Pienituloisista opiskelijoista loppuun palaneiksi – kun lupaukset rikotaan

Paljon puhutaan opiskelijoiden kuormituksesta, vaikeudesta keskittyä vain opintoihin ja loppuun palamisesta jo ennen työelämään siirtymistä. Tällä hetkellä inflaatio heikentää ostovoimaa, töitä on vaikeampi saada ja arvonlisäverojen korotus tulee iskemään pahimmin pienituloisiin.

Tilanne oli jo valmiiksi vaikea, ja nyt se on heikentymässä entisestään Suomen hallituksen leikkausten myötä. Hallitus lupaili vielä vuosi sitten, ettei opiskelijoilta ja ”erityissuojelussa” olevasta koulutuksesta tulla leikkaamaan, mutta toisin kävi. Viimeisimpänä hallituksen kehitysriihessä päätettiin, että opiskelijat tullaan siirtämään takaisin opintotuen asumislisän piiriin ja tämä tulee arvioiden mukaan heikentämään yksittäisten opiskelijoiden tukia jopa sadoilla euroilla. Samaan aikaan korkeakoulutettujen määrä haluttaisiin nostaa 47 %:sta 50 %:iin ja opiskelijat haluttaisiin saada koko ajan nopeammin työelämään ja veronmaksajiksi. Maan hallituksen tavoitteet ja toimet ovat täysin ristiriidassa keskenään.

Hallituksen tavoitteet ja toimet ovat täysin ristiriidassa keskenään.

Leikkausten seurauksena yhä useamman täytyy tehdä töitä opintojen ohella, jolloin opintoihin jää vähemmän aikaa. Töiden ja opintojen yhdistäminen on kuormittavampaa, koska keskittyminen jakautuu arjessa moneen asiaan samaan aikaan ja tehtävää on yksinkertaisesti enemmän. Nyt on myös puhuttu Helsingin opiskelijoiden mahdollisesta massamuutosta opiskelija-asuntoihin, kun monilla ei leikkausten jälkeen ole välttämättä enää varaa vuokraansa. Aika näyttää riittävätkö Helsingin opiskelija-asunnot kaikille tarvitseville ja mitä kaikkea muuta leikkauksista seuraa. Kuinka monen opinnot venyvät entisestään, miten mielenterveyden ongelmien määrä kasvaa ja kuinka moni selviytyy työelämään ennen loppuun palamista. 

Tämä kaikki kuormittaa paitsi mielenterveyden palvelujärjestelmää, myös psykologeja. Hallitus ei ole muutenkaan erityisemmin vältellyt mielenterveyden palveluista leikkaamista, ja seuraukset ovat kauaskantoisia.

Onneksi opiskelijat eivät ole yksin. Monet toimijat ammattiliitoista opiskelijajärjestöihin ja politiikkoihin pitävät opiskelijoiden puolta ja ottavat kantaa opiskelijoiden ja mielenterveyspalveluiden heikentyvään tilanteeseen. On nimittäin selvää, että maamme hallituksen toimilla on valtavat seuraukset sekä opiskelijoille, että mielenterveyden palvelujärjestelmään. 

On selvää, että maamme hallituksen toimilla on valtavat seuraukset mielenterveyden palvelujärjestelmään.

Yritin miettiä, mitä Psykologiliitto voisi tehdä asian eteen. Liitto tai opiskelijayhteisö eivät yksinään pysty ratkaisemaan ongelmaa, vaan tilanteen korjaaminen vaatii kansallisen tason toimia. Liitto tukee tällä hetkellä psykologian opiskelijoiden tasavertaisuutta opiskelijoille edullisemmalla jäsenmaksulla. Lisäksi liiton avustukset auttavat SPOL:ia esimerkiksi järjestämään edullisempia tapahtumia opiskelijoille, jolloin useammalla on mahdollisuus osallistua yhteisöllisyyttä edistävään toimintaan. 

On hienoa, että liitto huomioi psykologian opiskelijat toiminnassaan, mutta toki ymmärrämme, että nämä toimet ovat riittämättömiä tilanteen korjaamiseen. Ongelma koskettaa myös muiden alojen opiskelijoita ja laajemmat ratkaisut vaativat yhteiskunnallista vaikuttamista. Ainoa asia minkä tiedän varmaksi on se, että muutos syntyy vain yhteistyöllä ja ääntä käyttämällä. Oli se sitten keskusteluihin osallistumalla, mielenosoituksissa huutamalla tai vaaleissa äänestämällä. 

Kirjoittaja on Suomen Psykologiliiton hallituksen jäsen.