Tekoäly on ihmiskunnan projektiivinen testi

Tekoäly – kollektiivinen peilimme,
sirpaleista kasattu:
artikkeleista, keskusteluista,
runoista, kommenteista –
ja kaikesta siltä väliltä.

Tähän peiliin katsoessamme luulemme näkevämme itsemme sellaisena kuin luulemme olevamme. Sen sijaan verkon vuosikymmenten sedimenttikerrokset värjäävät heijastuksen: yhteiset toiveemme, pelkomme, huonot vitsimme ja vaihtelevat tutkimustuloksemme tuottavat asennevinoumia ja jaettuja mukatotuuksia. Tekoäly on todellinen ihmiskunnan projektiivinen testi.

Ytimestä puuttuu tieto ja ohjaamassa on kielellinen todennäköisyys. Sävy ja tekstin itsevarmuus synnyttävät suggestiivisen vaikutelman viisaudesta. Siinä missä ennen uskoimme valkotakkiseen auktoriteettiin, nyt uskomme koneeseen, joka puhuu empaattisesti ja käyttää oikeaa välimerkkiä. Automaatiovinouma on uusi karisma, uusi auktoriteetti ja profeetta.

Siinä missä ennen uskoimme valkotakkiseen auktoriteettiin,
nyt uskomme koneeseen,
joka puhuu empaattisesti ja käyttää oikeaa välimerkkiä.

Työelämässä tekoäly on luvattu pelastus, mutta sen logiikka on kuin vanha satu: köyhät tulevat rikkaammiksi – jos vain osaavat kysyä oikein. Vähemmän kokenut saa apua tekstin hiomiseen, mutta ei huomaa lauseen kadottavan merkityksensä. Kokenut asiantuntija puolestaan osaa kysyä koneelta juuri sen, mitä haluaa kuulla – onko saantina teho vai kupla, jokainen voi päättää itse. Eriarvoisuus ei siis katoa, se vain muuttaa muotoa: se on nyt kielipelin muotoista.

Yksityisessä elämässä tekoäly kuiskaa yhä lähempää. Se on valmentaja, ystävä, joskus terapeutin varjo. Se kuuntelee kärsivällisesti ja muistaa kaiken, mitä olemme sille uskoneet. Mutta mitä tapahtuu, kun opimme säätämään tunteemme pikakomennolla, ilman toista ihmistä? Kun suru rauhoitetaan algoritmisella hellävaraisuudella, mutta kukaan ei katso silmiin ja kehollisuus unohtuu?

Eriarvoisuus on nyt kielipelin muotoista.

Entä totuus – onko sitä enää, jos jokaisella on oma kielimallinsa, oma maailmansa, oma lempeästi puhutteleva botti, tai jopa niiden porukka? Ehkä tarvitsemme uuden psykologisen lukutaidon: kyvyn erottaa, mikä on omaa mieltä ja mikä mallia.

Ja niin, tämäkin teksti on tekoälyn avulla kirjoitettu. Mutta viekö se pohdinnalta arvoa?

Kirjoittaja on Psykologiliiton liittovaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja psykologi, joka työskentelee teknologiayhtiössä muutosjohtamisen ja tekoälyn parissa.