Kuka määrittää kuntoutuksen tarpeen?

Kuntoutus, varsinkin Kelan kustantama pitkäaikainen työ-, opiskelu- tai toimintakykyä parantava kuntoutus, ei ole suoraan sidoksissa tiettyihin sairauksiin tai diagnooseihin. Olennaista on sairauden tai vamman aiheuttama haitta sekä arvio siitä, että tietty kuntoutus on soveltuvaa ja että se todennäköisesti parantaa toimintakykyä.

Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa pitkäaikaisista ja päällekkäisistä ongelmista kärsiviä potilaita hoidettaessa psykologille eteen tuleva yleinen kysymys on, hyötyisikö potilas kuntoutuksesta, ja millainen kuntoutus olisi ensisijaista. Psykoterapia? Neuropsykologinen kuntoutus? 

Kuntoutusta haettaessa tarvitaan lain mukaan lääkärin lausunto.

Kuntoutusta haettaessa kuitenkin lain mukaan tarvitaan poikkeuksetta lääkärin lausunto. Usein lääkärin lausunto pohjautuu täysin psykologin tekemään arvioon, mutta se kuitenkin tarvitaan. Aina lääkärin arviolla ei ole kuntoutuksen kannalta lisäarvoa ja se saattaa olla täysin muodollinen. Lausuntoprosessi sellaisenaan kuitenkin tuottaa kustannuksia ja vaivaa potilaalle, resurssihukkaa kuormitetuille palveluille ja välillä muodostaa merkittävää viivettä kuntoutuksen aloittamisessa.

Psykiatria ei pitkään aikaan ole ollut lääkäreitä houkutteleva erikoisala, ja psykiatrien määrä on ollut tarpeeseen nähden laskusuunnassa. Ylityöllistetyt psykiatrit ovat monin paikoin joutuneet lausuntoautomaateiksi, luonnollisesti koska kuntoutuksen haku ei ilman lääkärin lausuntoa voi edetä. Psykiatrien työnkuva on monin paikoin kääntynyt puuduttavaksi ja epätyydyttäväksi, vähentäen edelleen erikoisalan houkuttavuutta. Tilanne ei ole helpottumassa lähiaikoina ja uhkana onkin, että lääkärinlausuntojen heikko saatavuus tulee estämään kuntoutuspalvelujen tarkoituksenmukaista käyttöä. 

Lääkäriresurssia käytetään kumileimasimena toimimiseen

Hallituksen tavoitteena on ollut hakea säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollosta normeja purkamalla. Toistaiseksi tulokset ovat olleet laihoja, ja toteutuneet muutokset, kuten esimerkiksi soteri-rekisterin käyttöönotto, ovat enemmänkin lisänneet byrokratiaa ja kustannuksia. Tähän kaikkeen peilaten on vaikea nähdä järkevää perustetta sille, että ensisijainen asiantuntija ei voi suoraan antaa lausuntoa kuntoutuksen hakua varten, ja lääkäriresurssia käytetään kumileimasimena toimimiseen.

Kirjoittaja on Suomen Psykologiliiton liittovaltuuston puheenjohtaja.