Eri puolilla maata suuria eroja psykologipalveluiden saatavuudessa

Julkiset mielenterveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueiden järjestettäviksi vuoden 2023 alussa. Samalla suuri osa psykologeista siirtyi hyvinvointialueiden työntekijöiksi. Kun muutoksesta oli kulunut vuosi, Psykologiliitto lähetti hyvinvointialueille kyselyn psykologipalveluiden järjestämisestä. Tarkoitus oli selvittää, miten muutos on käytännössä toteutunut. Kymmenen kohdan laajassa kyselyssä selvitettiin sitä, kuinka psykologipalvelut alueella on järjestetty, ja minkälainen psykologien rooli mielenterveyspalveluissa on. Lisäksi kysyttiin, mikä palveluissa toimii ja missä puolestaan on parannettavaa.

Vastausten pohjalta on laadittu juttusarja Miten menee, hyvinvointialue? Sarjan jutuissa käsitellään yhtä hyvinvointialuetta kerrallaan, ja kaikki jutut julkaistaan Psykologilehti.fi-sivustolla. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa keskitytään eroihin ja yhtäläisyyksiin eri hyvinvointialueiden välillä.

Vastausten kattavuus vaihtelee

Kysely lähetettiin yhdelle palvelualuejohtajalle jokaiselta hyvinvointialueelta. Useimmiten nämä ohjasivat kyselyn eteenpäin hyvinvointialueen johtaville tai vastaaville psykologeille. Toisinaan vastaajina oli joukko eri asiantuntijoita hyvinvointialueelta, toisinaan yksi psykologi tai tämän esihenkilö yhdeltä sektorilta, kuten hyvinvointialueen erikoissairaanhoidosta, aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluista tai lasten- ja nuorten psykologipalveluista.

Koska vastausten kattavuus vaihtelee suuresti, eivät vastaukset eri hyvinvointialueilta ole suoraan verrannollisia keskenään. Muutamalta hyvinvointialueelta emme saaneet vastausta lainkaan.

Kyselyn perusteella psykologipalveluiden hallinnollisessa järjestämisessä on eroja eri hyvinvointialueiden välillä. Toisinaan kaikki psykologipalvelut on koottu yhteen tai kahteen yksikköön, kun taas useimmiten psykologit toimivat usean eri palvelutoimialan alaisuudessa.

Psykologit osa moniammatillista tiimiä

Kaikilla hyvinvointialueilla psykologin asiantuntijarooli nähtiin tärkeänä. Psykologien toimenkuva vaihtelee toisinaan eri yksiköiden välillä, mutta jokaiselta hyvinvointialueelta listattiin samat keskeiset psykologin tehtävät: psykologit ovat psykologiatieteen asiantuntijoita ja konsultoitavia, psykologisten tutkimusten ja arviointien tekijöitä sekä psykoterapeuttisten hoitojen toteuttajia. Toisinaan psykologeilla on myös koulutus- ja kehittämistehtäviä. Ennaltaehkäisevässä työssä heitä toivottiin käytettävän nykyistä enemmän. Yksimielisiä hyvinvointialueilla oltiin siitä, että ”psykiatrian rinnalle tarvitaan ehdottomasti psykologeja ja psykologiatiedettä mielen hyvinvoinnin asiantuntijoina.” 

Poikkeuksetta kaikilla hyvinvointialueilla työskentelee psykologeja osana moniammatillista tiimiä. ”Suurin arvo psykologeista on ymmärryksen luominen sekä potilaalle että muulle hoitotiimille. − − Psykologi ehkäisee turhaa työtä, luo ehjempää tilannekuvaa ja jakaa muille tietoa ammattikunnalle tyypillisesti vahvoista alueista, kuten kognitioiden merkityksestä, persoonallisuudesta, kehityksellisistä häiriöistä ja neuropsykiatrisista oireista.”

Kaikkialla psykologin työnkuva ja asiantuntemus eivät vielä tule nähdyksi tai ymmärretyksi riittävän hyvin.

Kaikilla hyvinvointialueilla ja niiden kaikissa yksiköissä moniammatillinen työskentely ei kuitenkaan toimi saumattomasti: ”Kaikkialla psykologin työnkuva ja asiantuntemus eivät vielä tule nähdyksi tai ymmärretyksi riittävän hyvin.”

Moniammatillisen työskentelyn hankaloittajana koettiin muun muassa tiukat aikataulut, työn eritahtisuus, ylimielinen asenne, ennakkoluulot sekä se, että tiimit jäsenet ovat eri potilasjärjestelmissä tai eri lainsäädännön piirissä.

Sitä vastoin moniammatillista työskentelyä edesauttavat yhteiset arvot, tavoitteet ja toimintamallit sekä avoin vuoropuhelu. Yhdessä työskentelyä helpottavat myös tiivis yhteistyö ja tiedonkulku sekä fyysiset puitteet kuten työskentely samoissa tiloissa tai samalla käytävällä: ”Tunnetaan toisemme ammattiryhminä ja toisaalta yksilöllisinä työntekijöinä.” 

Toisten kunnioittaminen on yhteistyössä avainasemassa. Toisaalta yhteistyö ei suju ilman treeniä:  ”Moniammatillisuus ei ole asia, joka vain osataan, vaan sitä pitää harjoitella.”

Innokkaita kouluttautujia

Kyselyn vastausten perusteella psykologit ovat innokkaita kouluttautujia, jotka mielellään osallistuvat täydennyskoulutuksiin tai opiskelevat esimerkiksi psykoterapeutiksi. Monella hyvinvointialueella koulutuksiin myös kannustetaan muun muassa maksamalla koulutuksia ja antamalla lupa käyttää työaikaa kouluttautumiseen.

Joillakin hyvinvointialueilla on tietoisesti päätetty panostaa psykologipalveluihin.

Toisaalta koulutusmahdollisuuksia ei ole kaikkialla riittävästi tarjolla, ja työnantajalta toivotaan nykyistä kattavampaa panostusta täydennyskoulutukseen: ”Psykologien ammattitaidon ylläpitämiseen ja urakehitykseen tarvittaisiin enemmän koulutusmahdollisuuksia. Tähän taas ei välttämättä riitä resursseja kiristyneessä taloustilanteessa.”

Säästötoimet ovat yleisesti kiristäneet tilannetta viime vuosina joillakin alueilla, kun taas toisilla on tietoisesti päätetty panostaa psykologipalveluihin ja esimerkiksi perustettu uusia psykologin toimia.

Paikoin paha pula psykologeista

Psykologipalveluiden saatavuudessa on merkittäviä eroja eri hyvinvointialueiden välillä ja myös niiden sisällä. Eri puolilla maata psykologin paikkoja on täyttämättä, ja joillakin hyvinvointialueilla psykologivaje on jatkunut jo vuosien ajan. ”Psykologiresurssipulan takia pääsy psykologin vastaanotolle voi olla vaikeampaa kuin vakanssien määrä antaisi olettaa. − − Psykologeja on liian vähän ja etenkin sijaisuuksiin sekä pienempien paikkakuntien toimiin on välillä vaikea saada psykologeja. Jonot tutkimuksiin ja tiiviimpään hoitoon voivat olla todella pitkiä.”

Siinä missä suurien kaupunkien työpaikkailmoituksiin tulee lukuisia hakemuksia, on pienillä paikkakunnilla monin paikoin psykologin vakansseja täyttämättä. Tilanne ei vastausten perusteella ole seurausta julkisten mielenterveyspalveluiden uudelleen järjestämisestä, vaan hankaluudet täyttää paikkoja juontavat jo aikaan ennen uusia hyvinvointialueita. Monesti syynä on kunnan sijainti, tai sitten:

”Rekrytointi on tullut haastavammaksi, sillä kilpailu yksityissektorin ja muiden palveluntuottajien kanssa on kovaa. − − Julkisten palvelujen palkkaus on tällä hetkellä jäljessä yksityisten palvelutuottajien palkkauksesta. Lisäksi hyvinvointialueen sisällä on huomattavia palkkaeroja riippuen siitä, millä sektorilla psykologi on töissä.”

Pahimmillaan jopa kolmannes hyvinvointialueen psykologivakansseista on täyttämättä.

Pahimmillaan jopa kolmannes hyvinvointialueen psykologivakansseista on täyttämättä. Toisinaan psykologin sijaan tehtävään palkataan toisen ammattiryhmän edustaja, koska psykologia ei yrityksistä huolimatta ole saatu palkattua.

Rekrytoinnin helpottamiseksi monella alueella on hyödynnetty erillistä rekrytointilisää. Rekrytointia on pyritty helpottamaan muun muassa parantamalla palkkausta ja tarjoamalla mahdollisuuksia etä- ja osa-aikatyöhön. Avoinna olevista paikoista tiedotetaan sosiaalisessa mediassa ja niistä laaditaan rekrytointivideoita. Toisinaan pitkällä opinnoissaan olevien opiskelijoiden ottaminen harjoitteluun on johtanut rekrytointeihin.

Väestö epätasa-arvoisessa asemassa

Se, kuinka helposti ja nopeasti asiakas pääsee psykologin vastaanotolle, riippuu psykologiresurssien lisäksi lainsäädännöstä, hyvinvointialueiden käytänteistä sekä siitä, minkä toimialan piirissä psykologille hakeudutaan. Vastausten perusteella nopein tie psykologille toteutuu useimmiten perusterveydenhuollon lasten ja nuorten palveluissa, perheneuvolapalveluissa sekä opiskeluhuollossa. Toisaalta myös näissä vastaanotolle pääsyssä voi olla viivettä.

”Opiskeluhuollon palveluissa resurssivajeen vuoksi lainmukainen palvelun tarjoaminen ei onnistu kaikissa oppilaitoksissa.” 

Vastauksissa tuodaan esiin se, etteivät psykologipalvelut toteudu tasaveroisesti eri puolilla hyvinvointialuetta. Resurssipulan vuoksi jo suunnitellut prosessit eivät myöskään aina toteudu, kun joudutaan priorisoimaan.

Lainmukainen palvelun tarjoaminen ei onnistu kaikissa oppilaitoksissa.

”Psykologin erilaisia interventiokäyntejä on kasvukeskusten ulkopuolella mahdollista tarjota vain vähän ja erityisin perustein. − − Vaikea järjestää psykologipalvelua siten, että väestö olisi tasaveroisessa asemassa palvelun saatavuudessa ja saavutettavuudessa.”

Toisaalta vastauksissa painotetaan myös sitä, ettei psykologille pääsy ole aina itseisarvo vaan tärkeintä on, että asiakas saa tarvitsemaansa hoitoa.

”Perustasolla organisaation tavoite ei ole luoda nimenomaan psykologin vastaanotolle matalaa kynnystä, vaan ylipäätään hoitoon.” 

Joillakin asiakasryhmillä psykologipalveluja ei ole monella hyvinvointialueella lainkaan saatavilla. Vastausten perusteella useimmiten psykologipalvelut puuttuvat ikääntyneiltä. Paikoin psykologipalvelut puuttuvat myös palliatiivisesta hoidosta, päihdepalveluista, lastensuojelusta ja traumojen hoidosta.

Hyvinvointialueet ovat suuren haasteen edessä, kuten yksi vastaajista kiteytti:

”Miten mielenterveyskriisi ratkaistaan olemassa olevilla resursseilla?”

Psykologiliitto: Psykologin osaaminen pitää tunnistaa paremmin

Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen pitää vastauksia varsin odotettuina. 

– Hyvinvointialueiden välillä on paljon vaihtelua siinä, miten psykologipalvelut on toteutettu. On huolestuttavaa, jos psykologin asiantuntemusta ei tunnisteta, vaan puhutaan ylipäätään hoidosta, jota voi antaa kuka tahansa. Vastaavaa keskustelua ei käytäisi somaattisen terveydenhuollon puolella, vaan siellä eri ammattiryhmien erityisasiantuntemus on paremmin tunnustettu. 

Juuri nyt olisi hyvä hetki organisoida psykologipalvelut kiinteästi mielenterveyspalveluihin.

– Psykologien valmistumismäärien jatkuvasti kasvaessa hyvinvointialueilta loppuu kyllä näkemykseni mukaan pian perusteet vedota rekrytointivaikeuksiin. Kilpailu työntekijöistä on koventunut merkittävästi, mutta osaavaa ja ammattitaitoista psykologikuntaa on koko ajan enemmän saatavilla. Hyvinvointialueilla on nyt myös tuhannen taalan paikka toimia suunnannäyttäjinä mielenterveyspalvelujen organisoinnissa ja psykologipalvelujen saamisessa kiinteäksi osaksi niitä, Lipsanen toteaa. 

Juttusarja ” Miten menee, hyvinvointialue?” jatkuu vuoden 2024 aikana Psykologilehti.fi:ssä. Määräaikaan mennessä vastaukset saatiin kaikilta muilta paitsi Lapin, Kainuun, Länsi-Uusimaan, Keski-Uusimaan ja Itä-Uusimaan hyvinvointialueilta.