”Maantieteelle ei mitään voi – vetovoimaa palkkauksesta ja hyvästä hallinnosta”

1. Miten psykologipalvelut on teillä järjestetty?

Soitessa on oma Psykologipalvelut -vastuualue, jolla toimivat kaikki hyvinvointialueen psykologit lukuun ottamatta koulupsykologeja. Psykologipalveluiden vastuualuejohtaja on johtava psykologi. Koulupsykologit ja koulukuraattorit muodostavat oman vastuualueensa, jossa vastuualuejohtajana on johtava koulupsykologi. 

2. Minkälaisena näet psykologien ja psykologipalveluiden roolin hyvinvointialueiden mielenterveyspalveluissa?

Erittäin tärkeänä. Psykiatrian rinnalle tarvitaan ehdottomasti psykologeja ja psykologiatiedettä mielen hyvinvoinnin asiantuntijoina. Psykologit toimivat moniammatillisissa tiimeissä psykologiatieteen asiantuntijoina ja konsultoijina, psykologisten tutkimusten ja arviointien tekijöinä sekä psykoterapeuttisten hoitojen toteuttajina. Lisäksi psykologiatiedettä pitäisi saada vahvemmin ennaltaehkäisevään työhön.

3. Kuinka monta psykologin toimea alueellanne on? Onko osa niistä avoinna?

Psykologipalvelut-vastuualueella on yhteensä 29 vakanssia, josta yksi on johtavan psykologin vakanssi. Vakansseista avoimia on tällä hetkellä yhdeksän.

Koulupsykologin vakansseja on 16, joista yksi on johtava koulupsykologi. Koulupsykologin vakansseja on avoinna seitsemän.

4. Minkälaisia psykologipalveluja on tarjolla eri väestöryhmille? Puuttuuko jotakin?

Suurien rekrytointivaikeuksien vuoksi tällä hetkellä puuttuu psykologeja erityisesti peruspalveluista. Vajetta paikataan osittain ostopalveluilla. Soitesta puuttuu kokonaan psykologipalveluja psykogeriatrian alalta ja palliatiivisesta hoidosta, ja myös päihdepalveluissa pitäisi olla psykologiresurssia. Psykologiresurssia pitäisi olla enemmän myös lastenosastolle ja somaattisesti sairaiden lasten ja heidän perheidensä tukemiseen.

5. Pääseekö psykologin vastaanotolle matalalla kynnyksellä? Kuvaile prosessia lyhyesti.

Ei valitettavasti pääse matalalla kynnyksellä. Perheneuvolan toimipisteissä periaatteessa pääsisi, mutta psykologiresurssia on siellä niukasti. Tavoitteena on, että perustasolla joskus olisi tilanne, että psykologille olisi myös suoravastaanottoaikoja.

6. Mikä psykologipalveluissa toimii?

Kollegiaalinen tuki Psykologipalveluiden sisällä, vaikka psykologit työskentelevät eri sovellusaloilla ja eri tiimeissä.

7. Mitä parannettavaa psykologipalveluissa on?

Suurin ongelma on rekrytoinnin vaikeus: Keski-Pohjanmaa ei houkuttele muuttamaan. Koulutusmäärärahoja pitäisi olla enemmän.

8. Onko psykologeja vaikea rekrytoida? Minkälaisia houkuttimia rekrytoinnissa on käytetty?

Ilmoituksissa on nostettu esiin Psykologipalveluiden hyviä puolia. Näitä ovat oma psykologiyksikkö, jota johtaa psykologi, osittainen etätyömahdollisuus ja työajan joustavuus. Palkka on valtakunnallisesti kilpailukykyinen. 

8.1. Jos rekrytointi on vaikeaa, miten sitä konkreettisesti parannetaan?

Rekrytointi on erittäin haasteellista! Keski-Pohjanmaa maantieteellisenä alueena ei oikein houkuttele muuttamaan. Maantieteelle on vaikea tehdä mitään, mutta alueella on rekrytoinnin suhteen yhteistyötä seutukunnan kanssa. Yritetään vielä vaikuttaa palkkaukseen. Paras rekrytointikanava on ollut psykologian opiskelijat, jotka ovat täältäpäin kotoisin, ja harjoittelun jälkeen osa heistä on jäänyt tänne ainakin joksikin aikaa töihin. Yleensä itse työstä, toimenkuvista ja työyhteisöstä on saatu hyvää palautetta. Kouluttautumismahdollisuuksia yritetään pitää esillä, ja lisäksi olemme olleet mukana rekrytapahtumissa.

9. Psykologit kokevat usein, että heitä ei kuulla mielenterveysasioissa. Ovatko psykologit teillä osana moniammatillista tiimiä? Minkälaisessa roolissa he ovat?

Psykologit ovat lähityöyhteisöissään yleensä mukana moniammatillisissa tiimeissä. Tämä vaihtelee hieman yksiköittäin. Psykologien rooliin ja työhön vaikuttaa paljon myös se, onko yksiköissä (erikoissairaanhoidon puolella) vakituisia lääkäreitä vai ostopalveluina tuotettua työtä.

9.1 Mikä mielestäsi estää moniammatillista työskentelyä? Mikä sitä edistää?

Tilannetta auttaisi se, että psykologeja olisi enemmän ja vakanssit täynnä, jolloin psykologit pystyisivät työskentelemään laaja-alaisesti ja tuomaan esille psykologista asiantuntemusta tiimeissä. Kun resurssia puuttuu, joudutaan priorisoimaan usein välttämättömät psykologin tutkimukset ja arvioinnit, mitä muut työntekijät eivät voi tehdä.

Koko organisaatiossa iso osa kehittämistyöstä tapahtuu hankkeissa, joiden kokonaisuutta on vaikea hahmottaa, ja onkin vaikea tietää, mitä kaikkea on meneillään ja missä psykologina olisi tärkeää olla mukana.