Miten siirtymä hyvinvointialueille vaikutti psykologien työolosuhteisiin ja työkykyyn?
Työterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilöstön koettu työkyky ja työolosuhteet muuttuivat hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä (Akava Worksin julkaisu 10.12.2024).
Tutkimus tehtiin kahden aikapisteen poikittaisleikkaustutkimuksena. Ensimmäinen kyselyaineisto kerättiin vuosina 2021-2022 (n=41 651) ja toinen 2023-2024 (n=71 002).
Hyvinvointialueiden työntekijöiden koettu työkyky heikentyi hieman hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna eniten laskua tapahtui psykologeilla, puheterapeuteilla ja sosiaalityöntekijöillä. Hyväksi työkykynsä kokeneiden psykologien ja puheterapeuttien osuus laski 69 prosentista 57 prosenttiin.
Työolosuhteissa havaittiin jonkin verran muutosta hyvinvointialueille siirtymisen myötä. Kaikkien vastaajien kohdalla koettu epävarmuus työsuhteissa (lomautus, työtehtävien lakkautus, irtisanominen tai toisiin tehtäviin siirto) lisääntyi. Muutosta tapahtui erityisesti psykologeilla, joissa epävarmuutta kokeneiden osuus nousi 12 prosentista 25 prosenttiin. Aiempaa useampi työntekijä myös koki, että työssä tapahtuvat muutokset tapahtuvat yllättäen, eikä heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Psykologien kohdalla osuus nousi 31 prosentista 40 prosenttiin. Luottamus organisaatiotason päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen heikkeni kaikilla ammattiryhmillä fysioterapeutteja lukuun ottamatta. Erityisen suurta lasku oli psykologien ja puheterapeuttien ammattiryhmillä. Ennen hyvinvointialueiden aloittamista 31 % psykologeista koki organisaation päätöksenteon oikeudenmukaiseksi, hyvinvointialueilla työskentelevistä psykologeista enää 21 %. Kaikkien työntekijöiden kohdalla osuus oli 32 %. Koko aineistossa myös työpaikkakiusaaminen yleistyi hieman.
– Tulokset ovat huolestuttavia, mutta eivät ikävä kyllä yllätä. Kentältä saamiemme tietojen mukaan psykologeja on pyritty siirtämään esimerkiksi perheneuvolasta oppilashuoltoon. Psykologien työtehtäviin on myös suunniteltu muutoksia huomioimatta, miten psykologien ammattitaitoa kannattaisi hyödyntää, eikä muutosten suunnitteluun ole osallistettu psykologeja. Psykologit itse tuntevat parhaiten osaamisensa ja työnsä sisällön. Psykologit ovat mielenterveyden erityisasiantuntijoita, joiden osaamista kannattaa hyödyntää asiakkaiden tilanteiden arvioinneissa ja hoidon suunnittelussa sekä etenkin komplisoituneiden häiriöiden hoidossa. Psykologeilla on osaamista myös hoitopolkujen suunnitteluun sekä konsultatiiviseen työhön, kommentoi Psykologiliiton asiantuntija Laura Nenonen. – Jos työnantajalta tulee ehdotuksia työnkuvamuutoksista tai työtehtävien lisäämisestä, kannattaa psykologin olla yhteydessä JUKOn luottamusmieheen/valtuutettuun.
Työterveyslaitos kannustaa hyvinvointialueita työyhteisöjen psykologisen turvallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseen työssä. Kun työntekijät pääsevät itse osallistumaan työn kehittämiseen, se sitouttaa heitä muutokseen. Kehittämistyö tulee organisoida työn rakenteisiin esimerkiksi suunnittelemalla prosessit ja palaverit niin, että ne mahdollistavat kehittämistyön.
Psykologiliiton omassa työolotutkimuksessa (2023) koettu tyytyväisyys, mielekkyys ja vaikutusmahdollisuudet työssä olivat positiivisessa yhteydessä työhön sitoutumiseen ja vähäisempään työkuormitukseen. Vastaavasti myönteisempi arvio johdon, esihenkilön ja työyhteisön toiminnasta olivat yhteydessä koettuun tyytyväisyyteen, mielekkyyteen ja vaikutusmahdollisuuksiin työssä.
Moniin työolosuhdetekijöihin hyvinvointialueuudistuksella ei Työterveyslaitoksen tutkimuksessa havaittu vaikutusta. Kokemus työaikojen hallinnasta jopa hieman parani. Työn koettu palkitsevuus pysyi ennallaan. Lähityöyhteisön yhteistyö koettiin useimmiten toimivaksi.
Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet psykologit katsoivat, että heidän työnsä vaatii pitkälle kehittyneitä taitoja. Osuus oli ammattiryhmistä korkein lääkäreiden ja puheterapeuttien rinnalla. Psykologit ja muut erityistyöntekijät kokivat työnsä edellyttävän luovuutta. Kuitenkin niiden työntekijöiden osuus, joka koki, että heillä on mahdollisuus kehittää työssä omia erityistaitojaan oli psykologien kohdalla hieman laskenut, kun monet muut ammattiryhmät kokivat mahdollisuuksien parantuneen.
”Psykologin työ on vaativaa erityisasiantuntijan työtä, joka edellyttää tutkimustiedon integroimista asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen, hyviä vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisukykyä. Riittävien työnohjaus- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää. Myös ammatillinen erikoistuminen tulee mahdollistaa”, Nenonen kommentoi.
Tulosten osalta on huomioitava, että tutkimuksessa ei ollut mukana kaikkia hyvinvointialueita. Niin sanotuilla sirpalealueilla, joilla hyvinvointialue muodostui lukuisista eri organisaatioista, työhyvinvointitulokset olivat hieman huonompia kuin esimerkiksi kuntapohjaisilla alueilla (Työterveyslaitos, 2024). Psykologiliiton työolotutkimuksessa hyvinvointialueiden välillä esiintyi huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka usein vastaajat suosittelisivat työnantajaansa ystävilleen.