Syövän varjosta mielen toipumiseen

SYÖVÄN VARJOSTA MIELEN TOIPUMISEEN. 
KARRI BUDDE, JOHANNA STENBERG, VILLE RITOLA, EERO-MATTI GUMMERUS, ANNE HAIKOLA JA JAN-HENRY STENBERG. 
KUSTANNUS OY DUODECIM 2025.

Tätä kirjaa kehui syöpään sairastunut tuttavani. Kirja onkin tarkoitettu erityisesti syöpään sairastuneille, heidän läheisilleen ja ammattilaisille sairastumiskriisin ymmärtämiseksi. Se perustuu muun muassa kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja HOT-menetelmiin. 

Ensimmäinen kirjoittaja, psykologi Karri Budde on työskennellyt HUS Syöpäkeskuksen psykososiaalisen tuen yksikössä ja ollut kehittämässä syöpään sairastuneen psyykkisen tuen nettiterapiaa. Kuvitteelliset tapausesimerkit havainnollistavat asioita läpi kirjan ja valottavat rintasyöpään, suolistosyöpään, aivokasvaimeen ja lymfoomaan sairastuneen todellisuutta. Alkujärkytyksen jälkeen sairastunut käsittelee syövän tuomia muutoksia arjessa, fyysisessä ja henkisessä jaksamisessa ja arvoissa. Kirjoittajat suosittelevat mieluummin ahdistavien ajatusten ja huolten kohtaamista kuin tunteiden välttelyä, joka voi auttaa hetkellisesti mutta pitemmän päälle kasvattaa ahdistusta. 

Ahdistusta ja pelkoja voivat nostaa esiin sairastamiseen liittyvät tilanteet (esimerkiksi hoitotoimet) tai kehon tuntemukset (esimerkiksi kipu). Ennen lääkärikäyntejä huoliajatukset voivat pyöriä mielessä: kuulenko ikäviä uutisia vai onko sairaus saatu hallintaan? Esimerkiksi kuolemanpelkoon ja elämän rajallisuuteen liittyviä pohdintoja ei kannattaisi väistellä vaan jakaa niitä esimerkiksi läheisten, vertaisten tai ammattilaisen kanssa.

Epävarmuus kuuluu elämään, mutta vakavaan sairastumiseen liittyy erityistä epävarmuutta esimerkiksi hoitojen tepsimisestä, työkyvyn säilymisestä, toimeentulosta, läheisten jaksamisesta ja omasta ennusteesta. Monenlaiset huoliajatukset ryöpsähtävät mieleen, kun tilanne on epävarma. 

Murehtimisella ei kuitenkaan voi vaikuttaa tilanteeseen, joten kirjoittajien mukaan parempi vaihtoehto on pyrkiä sietämään epävarmuutta ja vähentää huolehtimista. Huoliajatukset voivat näet kiihdyttää sympaattisen hermoston taistele tai pakene -reaktioita, jolloin ahdistuksesta seuraavat fyysiset ja psyykkiset oireet voidaan virheellisesti tulkita sairauden oireiksi ja syövän etenemiseksi. 

Itselle sopivan vireysalueen ja aktiivisuustason löytäminen on sairastuneelle tärkeää. Osa ihmisistä nauttii paljosta tekemisestä ja menemisestä, kun taas osa on parhaimmillaan, kun keskittyy muutamiin asioihin ja maltilliseen aktiivisuuteen. Psykiatri Minna Sadeniemi kirjoittaa teoksessaan ”Lääkärin sairauskertomus” (2025) rintasyöpään sairastumisestaan ja siitä, miten työnteko, liikunta ja erilaiset kulttuuririennot auttoivat häntä kestämään sairauteen liittyvää epävarmuutta hoitojen keskelläkin. Kirjassa kuvataan hyvin syöpään sairastuneen huolimyllyä. 

Budden ym. kirjassa korostetaan omien ajatusten, tunteiden ja kehon tuntemusten hyväksyvää tarkastelua. Sairauteen sopeutuminen voi kuulostaa pahalta, mutta kyse on siitä, että uuden tilanteen ja huolien kanssa opitaan elämään ja löydetään selviytymiskeinoja. Sellaisia ovat esimerkiksi rauhoittavat ajatukset, toiselle ihmiselle puhuminen, asiallisen tiedon etsiminen, tosiasioiden käsittely, liikunta ja erilaiset luovuuden kanavat. 

Ajatusten ja tunteiden tukahduttaminen tai välttely ei poista niitä. Se johtaa kieltämiseen ja eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteen. Muistan erään syöpään kuolleen tuttavan, joka viimeiseen asti kielsi tosiasiat ja kertoi vielä vähän ennen kuolemaansa, että hänellä ei mitään syöpää olekaan.

Kirjaan sisältyy kaunis viimeinen luku, jossa todetaan, että ”vastoinkäymiset ja kielteiset tunteet kuuluvat jokaisen elämään, mutta niiden kanssa oppii elämään”.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on psykologi, psykoterapeutti, PsT, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti.