Pari- ja perhesuhteet eläväksi psykologin työssä

Yksilön sisäisestä maailmasta suhteissa olemiseen

Kiintymyssuhteet nähdään nykytutkimuksen valossa emotionaalisen hyvinvoinnin ja tunnesäätelyn pohjana. Ihmissuhteissa rakentuvat säätelymekanismit kytkeytyvät mielen hyvinvointiin ja psyykkisten häiriöiden kehittymiseen. Psykologin työssä olisi hyvä suuntautua mielen sisäisen maailman tutkimisesta vahvemmin yksilön maailman tutkimiseen suhteiden kautta. Psykologin vastaanotolla hoidetaan samanaikaisesti yksilöä ja suhteita, jolloin työn vaikuttavuus lisääntyy. Etenkin puolison tai perheenjäsenen ollessa vastaanotolla läsnä, pääsemme vahvasti kiinni kokemuksellisuuteen arviointi- ja hoitotyössä. Yksilö- ja pariterapiassa käynyt asiakas kuvaa hyvin kokemustaan pariterapiassa: ”Ne on yhteisiä kokemuksia – sitten kun niihin on päästy kiinni, ne on eletty yhdessä”. 

Tunne-elämän kuormituksen yleisimpinä syinä tunnistetaan suhteisiin liittyvä ahdistus ja kuormitus. Psykologin vastaanotolla meillä on vahva asiantuntijuus, osaaminen ja tilaisuus vaikuttaa asiakkaidemme suhteiden hyvinvointiin. Puolison tai läheisen osallistuessa esimerkiksi masennuksen hoitokäynneille pääsemme samankaltaisiin hoitotuloksiin kuin yksilöhoidon kautta, voimme tukea vuorovaikutussuhteiden voimavaroja ja toimivuutta sekä ennaltaehkäistä oireilevan yksilön perheenjäsenten mahdollista oireilua. 

Lähisuhteet psykologityön eri konteksteissa

Lähisuhteet ovat läsnä monenlaisessa psykologin työssä, joko konkreettisesti tai mielensisäisesti. Lapsen kautta näkyväksi tulevat eri konteksteissa myös vanhemmuus ja perhesuhteet, niin lastenpsykiatrialla kuin koulussa. Varhainen kiintymyssuhde saattaa tarvita tukea ensimetreillään, jopa jo ennen lapsen syntymää. Nuoren oireilu voi heijastella etääntynyttä tai katkennutta tunnesuhdetta vanhempaan tai sisaruksiin. Vanhemmuuden tuki on vahvasti lapsen ja vanhemman suhteen tukemista. Parisuhteen tuki kannattelee vanhemmuutta sekä aikuisen hyvinvointia. Aikuinen tulee vastaanotolle koko lähisuhdeverkostonsa ja suhdehistoriansa kokemuksin niin mielenterveyspalveluissa kuin työterveyshuollossa tai kuntoutuksessa. Yksilö tulee monesti autetuksi juuri lähisuhteita auttamalla.

Esimerkkinä tunnekeskeinen terapia

Suhdeperusteisia viitekehyksiä ja työmuotoja on monia. Yksi tutkituimpia ja Suomeen vahvasti ankkuroitunut terapiamuoto on tunnekeskeinen terapia (Emotionally Focused Therapy, EFT; Johnson). Se on integratiivinen hoitomuoto, joka yhdistää systeemisen ajattelun, kokemuksellisuuden ja kiintymyssuhdeteorian. Tunnekeskeisen terapian työotetta voidaan hyödyntää psykososiaalisten palveluiden eri portailla ennaltaehkäisevästä työstä psykoterapiaan.

Tunnekeskeisessä terapiassa ihmisen ongelmia hahmotetaan kiintymyssuhteiden ja tunteiden näkökulmasta. Kiintymyssuhdeteoria tarjoaa työskentelylle kartan, jonka ytimessä on ajatus siitä, että psyyke rakentuu ja muokkautuu aina suhteessa toiseen ihmiseen. Kiintymyssuhteen turvallisuus syntyy yhteydestä toiseen, jossa oma sisäinen kokemus voi tulla riittävästi jaetuksi ja toinen kykenee tarjoamaan apua tunnesäätelyyn. Ihmisen ongelmissa, niin yksilön kuin ihmissuhteidenkin haasteissa, on usein kyse tämän turvallisen tunneyhteyden heikentymisestä ja sen synnyttämästä hädästä.

Kun ihminen ei tule kohdatuksi ja kannatelluksi hädässään, selviytymiskeinot eli niin sanotut toissijaiset kiintymyssuhdestrategiat voimistuvat. Tällöin ihminen joko vetäytyy yhteydestä ja työntää vaikeat tunteet sivuun tai yrittää yhä voimakkaammin päästä yhteyteen, kun tunteet kiihtyvät ja tuntuvat ylivoimaisilta itse säädellä.

Tunnekeskeisessä terapiassa tehdään näkyväksi, miten haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa osapuolten välillä nämä selviytymiskeinot alkavat synnyttää suhteisiin toistuvia, itseään ruokkivia vuorovaikutuksen kehiä, jotka lisäävät turvattomuutta ja sisäistä hätää. Kehällä kummankin osapuolen reaktiot synnyttävät toisissaan lisää turvattomuutta, mikä puolestaan vahvistaa kummankin suojautumista, joko vihaista vaatimista ja hyökkäämistä tai tunteiden turtumista ja vetäytymistä. 

Tunnekeskeinen työskentely pyrkii tekemään näkyväksi
selviytymiskeinojen taustalla olevan hädän
ja inhimillisen pyrkimyksen.

Tunnekeskeinen työskentely pyrkii tekemään näkyväksi kummankin selviytymiskeinon taustalla olevan hädän ja inhimillisen pyrkimyksen. Haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa vetäytymisen alla on usein yksinäisyyttä sekä riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita. Vetäytyminen on yritystä rauhoittaa itseään ja pyrkimystä estää tilanteen kärjistyminen entisestään. Vaatimisen alla on usein hätää omasta rakastettavuudesta ja pelkoa toisen menettämisestä. Vaativuus on tällöin yritystä yhteyteen ja yritystä saada apua omaan tunnesäätelyyn.

Kiintymyssuhteen turvallisuutta vahvistavat, korjaavat tunnekokemukset syntyvät, kun pinnan alla olevat pelot ja tarpeet tulevat näkyviksi ja jaetuiksi turvallisessa vuorovaikutuksessa. Kun ihminen uskaltaa ilmaista haavoittuvuuttaan ja toinen kykenee vastaamaan siihen vastaanottavasti, syntyy uusi kokemus yhteydestä. Nämä korjaavat kokemukset voivat syntyä terapiassa ihmisen sisäisissä mielikuvissa suhteessa tärkeisiin ihmisiin, suhteessa terapeuttiin sekä suhteessa omaan kumppaniin tai perheenjäseneen, jos he ovat yhdessä paikalla. Uudet kokemukset muokkaavat sekä käsitystä itsestä että toisesta ja vahvistavat kiintymyssuhteen turvallisuutta. Muutos ei perustu pelkästään puheeseen ja ajatteluun vaan koettuun, kehollisesti ja emotionaalisesti merkitykselliseen kokemukseen.

Tunnekeskeinen viitekehys taipuu monenlaisiin asiakassuhteisiin ja tarjoaa monen ammattilaisen, myös psykologin työhön selkeän ja inhimillisen kartan, jota voidaan soveltaa joustavasti yksilöiden, parien ja perheiden kanssa työskenneltäessä.

Psykologiliiton pari- ja perhesuhteiden jaos kannustaakin lämpimästi ottamaan lähisuhteet mukaan vastaanotolle, sekä konkreettisesti että mielikuvien tasolla.

Yhteydellistä kevättä kaikille!

Pari- ja perhesuhteiden jaoksen jäsenet Eira Eklund-Mikola, Leena Lehikoinen, Saana Sievers ja Suvi Laru (jaoksen puheenjohtaja)