Kukaan ei ole tiedemyyteille immuuni

HARHAKÄSITYKSET MIELESTÄ. VÄLTÄ VÄÄRÄN PSYKOLOGISEN TIEDON ANSA
MINNA MIAO
TUUMA 2025

Psykologiaa käsittelevää tietoa on kaikkialla. Pätevän tiedon erottaminen virheellisestä on kuitenkin entistä vaikeampaa, koska tiedon määrä on ylipäätään lisääntynyt valtavasti. Digitaalisuus ja some suosivat yksinkertaisessa muodossa levitettyä tietoa, joka herättää mahdollisimman paljon tunteita. Somessa varsinkin törmää paljon terapiapuheeseen, psyko- tai neurohöpinään. Esimerkkinä väitteet siitä, että tietyt eleet heijastelisivat ADHD:ta tai autismia, voivat saada paljon näkyvyyttä, koska ihmisten on helppo tunnistaa piirteitä itsessään. Lempiesimerkkini on ”T-Rex arms”, joka väittää, että käsien riiputtaminen rinnalla dinosaurusten tapaan olisi merkki ADHD:sta tai autismista.

 Olisi hyvä, että media haastattelisi asiantuntijoita
kokemusasiantuntijoiden sijaan.

Monet ammattilaiset eivät halua mediaan haastateltaviksi, koska eivät halua kommentoida asioita liian yleistajuisesti. Kun asioita yksinkertaistaa liikaa, kasvaa myös väärinymmärrysten riski. Toisaalta olisi hyvä, että media haastattelisi asiantuntijoita kokemusasiantuntijoiden sijaan. Ajatusvääristymien vuoksi saatamme pitää erityisen luotettavana vaikkapa somevaikuttajaa, joka sanoittaa kokemamme vaikeudet hyvin ja tuntuu ymmärtävän niitä henkilökohtaisella tasolla. Enenevässä määrin näkee (rapakon toiselta puolelta rantautunutta tapaa) sitä, että asiantuntija kertoo itse kärsivänsä samasta vaivasta kuin mikä hänen potilaillaan on.

Aivoista, muistista, oppimisesta ja älykkyydestä liikkuu paljon virheellistä tietoa jopa psykologian oppikirjoissa. Kaikki psykologit lienevät lukeneet tarinan Phineas Gagesta. Raflaavien tarinoiden hyvä puoli on, että niiden avulla oppilaiden mielenkiinto on helppo saada heräämään.

SANE = neurotieteellisten selitysten viettelevä vetovoima

Suuren yleisön kiinnostus näennäistä aivotutkimusta kohtaan on saanut oman termin SANE.  Termin SANE (Seductive Allure of Neuroscience Explanations) voisi suomentaa neurotieteellisten selitysten vietteleväksi vetovoimaksi (Weisberg ym. 2008). Neurotieteisiin perehtymättömillä kansalaisilla on taipumusta suosia selityksiä, joiden sekaan on ripoteltu aivotutkimukseen nojautuvaa tietoa tai (jopa keksittyjä) aivokuvia. Bennettin ja McLaughlin (2024) meta-analyysin mukaan SANE-ilmiö on aito, mutta ei niin voimakas kuin mitä on aiemmin pelätty. Erilaisten viestien vakuuttavuutta yritetään lisätä sillä, että kommentoimassa on ollut lääkäri, aivotutkija tai aivojen asiantuntija.

Aivojen parempaan toimintaan on saatavilla monenlaisia kaupallisia palveluja kuten ravintolisiä ja kursseja. Myös iltapäivälehtien lööpit houkuttelevat ostamaan lehden lupaamalla paljastaa, miten voi parantaa muistia ja terveyttä. Tutkittuun tietoon perustuvat keinot muistin parantamiseksi ovat käytännössä ilmaisia. Erityisiä kursseja tai tuotteita ei tarvita. Muistille ja aivoille tekee hyvää käydä kävelyllä, syödä kasvispainotteisesti, nukkua hyvin, pudottaa painoa, välttää päihteitä tai soittaa ystävälle. Myös tunne-elämää ja keskittymiskykyä voi parantaa samoilla keinoilla: nuku enemmän, älä juo viinaa, lopeta tupakointi, liiku, vältä stressiä, vähennä somen käyttöä ja syö enemmän kasviksia.

Muistin toiminnasta kannattaa lukea Julia Korkmanin Muistin varassa -kirja. Valitettavaa on, että hyvien kirjojen lisäksi julkaistaan paljon aivoaiheisia kirjoja, jotka eivät ole asiantuntijoiden kirjoittamia ja jotka tuntuvat kiinnostavan yleisöä enemmän kuin tieteellinen tieto.

Kirjassa käsitellään myyttejä myös mm persoonallisuudesta, tunne-elämästä ja traumoista. Lopuksi käsitellään toistettavuuskriisiä, joka on kiinnostava, mutta ei yksistään psykologian alaa koskeva ongelma.

Kriittinen asenne on oleellinen osa tieteellistä asennetta.

Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään, miten monet yleiset psykologiaan liittyvät myytit ovat saaneet alkunsa, miksi ne leviävät ja miksi niitä on vaikea muuttaa. Kognitiivinen ergonomia, kognitiiviset harhat (erityisesti vahvistusharha) selittävät sitä, miksi uskomme myytteihin, vaikka vastakkaista tietoa olisi saatavilla. Useimmat ihmiset eivät jaksa ottaa asioista selvää, vaan menevät elämässä eteenpäin autopilotilla. 

Kannattaa myös miettiä, lähteekö korjaamaan vääriä väitteitä somessa. Väitteet leviävät myös siksi, että väite turhauttaa osaa ihmisistä, jotka jakavat sitä eteenpäin. Kriittinen asenne on oleellinen osa tieteellistä asennetta. On hyvä tiedostaa, että psykologiaa koskeviin myytteihin saattavat uskoa myös psykologian opiskelijat ja psykologit itse. Jokaisen olisi hyvä tiedostaa, ettei kukaan ole immuuni väärälle tiedolle ja olisi hyvä myös aika ajoin myös tarkastella omia uskomuksiaan ja tarkastella omia ajatuksiaan vaikkapa eri teorioista käsin. Siksi tämä kirja on myös tarpeen meille ammattilaisille.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.