Mikä suojaa, mikä haavoittaa? – uusinta kehityspsykologista tutkimustietoa kliiniselle kentälle

Seminaari avasi monipuolisen näkymän varhaisten ympäristötekijöiden, lapsen psykologisen kehityksen, vanhemmuuden ja geneettisten vaikutustapojen yhdysvaikutuksiin. Päivän aikana käytiin läpi sekä varhaislapsuuden kehityspolkuja että tuoreimpia havaintoja 9-vuotiaiden mittauksista.

Ensimmäiset 1000 päivää – kriittinen vaihe, kriittiset kysymykset

Aamupäivän avasi kehityspsykologian professori Riikka Korja, joka muistutti, kuinka lapsen elämän ensimmäiset 1000 päivää muodostavat neurobiologisesti poikkeuksellisen herkän vaiheen, jolloin ympäristön suojaaville ja haavoittavilla tekijöillä on erityisen suuri vaikutus. Korja korosti biologisen alttiuden ja ympäristön vuorovaikutuksen kaksisuuntaisuutta. 

Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa lapsiperheköyhyys ja turvattomuus lisääntyvät, Korja piti erityisen tärkeänä tuoda esille uusinta tutkimustietoa varhaisesta vuorovaikutuksesta, vanhempien jaksamisesta ja perheiden arjen kuormituksesta. Korja myös muistutti, että varhainen stressi ei jakaudu sattumanvaraisesti – se kasautuu usein samoille perheille. 

Perinataalinen psyykkinen oireilu: äidit, isät ja lapsen kehityskulut

Aamupäivän ensimmäiset tutkimusesitykset keskittyivät perinataaliajan psyykkisiin oireisiin. Vaikka suurin osa vanhemmista ei koe merkittävää ahdistusta tai masennusta, FinnBrain-aineisto osoittaa, että oireilevien vanhempien kehityskulut eroavat toisistaan. Tutkimuksissa korostui äitien pitkittyneen lievän tai korkean masennus- ja ahdistusoireilun yhteydet lapsen kohonneisiin sisään- ja ulospäinsuuntautuviin oireisiin 2- ja 5-vuotiaana. Isillä puolestaan erityisesti ahdistuneisuus oli merkittävä riskitekijä lapsen kehitykselle, vaikka isien oireita tunnistetaan neuvoloissa edelleen huonosti. Korja muistutti, että vanhemman oireiden vaikutus lapseen voi välittyä monen reitin kautta: geneettisesti, sosioekonomisen aseman kautta, hoivakäyttäytymisen muutoksina tai epigeneettisten vaikutusten kautta esimerkiksi isän sukusoluissa.

Raskauteen liittyvä ahdistuneisuus – erillinen ja aliarvioitu ilmiö

Psykologi ja dosentti Eeva-Leena Kataja esitteli tuoretta tutkimusta raskauteen liittyvästä ahdistuneisuudesta – ilmiöstä, joka eroaa yleisestä ahdistuksesta. Se voi kohdistua esimerkiksi sikiön terveyteen, synnytykseen, omaan kehoon, taloudelliseen tilanteeseen tai tulevaan vanhemmuuteen. FinnBrain-aineistossa yli 10 % odottajista koki kohonnutta raskauteen liittyvää ahdistusta, ja heihin liittyi selvä riskiprofiili: nuoret ensisynnyttäjät, yksinhuoltajat, taloudellisesti kuormittuneet sekä ne, joilla oli haitallisia lapsuudenkokemuksia. Huolestuttavaa on myös se, että neuvoloiden käyttämä EPDS-seula tunnistaa raskauteen liittyvän ahdistuksen huonosti – vain noin viidenneksen tapauksista. Keskustelussa nousi tarve kehittää seulontaa sekä vahvistaa raskausajan tukea, kuten pysyviä työntekijäsuhteita ja kotikäyntejä.

Varhainen vuorovaikutus: emotionaalinen saatavilla olo ja ennustettavuus

Psykologian tohtori Hetti Lahtela ja Riikka Korja esittelivät tuoreita tutkimuksia varhaisen vuorovaikutuksen suojaavasta vaikutuksesta. FinnBrain-aineistossa erityisesti äidin sensitiivisyys ja jäsennyskyky olivat yhteydessä lapsen suotuisampaan emotionaaliseen kehitykseen. Uudemmat löydökset osoittavat, että emotionaalinen saatavilla olo vaikuttaa myös siihen, miten lapsi suuntaa tarkkaavuutta kasvojen tunnesisältöihin. Korja esitteli myös uusia tutkimusmenetelmiä varhaisen ennustettavuuden mittaamiseen. Makrotason ennustettavuutta kuvaava QUICK-kysely ja vuorovaikutuksen aistisignaalien ennustettavuuden koodaus videolta osoittivat, että vanhemmuuden ennustettavuus on yhteydessä lapsen itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen.

Varhaiskasvatus suojaavana ympäristönä

Aamupäivän päätti filosofian tohtori Katja Tervahartialan esitys varhaiskasvatuksesta. Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys erityisesti epätasa-arvoa tasoittavana tekijänä on tärkeä: se tuo lapsen arkeen ennakoitavuutta sekä vertaisryhmän, jossa voi oppia sosiaalisia taitoja ja osallistua monipuolisiin aktiviteetteihin. Parhaimmillaan varhaiskasvatus tukee myös vanhempaa arjen haasteissa. FinnBrainin tuoreen tutkimuksen mukaan varhaiskasvatus – erityisesti pienryhmäinen perhepäivähoito – suojasi lasta äidin mielenterveysoireiden vaikutuksilta. Samalla keskustelussa pohdittiin tämänhetkisen varhaiskasvatuksen laatua: miten varmistaa riittävät resurssit ja turvata pienelle lapselle tuttu ja pysyvä aikuinen?

Kielenkehitys: varhaiset riskipolut ja neurobiologinen tausta

Iltapäivän ensimmäinen teema keskittyi kielenkehitykseen. Logopedian professori Elina Mainela-Arnoldintutkimusryhmän tulokset osoittavat yhä selvemmin, että erot näkyvät jo hyvin varhain ja säilyvät pitkälle lapsuuteen. Väitöskirjatutkija ja puheterapeutti Essi Salorannan esittelemät pitkittäisanalyysit osoittivat, että FinnBrain-aineistossa heikot kielelliset taidot olivat nähtävissä jo 2,5 vuoden iässä ja näkyivät yhä 5-vuotiaana. Sanaston ja ilmenevän kieliopin varhainen kehitys ennakoivat myöhempää kielellistä kehitystä.

Väitöskirjatutkija Pihla Saaristo esitteli tuloksia, joiden mukaan kielen kehityksen riskiryhmään kuuluvilla lapsilla oli selvästi suurempi riski tarkkaavuuden ja käytösoireiden esiintymiselle jo 2 vuoden iässä. Sen sijaan mielialaoireisiin yhteys oli heikompi. Juuri väitelleen Denise Ollas-Skogsterin tutkimuksessa vauvojen temperamentti oli yhteydessä varhaisiin kommunikointitaitoihin. Positiivinen emotionaalisuus ja hyvä itsesäätely ennakoivat parempaa kielen ymmärtämistä ja aktiivisempaa eleiden käyttöä. Negatiivinen emotionaalisuus ei ollut yhtä merkittävä tekijä.

Väitöskirjatutkija Kiia Kurilan tutkimus aivokuvantamisesta osoitti, että dorsaalisen ja ventraalisen radastokokonaisuuden tietyt radastot olivat yhteydessä 5-vuotiaiden kielellisiin taitoihin. Eheämmät radastot olivat yhteydessä parempiin taitoihin, mutta yllättävästi löydökset painottuivat oikeaan aivopuoliskoon.

Psykologian tohtori Eeva Eskola esitteli pienille lapsille suunnattua kevyesti ja nopeasti toteutettavaa INTER-NDA menetelmää. Menetelmällä arvioidut kognitiiviset ja kielelliset taidot 2 vuoden iässä näyttävät ennustavan lapsen myöhemmän iän kognitiivista ja kielellistä kehitystä.

Itsesäätely: toiminnanohjaus, tunnesäätely ja uni

Iltapäivän toinen teema syventyi itsesäätelyn kehitykseen. Toiminnanohjaus kehittyy voimakkaasti varhaisvuosina ja sen merkitys ulottuu oppimiseen, mielenterveyteen ja sosiaalisiin taitoihin.

Väitöskirjatutkija Pauliina Juntunen esitteli tutkimusta, jossa lapsilla havaittiin erilaisia toiminnanohjausprofiileja jo vauvaiästä alkaen. Noin 14 % lapsista kuului pysyvästi heikompaan toiminnanohjauksen ryhmään, jossa oli enemmän poikia, hieman heikompi yleinen kognitio sekä heikompi äidin hoivanennustettavuus ja emotionaalinen saatavilla olo. Erot varhaisessa toiminnanohjauksessa kytkeytyivät myös lapsen aivojen rakenteeseen. Psykologian tohtori Fiia Takio jatkoi esittelemällä, miten heikko toiminnanohjaus oli selvästi yhteydessä ulospäinsuuntautuviin oireisiin. Hyvä toiminnanohjaus sen sijaan toimi suojaavana tekijänä. Keskeinen viesti oli, että toiminnanohjauksen taitojen kehitystä tulisi vahvistaa systemaattisesti jo varhain – sekä vanhemmuuden että varhaiskasvatuksen tasolla.

Väitöskirjatutkija Anniina Karonen esitteli havaintoja, joiden mukaan lasten uni on hyvin yksilöllistä, mutta selkeitä kehityspolkuja voi havaita jo varhain. Rikkonainen uni ja hitaat nukahtajat muodostivat omat alaryhmänsä, ja unen laadulla saattaa olla yhteyksiä toiminnanohjauksen kehitykseen. Vaikka löydetyt unen haasteet eivät välttämättä ole kliinisiä, niiden varhainen tunnistaminen on tärkeää.
ACE-kokemukset ja resilienssi

Eeva-Leena Kataja esitteli tutkimuksia lasten haastavista kokemuksista (ACEs). FinnBrainin aineistossa 6,9 % lapsista raportoi vähintään neljä ACE-kokemusta, jonka tiedetään olevan riski hyvinvoinnille ja kehitykselle. Kasaantuminen oli selvästi yhteydessä lapsen psykiatrisiin ja neuropsykiatrisiin oireisiin. 

Tärkeä havainto oli, että lapsille kokemuksista kertominen ei ollut erityisen negatiivista, ja menettely voidaan toteuttaa turvallisesti. Kataja korosti myös resilienssin merkitystä: lasten kokemukset olivat valtaosin neutraaleja tai positiivisia, vaikka haastavia tapahtumia oli.

Oppimiseen liittyvät tunteet

Psykologian tohtori Elisabeth Nordenswanin esittelemät alustavat tulokset viittaavat siihen, että 9-vuotiaiden lasten mielenterveysoireet ovat yhteydessä sekä vähäisempään oppimisesta nauttimiseen että korkeampaan ahdistumiseen oppimisesta. Sekä mielenterveysoireet että oppimiseen liittyvät tunteet heijastuvat koulusuoriutumiseen. Näin ollen sekä lasten oppimiseen liittyvät tunteet että mielenterveysoireet on hyvä huomioida, kun suunnitellaan tukea koulusuoriutumiseen.

Loppusanat: kohti yhteistä ymmärrystä ja yhteisiä ratkaisuja

Päivän päätteeksi keskustelussa korostui moniammatillisen yhteistyön tarve sekä ennen kaikkea varhaisen tuen merkitys. Seminaarin keskeinen viesti oli selvä: mitä varhaisemmin ongelmat tunnistetaan, sitä tehokkaammin lapsen kehitystä voidaan tukea. Samalla keskeistä on myötätunto kuormituksen keskellä eläviä vanhempia kohtaan. Palvelujärjestelmän ja yhteiskunnallisen keskustelun tulisi pyrkiä kaikin keinoin vähentämään lapsiperheiden kuormitusta. 

FinnBrain-tutkimus jatkaa tärkeää työtään kohti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä lapsen kehityksestä – lapsen näkökulmasta, vanhemman todellisuudesta käsin ja tieteellisesti tinkimättömästi. 

Artikkelin kirjoittajat:

Väitöskirjatutkija, psykologi Pauliina Juntunen
Väitöskirjatutkija, psykologi Maija Vilpas 
Väitöskirjatutkija, puheterapeutti Susanna Koskinen