Fuksista eläkkeelle – liitto matkassa mukana

Ruskaa ja Kaarnaa jännittää. Kesällä tapahtui se, mitä varten päntättiin lukiossa ja pääsykokeisiin. Postiluukusta tipahti kirje, jossa toivotettiin tervetulleeksi yliopistoon, psykologian koulutusohjelmaan. Ja nyt on fuksi-info alkamassa ensimmäisenä opiskelijasyksynä.

Muun tiedon lomassa liiton opiskelijapromoottori esittelee Psykologiliittoa paikallisen psykologiyhdistyksen edustajan kanssa. Kuulemma ainoastaan 15 euron vuosimaksulla tulee täysjäsenyys liitossa ja maksua aletaan periä vasta liittymissyksyä seuraavana vuonna. Jos opinnot venyvät, niin opiskelijajäsenmaksulla liiton jäsenenä voi olla jopa 10 vuotta. Mahtavaa! 

Ruska ja Kaarna liittyvät liittoon ja niin tekevät lähes kaikki opiskelijakaveritkin. Promoottori kertookin, ettei ole montaa alaa, jolla myös opiskelijat kuuluisivat niin laajasti alansa ammattiliittoon. Ruska ja Kaarna poistuvat tilaisuudesta liittymislahjaksi saadut Psykologiliiton kangaskassit heiluen.

Ruskaa kiinnostaa ainejärjestötoiminta ja hän lähtee siihen mukaan. Innostus kantaa hänet aina Suomen Psykologian Opiskelijain Liiton SPOLin hallitukseen. Myös paikallinen psykologiyhdistys valitsee hänet liittovaltuutetuksi ja näin hän pääsee mukaan kaksi kertaa vuodessa järjestettävään valtakunnalliseen liittokokoukseen.

Kaarna ei ole niin kiinnostunut yhdistysvaikuttamisesta, mutta hänkin innostuu lähtemään Ruskan seuraksi paikallisen psykologiyhdistyksen vapaa-ajan toimintaan, teatteriin ja pikkujouluihin. On mukava tutustua erilaisissa tehtävissä toimiviin psykologeihin.

Paikallisyhdistysten tapahtumien lisäksi liitto näkyy kyllä Kaarnallekin. Liitto esimerkiksi sponsoroi lähes kaikkia jotenkin psykologiaan kytköksissä olevia tapahtumia, kuten vuosijuhlia, opiskelijoiden seminaareja ja työelämätapahtumia.

Opintojen loppuvaiheessa Ruska ja Kaarna saavat lisätietoa psykologityön ajankohtaisista asioista ja psykologien roolista osana palvelujärjestelmää. Kurssimateriaalien joukosta löytyivät muun muassa Psykologiliiton ammatilliset ohjeet.

Harjoitteluun

Ruska ja Kaarna ovat jo lähellä valmistumista, mutta ennen sitä he pääsevät tutustumaan psykologityöhön käytännössä harjoittelun kautta. Ruskaa kiinnostaa työterveysala, Kaarna taas haluaa työskennellä julkisella sektorilla oppilashuollossa.

Mutta paljonko harjoittelusta voisi pyytää palkkaa? Pitääkö tyytyä siihen pieneen summaan, mitä harjoittelupaikka ehdottaa? Kun Ruska kysyy harjoittelupaikasta palkasta, hänelle kerrotaan, että harjoittelijan palkka on pieni epäpätevyysalennuksen takia. Työsopimustakin on vaikea tulkita.

Onneksi on fuksi-infosta tuttu opiskelijapromoottori. Vastaus sujahtaa sähköpostiin tuota pikaa: ”Aina kannattaa neuvotella, voitte vedota meidän olemassa oleviin suosituksiimme. Työsopimus vaikuttaa muuten lailliselta, mutta epäpätevyysalennusta ei ole olemassakaan.”

Kaarnan työpaikalla

Ruska ja Kaarna valmistuvat ja aloittavat työt. Kaarnan ensimmäinen työpaikka on suuri ala-asteen koulu. Palkka vaikuttaa jälleen pieneltä, mutta Kaarna arvelee, ettei julkisella puolella voi palkoista neuvotella. Kuitenkin psykologiyhdistyksen teatteriretkellä hän kuulee, että joku oli saanut neuvoteltua lisää palkkaa koulupsykologina.

Kaarna soittaa liittoon. Sieltä kerrotaan, että totta kai oman palkkatoiveen voi esittää. Kaarna tekee niin ja saakin hieman palkanlisää.

Koulussa Kaarna on ainoa psykologi ja vaikka voikin vaihtaa ajatuksia alueen muiden oppilashuollon psykologien kanssa, tuntee hän työn alussa itsensä hieman epävarmaksi. Onneksi Facebookista löytyy kaksi liiton ylläpitämää keskusteluryhmää. Kaarna alkaa seurata aktiivisesti nuorten psykologien verkoston NPV:n ryhmää ja postaa itsekin välillä mieltään askarruttavasta kysymyksestä. 

Kaikkeen ei somestakaan löydy vastausta. Kaarnalle tulee välillä pyyntöjä luovuttaa tietoja erikoissairaanhoitoon sekä antaa lausuntoja lastensuojelulle. Hän on ymmällään siitä, mitä tietoja hän voi luovuttaa eteenpäin. 

Onneksi liitosta löytyy vastauksia näihinkin pulmiin ammattineuvonnan kautta. Kaarna saa ohjeita siitä, minkälaisissa tilanteissa viranomaisten pyynnöissä voi lausuntoja tehdä sekä vielä yksityiskohtaiset kirjaamisohjeistukset, kuten mitä otsikoita käytetään ja mitä niiden alle kirjataan. 

Muutaman vuoden päästä Kaarna saa vastuulleen ammatillisen tiimin vetämisen. Kaarnan mielestä tehtävä on selvästi työnjohdollinen ja se tuo hänelle lisävastuita, mutta esihenkilö näkee eri tavalla ja tarjoaa vain kolmekymppiä lisää palkkaa.

On taas soitettava liittoon. Hyvä että hoksasit kysyä meiltä ennen kuin suostuit, kiittelee asiantuntija langan toisessa päässä ja antaa Kaarnalle valmiita vuorosanoja käytettäväksi perustelemaan omaa vaatimustaan. 

Lisäksi Kaarna saa neuvon ottaa yhteyttä oman työpaikan luottamusmieheen. Tämä osaakin kertoa, että työnantajan kanssa on tehty jo aiemmin paikallinen sopimus, jossa työn vaativuuden perusteella on määritelty, että tällaiset lisävastuut tai -tehtävät oikeuttavat korkeampaan palkkaan.

Jos työnantaja ei Kaarnan perusteluita usko, niin silloin se rikkoo sopimusta ja asiaa vie eteenpäin luottamusmies. Myös luottamusmies saa neuvoja liitosta, vaikka ei olisi itse psykologi. Jos työnantaja ei usko luottamusmiestäkään, niin Julkisten alojen neuvottelujärjestö JUKO voi viedä asiaa eteenpäin, tarvittaessa työtuomioistuimeen asti.

Onneksi siihen asti ei tarvitse Kaarnan tapauksessa mennä, mutta muutaman vuoden välein JUKO käy keskusneuvotteluja työnantajajärjestön kanssa psykologien asioiden tiimoilta.

– Näitä voisi ehkä tulla useamminkin, psykologit eivät aina pidä omista oikeuksistaan kiinni. Se voi liittyä psykologin ammattiin ja itsenäiseen asemaan työpaikalla. Työnantaja esimerkiksi tietää, että aktiiviselle ja aikaansaavalle ihmiselle voi tarjota lisätöitä eikä aina ”muista” tarkistaa palkkaa siinä kohtaa. Vaikka olisi kuinka kutsumusammatti, niin ei tarvitse ilmaiseksi tehdä, liiton asiantuntija pohtii.

Ruska työssä sekä ammatillisessa työryhmässä

Harjoittelun jälkeen Ruska saa vakituisen työpaikan Terveyspörriäisestä. Hän on innoissaan työstään, mutta jotta voisi siinä jatkaa, on hänen parin vuoden sisällä suoritettava työterveyshuollon pätevöittävä koulutus. Työsopimusta solmittaessa jäi kuitenkin epäselväksi, kuka pätevöitymisen kustantaa ja voiko työajalla opiskella.

Ruska tietää, että liiton kautta voi saada myös juristipalveluita työsuhdetta koskevissa asioissa. Hän saakin nopeasti vastauksen. Vastauksen avulla Ruska onnistuu neuvottelemaan työnantajan maksamaan koulutuksen. Ruska voi myös käyttää siihen työaikaa tietyin edellytyksin.

Ruska saa koulutuksen tehtyä ja sen suoritettuaan asiallisen palkanlisän. Hän on innostunut alastaan ja seuraa aktiivisesti oman alansa ajankohtaisia asioita. Niinpä kokeneemman kollegan ei ole vaikeaa houkutella häntä hakemaan mukaan työterveyshuollon ammatillisen työryhmän toimintaan.  Siten hän pääsisi vaikuttamaan siihen, millaisia kannanottoja liitto laatii ja mitä lainsäädäntö- ja sovelluskohtaisia uudistuksia lähdetään ajamaan.

Opiskeluajan aktivismin jälkeen Ruska onkin kaivannut järjestötoimintaa.

Ruskan mielestä työterveyspsykologien pitäisi lopultakin saada samanlainen työterveyshuollon ammattihenkilön status kuin vaikkapa lääkäreilläkin on. Näin työterveyden asiakas pääsisi heidän vastaanotolleen lähtökohtaisesti ilman lähetettä, ja työterveyspsykologien osaamista voitaisiin hyödyntää aiempaa paremmin koko työyhteisön tukena.

On myös ammatillisiin käytäntöihin liittyviä kysymyksiä, joihin Ruska haluaisi vaikuttaa. Hänestä oikeus työnohjaukseen ei toteudu aivan niin kuin sen pitäisi. Erityisesti häntä kalvaa kysymys työn mitoituksesta. Työnantajan mielestä asiakkaita pitäisi ottaa vastaan nykyistä enemmän eikä tunnu oikein käsittävän, että myös muihin töihin on voitava varata aikaa.

Erityisesti Ruska haluaisi vaikuttaa siihen, että psykologista tietoa hyödynnettäisiin päätöksenteossa enemmän. Hän haluaa olla mukana välittämässä päättäjille ja päätöksentekoprosesseihin psykologista asiantuntemusta.

Kaarna joutuu työtaisteluun

Kaarna on tyytyväinen työhönsä koulun oppilashuollossa, mutta hän huomaa, että liiton jäsenyys tuo myös velvollisuuksia. Hyvinvointialueiden ja kuntien työehtosopimusneuvottelut ovat jumiutuneet ja työntekijäosapuoli on julistanut ylityö- ja vuoronvaihtokiellon.

Kaarna seuraa hajamielisesti liiton uutiskirjettä sekä erikseen työtaistelusta tulleita viestejä, mutta hänelle ei tule mieleen, että työtaistelutoimet voisivat koskea häntä. Hänhän tekee itsenäistä työtä ja hallinnoi omaa kalenteriaan. Kun ei kerran vuorotyötä tee, niin eihän ylityö- ja vuoronvaihtokieltokaan silloin koske häntä.

On tulossa kutosten vanhempainilta, jossa psykologi käy kertomassa yläkoulun oppilashuollosta. Kollega Facebookin Psylifoorumissa on huomannut uutiskirjeestä, että iltatöitä ei saa tehdä. Kaarnakin rupeaa pohtimaan, onko tämä ylityötä, lisätyötä vai mitä tämä on klo 18 jälkeen? 

Pirautus liittoon vahvistaa asian: ylitöitä on! Kaarnalla olisi ollut oikeus saada esihenkilöltä ylityömääräys, mutta sitä hän ei ole hoksannut kysyä. Vanhempainillasta kuuluisi saada erillinen korvaus, ei tuntiliukuman puitteissa. Kaarnalle valkenee, että työpaikalla on ollut virheelliset käytännöt. Lisäksi työt pitäisi nykyisessä työtaistelutilanteessa saada sopimaan 7,5 tuntiin. Vanhempainilta jää väliin ja lopulta se päätetään siirtää kokonaan.

Ruska siirtyy yrittäjäksi

Työterveyspsykologina Ruska tekee työtä pääosin yritysten kanssa, ja hänellä on vastuu omista asiakkaistaan. Hän on huomannut, että yrityksissä työskennellään usein urakkahengellä ja automaattinen oletus on, että yhteistyökumppanitkin joustavat. Ruska alkaa ajatella, että kun hän jo nyt tekee varsin yrittäjämäisesti työtä, niin voisi olla helpompi tehdä oikeastikin yrittäjänä sama työ.

Sitä paitsi miksi kannan rahaa toisten kukkaroon, kun voisin saada lähes saman rahan itselleni tehdessäni samaa työtä, hän pohtii. Ehkä voisin tehdä sopimuksen Terveyspörriäisen kanssa, niin että se hankkii asiakkaat kuten ennenkin ja itse maksan sille tietyn osuuden esimerkiksi tilojen vuokrasta, Ruska puntaroi. 

Ruska miettii, minkälaisia lisävelvollisuuksia ja vastuita hänellä yrittäjänä on. Onneksi liiton nettisivuilta löytyy perusteellinen tietopaketti. Mutta kun tulee aika alkaa laatia alihankintasopimusta nykyiselle työnantajalle, tulee tenkkapoo. Sopimus on monimutkainen ja siinä puhutaan kilpailukiellosta, esimerkiksi niin, ettei hyvinvointialueelle saa tehdä töitä. 

Ruska on ymmällään siitä, mitä hän voi tehdä ja mitä ei. Hän lähettää sopimuksen liittoon kommentoitavaksi. Juristin vastaus tulee salamannopeasti. Vastaavia asioita kysyy kuulemma moni muukin. Ruska on helpottunut, että joku osaa auttaa laki- ja sopimustekstien ja yrityksen pyörittämisen kanssa, ja itse saa keskittyä työn sisältöön.

Liittoaktiivina Ruska tietää, että Psykologiliitolla on aina ollut paljon yrittäjäjäseniä. Hän ei edes pohdi työntekijäjärjestöön kuulumisen mielekkyyttä, vaikka ei työsuhteessa enää olekaan, eikä työmarkkinaneuvottelujärjestelmän puoli enää kosketa häntä. 

Sitä paitsi yrittäjän vakuutukset, kuten potilasvakuutus, vastuu- ja oikeusturvavakuutus kuuluvat liiton jäsenetuihin.

Ruska arvostaa liiton piirissä vallitsevaa vahvaa kollegiaalisuutta sekä myös sitä, että liitto pitää sekä psykologien että myös psykologian puolta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Ruskan aktiivisuus on huomattu myös liitossa, ja häntä pyydetään mukaan yrittäjien edunvalvontaryhmään.

Eläkkeellä

Ruska ja Kaarna jäävät ennen pitkää eläkkeelle, vaikka Ruska jatkaakin yrittäjänä monta vuotta virallisen eläkeiän jälkeen. Hän maksaa liiton jäsenmaksua tulojensa mukaan, mutta yritystoiminnan päättymisen jälkeen hänkin siirtyy maksamaan eläkeläisten alennettua jäsenmaksua. Hänestä on mukavaa, että liitossa kaikki ovat vain jäseniä, mutta jäsenmaksut vaihtelevat statuksen mukaan.

Vanhana yhdistysaktiivina Ruska haluaa olla liiton toiminnassa mukana myös eläkevuosina. Hän jatkaa toimintaa paikallisyhdistyksessään ja hänet valitaan mukaan myös valtakunnalliseen senioritoiminnan johtoryhmään. 

Kaarnan eläkepäivät täyttyvät lapsenlapsista ja harrastuksista, mutta hän seuraa innokkaasti alaansa muun muassa Psykologi-lehdestä. Sieltä hän huomaa ilmoituksen kesäretkestä ja päättää osallistua. Retkiaamuna odottaa iloinen yllätys, vanha opiskelukaveri Ruskahan on siellä! Onpa kiva nähdä!  

Juttua varten on haastateltu Psykologiliitosta opiskelijapromoottori Ilmari Moisiota, erityisasiantuntija Katja Vähäkangasta, ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Vera Gergovia ja pääsihteeri Annamari Jokista.