Miksi ajattelutavoilla on väliä?

STRESSIHARHA
LAURA SOKKA
TUUMA 2025

Kyselytutkimusten mukaan nuorten ja nuorten aikuisten kokema stressi (kuten muukin huonovointisuus) näyttää 2020-luvulla lisääntyneen. Kun korkeiden stressitasojen taustalla on monia yhteiskunnallisia, taloudellisia, työllisyyteen sekä turvallisuuteen liittyviä tekijöitä sekä sosiaalinen media, moni pohtii, kenen vastuulla ihmisen työkyky tai hyvinvointi on. Kirjan kirjoittajan mukaan kyseessä on sekä-että-tilanne. Hyvinvointia tukevat sekä ympäristön rakenteet ja ulkoapäin tulevat kohtuulliset vaatimukset että omat uskomukset ja omat itselle asetetut vaatimukset ja suhtautumistavat.

Kaikkiin asioihin emme voi itse vaikuttaa, mutta voimme valita, miten suhtaudumme stressiin, ahdistukseen ja kipuun. Kun aloin juosta maratoneja, ostin juoksumessuilta Haruki Murakamin kirjan Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta. Ajanjaksoon liittyi kaikenlaisia menetyksiä ja stressiä. Ihastuin Murakamin alun perin buddhalaiseen ajatukseen: ”Kipu on väistämätöntä, mutta kärsiminen on valinnaista.” Emme voi välttää elämässä kipua, mutta voimme valita miten siihen suhtaudumme. 

Kyseessä on ”mindset”. Ajattelutavat ja uskomukset toimivat kuin linssit, joiden läpi tulkitsemme maailmaa. Ajattelutavat ovat mielen oletusasetuksia, vähän samaan tapaan kuin puhelimessa tai tietokoneessa on oletusasetukset. Näitä asetuksia voi muuttaa tai säätää.

Ajattelutavat ovat mielen oletusasetuksia, joita voi muuttaa tai säätää.

Mindset-tutkimusten juuret juontavat lääketieteeseen ja erityisesti plaseboefektiin eli lumevaikutukseen sekä noseboefektiin eli lumehaittavaikutukseen.  Siinä missä plasebolla on hoitava vaikutus, nosebo sairastuttaa. Nosebo tarkoittaa sitä, että ihmisen negatiiviset odotukset pahentavat oireita tai vähentävät hoidon tehoa. Plasebo-ilmiössä positiivinen odotus saa aikaan positiivisen ilmiön.  Monen hoidon toimimattomuuden taustalla on potilaan epäluottamus, keskittyminen voimakkaisiin negatiivisiin tunteisiin ja siihen, että mikään ei kuitenkaan auta.

Työolobarometrissa kysytään ”haitallisesta stressistä”. Miksi jännittyneisyyttä, levottomuutta ja hermostuneisuutta pidetään haitallisena? Kirjoittajan mukaan stressi on merkki siitä, että jokin on ihmiselle tärkeää ja että on paljon pelissä. Kun kysytään ”haitallisesta tunteesta”, ohjataan samalla ihmisiä ajattelemaan, että jokin tunne on uhka tai vaarallinen. Haitoista ja uhkista varoittaminen saattaa tahtomattamme pahentaa tilannetta, koska kiinnitämme silloin huomiota uhkaan. Kuormituksesta saattaa tulla entistä haitallisempaa, jos odotamme sen olevan haitallista. Muistan lämmöllä pitkään sairastanutta tuttavaani, joka ei koskaan valittanut ja jatkoi elämäänsä normaalisti sairaudesta huolimatta. Aivan elämän loppuvaiheessakin vastasi miten voit – kysymykseen: ”Ei valittamista”.

Kasvua ei tapahdu ilman epämukavuutta.

Tukalat ja stressaavat ajat, paine ja epämukavuus ovat kasvun signaaleja. Kasvua ei tapahdu ilman epämukavuutta. Kirjassa on tarina hummerista. Kun hummeri kasvaa kovan kuoren sisällä, sen tila käy vähitellen ahtaaksi ja olo on tukala. Silloin hummeri menee suojaan piiloon saalistajilta, hankkiutuu eroon vanhasta kuorestaan ja kasvattaa tilalle uuden. Ärsyke hummerin kasvulle on se, että siitä tuntuu epämukavalta ja tukalalta. Epämukava olo kasvattaa. Sitä ei pidä lääkitä pois. 

Tutkimukset osoittavat, että stressi voi olla terveydelle haitaksi, mutta myös auttaa meitä keskittymään olennaiseen ja suoriutumaan paremmin. Stressi voi myös vahvistaa. Vaikeistakin kokemuksista voi seurata jotain hyvää. Ihminen voi kriisin jälkeen löytää elämäänsä uusia myönteisiä näkökulmia ja muuttua. Tutkijat kutsuvat tällaista raskaiden elämänkokemusten myötä tullutta myönteistä muutosta posttraumaattiseksi kasvuksi.

Ymmärrys siitä, että sekä stressin ja kuormituksen aiheuttajilla että omilla ajattelutavoillamme on väliä, on ollut kirjan kirjoittajalle iso oivallus. Stressin kesyttämiseen on kolme askelta: tunnista stressi, hyväksy stressi ja käytä sitä hyödyksi. Vaatii rohkeutta tarkastella stressiä uudessa valossa ja antaa sen ohjata meitä kohti sitä, mikä on tärkeää.

Älä välttele, vaan mene kohti.

Tunnistamisen ja hyväksymisen jälkeen kannattaa kokea stressi tietoisemmin ja kanavoida se toiminnaksi. Älä välttele, vaan mene kohti. Kanavoi stressi siihen, että saavutat asioita, joista todella välität. Stressi kestää aikansa, ja sen avulla saavutettu asia palkitsee pitkään. Jossain vaiheessa maratonjuoksua tulee aina kohta, jossa ajattelee ”en kestä enää”. Kuitenkin heti maaliin päästyä kipu unohtuu ja olo on pitkään onnellinen.

Sen sijaan, että käytämme valtavasti aikaa, vaivaa ja rahaa siihen, että yritämme päästä eroon stressistä, voisimmeko käyttää samat resurssit menemällä kohti meille merkityksellisiä ja tärkeitä asioita?

Kirjaesittelyn kirjoittaja on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.