei enää vaadi välttämättä yhteyttä, vaan se tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia autonomiaan. Tämä epätasapaino, liian vähän yhteyttä, liikaa autonomiaa, johtaa von Hippelin mukaan moniin nykyajan ongelmiin.

Yksi suuri syy autonomian lisääntymiseen ja yhteyden vähenemiseen on elintason nousu. Karuissa oloissa selviytymisen vuoksi olemme olleet riippuvaisia toisistamme. Ydintarpeemme kuulua joukkoon ja turvautua lauman jäseniin korostuu hädän hetkellä.  Suomalainen yhteiskunta on vaurastunut sotien jälkeen nopeasti ja mennyt samalla yliyksilölliseen suuntaan.

Digitaalisuus mahdollistaa autonomian tai erillisyyden kasvun. Jopa perheissä perheenjäsenillä voi olla älykännykän kautta oma erillinen elämänsä. Enää ei istuta sohvalla iltaisin katsomassa samaa television viihdeohjelmaa, vaan kaikilla on oma, yksityinen digimaailmansa älylaitteen välityksellä.

Ihmisyyden ytimessä on tunne siitä,
että kuuluu johonkin.

Liiallisesta autonomiasta tai erillisyydestä voi seurata psyykkinen pahoinvointi, ulkopuolisuus tai yksinäisyys. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja laumaa elääkseen hyvää ja merkityksellistä elämää. Ihmisyyden ytimessä on tunne siitä, että kuuluu johonkin, tulee nähdyksi ja voi olla hyödyksi muille. Hyödyn tuottaminen muille lisää omaa onnellisuutta ja hyvinvointia. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että ihminen saa mielihyvää muiden auttamisesta. Tämä liittyy usein sosiaalisiin hyötyihin, joita hyväntekijät saavat: heistä pidetään enemmän ja heillä on vahvemmat sosiaaliset suhteet kuin muilla.

Ostrakismi tarkoittaa toisen ihmisen tai ryhmän sulkemista ulkopuolelle. Ostrakismia on pidetty tehokkaana yhteisön rankaisumenetelmänä. Rankaisuna ryhmän ulkopuolelle sulkeminen ei toimi, jos yksilö muutenkin kokee olevansa ryhmien ulkopuolella tai kokee, ettei tietyllä ryhmällä ole hänelle merkitystä.

Tarttuvat tunteet vahvistavat yhteisöllisyyttä. Tunteiden tarttumisessa ja affektiivisessa empatiassa keskeisessä asemassa toimivat aivojen peilisolut ja peilautumisjärjestelmät. Peilisolujärjestelmämme auttaa meitä ymmärtämään ja samaistumaan muiden tunteisiin. Psykopatiassa affektiivinen empatia ei toimi eli muiden ihmisten tunteet eivät tartu heihin (vrt. kognitiivinen empatia). 

Ryhmäytymisen kannalta opiskelijoiden
on hyvä nähdä toisiaan myös kasvokkain.

Tunteiden tarttumista häiritsee Anna Peltolan mukaan nykyisin erityisesti virtuaalinen viestintä. Nykyinen digiympäristö haittaa ehkä juuri peilisolujen toimintaa. Peltolan mukaan videopalaverissa ilmeet ja eleet voivat jäädä huomaamatta, jolloin tunteiden peilaamisen vaikutukset jäävät lievemmiksi. Jos etäkokouksessa videokamerat eivät ole päällä lainkaan, voi toisten ymmärtäminen ja tunneyhteyden saaminen olla erityisen vaikeaa. 

Jotta pääsisimme riittävästi vuorovaikutuksen työkavereiden kanssa, olisi hyvä joskus käydä toimistolla. Ryhmäytymisen kannalta opiskelijoiden ja koululaisten on hyvä nähdä toisiaan myös kasvokkain. Toisten ihmisten tuki ja läsnäolo tutkitusti vähentävät myös stressiä, nopeuttavat palautumista ja auttavat selviytymään haasteellista tehtävistä. Huolestuttavan usein toiset ihmiset nähdään nykyisin kuormittumisen lähteenä, vaikka tosiasiallinen ongelma taitaa olla digitaalisessa kuormituksessa.

Digitaalinen vuorovaikutus muokkaa
sosiaalista kanssakäymistä
ennennäkemättömän voimakkaasti.

Tulevaisuustutkija Perttu Pölönen pohtii sitä, miten digitaalinen maailma on muuttanut sosiaaliset suhteet transaktionaalisiksi. Yhteydenpito digitaalisesti on nopeaa ja tehokasta, mutta usein pinnallista. Aito vuorovaikutus vaatii sitoutumista, epätäydellisyyden hyväksymistä ja kasvokkaista läsnäoloa. 

Taannoisessa uutisessa raportoitiin, että nuorten osalta Big Five -piirteistä neuroottisuus on lisääntynyt, kun taas muut piirteet ovat vähentyneet. On myös havaittu, että nuorempi sukupolvi voi olla ilmeetön vuorovaikutustilanteissa, mikä vaikeuttaa vuorovaikutusta. Digitaalinen vuorovaikutus muokkaa sosiaalista kanssakäymistä ja persoonallisuutta ennennäkemättömän voimakkaasti.

Kirjassa ihmisten tarvetta yhteyteen käsitellään eri tieteenalojen näkökulmasta. Evoluutiobiologian, biopsykososiaalisen, psykologian, psykiatrian, lääketieteen ja tulevaisuustutkimuksen asiantuntijat pohtivat lauman merkitystä ja yksinäisyyttä omista näkökulmistaan. Kirja on tuhti tietopaketti jokaiselle, joka on kiinnostunut yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden selviytymis- ja toimintakyvystä. Sarjan toinen osa ilmestyy syksyllä 2026.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.