”Fyysiset puitteet ja yhdessä tekeminen edistävät moniammatillista työskentelyä”

1. Miten psykologipalvelut on teillä järjestetty?

Perusterveydenhuollossa psykologit toimivat osana laaja-alaisen sote-keskuksen avosairaanhoidon mielenterveys- ja päihdepalvelujen tiimiä. He toimivat sekä fyysisesti että hallinnollisesti samassa paikassa kuin muut moniammatillisen tiimin jäsenet. Erikoissairaanhoidossa jokaisella vastuualueella on oma psykologipalvelujen kokonaisuutensa.

2. Minkälaisena näet psykologien ja psykologipalveluiden roolin hyvinvointialueiden mielenterveyspalveluissa?

Psykologeilla on keskeinen rooli sekä erityisosaajana että omalta osaltaan potilasprosessista vastaavana. Psykologit tekevät tutkimuksia ja arvioita, jotka suuntaavat potilaan hoitoa. Psykologi ehkäisee hoitotiimissä turhaa työtä, luo ehjää tilannekuvaa ja jakaa muille tietoa esimerkiksi kognitioiden merkityksestä, persoonallisuudesta, kehityksellisistä häiriöistä ja neuropsykiatrisista oireista. Psykologi auttaa sekä potilasta että muuta hoitotiimiä ymmärtämään tilannetta.

Asiakkaalle yksilöllisesti räätälöity psykologin terapeuttinen hoito- tai tutkimusjakso perustasolla voi olla ehkäisemässä pitkäaikaisen hoidon tai erikoissairaanhoidon tarvetta. Erikoissairaanhoidossa psykologien tuki ja merkitys korostuvat vaikeaoireisten potilaiden hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.

Psykologin vastaanotolle ohjaudutaan, kun asiakkaan hoitoprosessissa tarvitaan psykologin terapeuttista interventiota, hoitojaksoa tai tutkimuksia. Joissakin tiimeissä psykologin työnkuvaan sisältyy myös ryhmien ohjausta, koulutusta ja konsultaatiota.

3. Kuinka monta psykologin toimea alueellanne on? Onko osa niistä avoinna?

Perusterveydenhuollossa toimii noin 25 psykologia. Kaksi tai kolme vakinaista ja yksi määräaikainen tehtävä ovat avoinna rekrytointivaikeuksien vuoksi. Psykiatrian palvelualueella psykologin toimia on 32. Näistä yksi on avoinna.

3.1. Johtavien/vastaavien psykologien määrä? 

Erikoissairaanhoidossa on yksi vastaava psykologi ilman esimiestehtäviä, perusterveydenhuollossa puolestaan ei ole johtavia tai vastaavia psykologeja.

3.2. Onko psykologien esihenkilö psykologi vai jonkin muun ammattiryhmän edustaja?

Perusterveydenhuollossa psykologien esihenkilö on pääsääntöisesti sairaanhoitajataustainen palveluvastaava. Myös psykologi ja lääkäri toimivat alueellamme esihenkilöinä. Psykologimme pitävät hyvänä sitä, että esihenkilö on myös tiimin johtaja, sillä tällöin psykologit integroituvat osaksi yhteistä tiimiä ja esihenkilö tuntee hyvin paikalliset toimintakäytännöt. Erikoissairaanhoidossa esihenkilöinä toimivat palveluvastaavat, jotka ovat osastonhoitajia ja koulutukseltaan sairaanhoitajia.

4. Minkälaisia psykologipalveluja on tarjolla eri väestöryhmille? Puuttuuko jotakin?

Perusterveydenhuollossa psykologipalveluita on niin lapsille, nuorille, aikuisille, perheille kuin pikkulapsiperheille. Ennalta ehkäisevää työtä voisi tietenkin aina olla lisää, mutta tällä psykologien työmäärällä siihen eivät resurssit riitä. Oppilas- ja opiskeluhuollossa on puutetta, mikä näkyy selvästi.

Aikuisten perusterveydenhuollon psykologit tekevät ennalta ehkäisevää työtä ja tukevat, tutkivat ja kuntouttavat asiakkaita sekä laativat lausuntoja viranomaisille. Erikoissairaanhoito tarjoaa palveluja yhdenvertaisesti hyvinvointialueen kaikille väestöryhmille silloin, kun oirekuva on vakava tai komorbidi. Erikoissairaanhoidon vanhustyöryhmässä ei toimi psykologeja.

5. Pääseekö psykologin vastaanotolle matalalla kynnyksellä? Kuvaile prosessia lyhyesti.

Psykologin vastaanotolle pääsee matalalla kynnyksellä. Lähetteitä ei ole ollut käytössä, vaan asiakkaat ohjautuvat psykologille ensilinjan arvion, työterveydenhoidon kautta tai oman tiimin sisältä. Hoitoon pääsee silloin, kun tiimi arvioi, että potilaan on tärkeä päästä nimenomaan psykologin vastaanotolle. Pääsääntöisesti ajan saa viikon kahden sisällä. Potilas ei voi itsenäisesti hakeutua suoraan psykologille. Psykologille päätymistä ei ole nähty itseisarvona, jota potilaille tulisi tarjota, vaan pikemminkin tarpeen mukaan hyödynnettävänä palveluna. Erikoissairaanhoitoon pääsyä ohjaavat lähete- ja hoitotakuukriteerit.

6. Mikä psykologipalveluissa toimii?

Meillä on osaavat ja ammattitaitoiset psykologit, joilla on hyvä ja monipuolinen koulutuspohja. Psykologin työtä ja näkemystä arvostetaan tiimeissä. Psykologeilla on omassa työssään laaja harkintavalta ja autonomia. Psykologin tapaamiseen pääsee suhteellisen nopeasti, ja usein asiakkaat ohjautuvatkin psykologin vastaanotolle akuuttitilanteissa. Tällä on myös kääntöpuolensa, sillä psykologin tarjoaman hoidon on suunniteltu olevan kiireetöntä hoitoa, jossa on tapaamisia 1−2 viikon välein. Nyt potilaita ohjautuu psykologeille sen verran paljon, ettei aina välttämättä pystytä näin tiiviisiin hoitoprosesseihin.

Erikoissairaanhoidossa psykologeilla on syväosaamista vaikeasti oireilevista potilaista, ja monet ovat kouluttautuneet myös psykoterapeuteiksi. Psykologit kokevat, että lääkärit ja muut ammattiryhmät arvostavat psykologien osaamista – etenkin silloin, kun kyseessä on hyvin monimutkainen ja epäselvä oirekuva, joka vaatii jäsentämistä.

Myös moniammatillinen työryhmätyöskentely toimii hyvin.

7. Mitä parannettavaa psykologipalveluissa on?

Perusterveydenhuollossa psykologien jatkokoulutusmahdollisuudet työnantajan kustantamana eivät ole kummoiset ja psykologeilta puuttuu erityisammattitaitoa ja koulutusta esimerkiksi HUS-alueen psykologeihin nähden. Palkka on liian pieni, ja työnkuva on ollut pitkään löyhästi määritelty. Psykologin tutkimuksiin on jonoa, ja osa tutkimuksista olisi hyvä sälyttää sairaanhoitajille, mikä maakunnassa onkin jo käynnissä. Voisi myös tarkentaa, minkälaisissa tilanteissa psykologin vastaanotolle ohjataan. Töitä on nyt niin paljon, että lisää psykologeja tarvittaisiin puolet nykymäärästä. Erikoissairaanhoidossa työnkuvissa on kohdennettavaa siten, että työnkuvat vastaisivat paremmin psykologien erityisosaamista.

8. Onko psykologeja vaikea rekrytoida? Minkälaisia houkuttimia rekrytoinnissa on käytetty?

Perusterveydenhuollossa psykologeja on vaikea saada muualle kuin Jyväskylään ja sen liepeille. Erityisesti pohjoisen Keski-Suomen alueelle rekrytointi on vaikeaa. Erikoissairaanhoidossa kilpailu yksityissektorin ja muiden palveluntuottajien kanssa on kovaa. Kokeneiden lähtijöiden tilalle saadaan pääasiassa vastavalmistuneita, joilta sitten odotetaan kokemukseen nähden liian suurta vastuuta.

8.1. Jos rekrytointi on vaikeaa, miten sitä konkreettisesti parannetaan?

Työpaikkailmoitukseen kannattaa kirjoittaa auki se, mitä työnkuvaan konkreettisesti kuuluu ja kuinka paljon siitä maksetaan. Geneeriset, kliseiset ja epäselvät ilmoitukset eivät välttämättä houkuttele hakijoita. Rekrytointia voisivat tukea hyvät työnohjaus-, koulutus- ja etätyömahdollisuudet. Huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että julkisten palvelujen palkkaus on jäljessä yksityisten palveluntuottajien palkkauksesta. Myös hyvinvointialueen sisällä on huomattavia palkkaeroja riippuen siitä, millä sektorilla psykologi on töissä.

9. Psykologit kokevat usein, että heitä ei kuulla mielenterveysasioissa. Ovatko psykologit teillä osana moniammatillista tiimiä? Minkälaisessa roolissa he ovat?

Psykologit ovat osana moniammatillisia tiimejä, joissa he osallistuvat aktiivisesti tiimin ja työn kehittämiseen. He ovat myös koulutushalukkaita ja jakavat mielellään tietoa muille.

9.1. Mikä mielestäsi estää moniammatillista työskentelyä? Mikä sitä edistää?

Moniammatillista työskentelyä edistävät hyvä ja avoin työilmapiiri sekä ammattiryhmien välien tasaveroisuus. Fyysiset puitteet edistävät eniten moniammatillista työskentelyä: Koko työryhmän pitäisi toimia samassa kerroksessa, samalla käytävällä ja käyttää samoja yhteisiä tiloja. Palavereihin olisi aina parasta osallistua livenä. Tiimillä olisi hyvä olla, vastaanottoajan kustannuksellakin, yhteisiä kokoontumisia, joissa potilasasioita sekä toimintatapoja voisi vapaasti miettiä. Tämä lisää yhdessä tekemisen tuntua, vähentää epätoivoa sekä yksinäisyyttä, lisää kaikkien osaamista ja tekee töissä olemisesta mukavaa. Kokemus mielekkyydestä ja hyvästä yhteisöstä on tärkeää.

Estävänä tekijänä on juuri se, että eri ammattiryhmät viedään erilleen toisistaan. Myös kovin hierarkkinen ilmapiiri tuo haasteita moniammatilliselle työskentelylle. Muita estäviä tekijöitä ovat ajanpuute, yhteisten suunnittelu- ja miettimishetkien puute, tiukasti ja jäykästi määritellyt toimintatavat ja työnkuvat sekä psykologien taipumus vetäytyä ja olla hiljaa.

10. Haluatko kertoa vielä jotain muuta?

Olisi tärkeää pitää kiinni psykologien mahdollisuuksista työnohjaukseen ja täydennyskouluttautumiseen.