Psykologian historia on myös vallan historiaa

Psykologian, kuten muunkin tieteen, historiaa tarkastellaan usein jouhevasti eteenpäin pyrkivänä ja itseään korjaavana edistyskertomuksena, jossa jokainen vaihe rakentuu edellisen puutteiden päälle tehden siitä parempaa ja oikeampaa. Tähän kertomukseen eivät tavallisesti kuulu psykologian tieteen vallan tarkastelu tai sen osallisuus syrjivien ja sortavien rakenteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Siksi kandidaatintutkielmamme – teoreettinen essee psykologian historian alalta – osoittautui korvaamattomaksi mahdollisuudeksi tarkastella tätä tarinaa kriittisesti sekä ymmärtää syvällisemmin psykologisen tiedon universaaliuden ja neutraaliuden myyttiä sekä siihen kytkeytyvää valtaa ja vastuuta.

Saadakseen jalansijaa varteenotettavana tieteenä psykologia on ottanut mallia suuressa arvossa pidetyiltä luonnontieteiltä, joihin kuuluu vahvasti totuuden tavoittelu mittaamisen avulla. Siinä kuitenkin jää pimentoon, että mittarit eivät todellisuudessa ole objektiivisia välineitä, vaan heijastavat ajan henkeä, arvoja ja valtarakenteita. Tieteen historiassa mittareiden vertailupohjana toimi eurooppalainen, valkoinen mies, josta tuli lähestulkoon synonyymi käsitteelle “ihminen”. Sen tiedon valossa muu maailma näyttäytyi poikkeavana, ja tätä tietoa käytettiin esimerkiksi kolonialismin ja eugeniikan oikeuttamiseen.

Tämä tekee selväksi hallussamme olevan näkymättömän vallan: psykologiatieteessä ei ole pelkästään kyse pyrkimyksestä ymmärtää maailmaa, vaan myös sen määrittelemisestä. On siis tärkeää huomioida, keitä tarkalleen on tutkittu, kun kuvaillaan ”universaalia ihmismieltä”. Jopa vakiintunut kiintymyssuhdeteoria on saanut kritiikkiä siitä, kuinka tiukasti se on sidoksissa länsimaiseen ja keskiluokkaiseen kontekstiinsa. Kuinka yleispätevä kuvaus ihmisestä se voi olla? Teoriat, joihin ajattelumme nojaa, eivät siis olekaan yleisinhimillisiä, vaan kulttuurin ja historiallisen hetken tuottamia.

Opiskelijoina olemme vielä hahmottamassa paikkaamme psykologiatieteen jatkumossa. Kandityö psykologian historian alalta pysäytti meidät pohtimaan: millaista maailmaa haluamme psykologisella tiedolla olla luomassa? Kenen ääntä kuulemme, kenen kokemusta pidämme totena, kenen näkökulmasta rakennamme tietoa? Arvot ohjaavat elämäämme joka päivä joko näkyvästi tai näkymättömästi. Täten myöskään valintamme eivät ole koskaan neutraaleja – ne joko vahvistavat tai purkavat eriarvoisuutta, joko sivuuttavat tai nostavat esiin niitä ääniä, joita tiede on historian aikana liian usein ohittanut.

Kirjoittajat ovat Itä-Suomen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Oidipuksen jäseniä.