Enemmän luontoa on enemmän terveyttä

LUONTO JA PLANETAARINEN TERVEYS. 
HANNA HAVERI JA KIRSI SALONEN. 
DUODECIM 2025.

Luonnon monimuotoisuus on ihmisen terveyden perusta. Rikas mikrobikirjo vahvistaa vastustuskykyä.  Elinympäristöjemme muutoksella on todennäköinen yhteys muun muassa tyypin 1 diabetekseen ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Ihmisen terveyttä ja hyvinvointia heikentävät monet ympäristötekijät muun muassa lisääntynyt lämpö, melu ja elinympäristöjen saastuminen.

Yksi kirjan teemoista on elimistön vuorokausirytmi, joka määräytyy jo geeneissä. Tätä rytmiä tahdittaa luonnollinen valo. Keinovalo haittaa ihmisen biologista rytmiä. Keinovalolle ja digitaalisille laitteille altistuminen häiritsee ihmisen hienovaraista biologista järjestelmää ja altistaa univaikeuksille. Monet terveydelliset ongelmat liittyvät nykyisin häiriintyneeseen uneen ja sekaisin menneeseen vuorokausirytmiin. Jopa kolmannes suomalaisista kärsii unihäiriöistä. Aamuvalolle altistuminen parantaa unen laatua.

Kehollinen rauhoittuminen tapahtuu monella luonnossa automaattisesti.

Luonnolla on kykyä elvyttää psyykkisesti. Tarkkaavuuden elpymisen ja stressistä elpymisen teoriat ovat psykoevolutiivisia näkemyksiä, joiden mukaan ihminen on lajina kehittynyt savannimaisissa luontoympäristöissä. Luonnossa elpymistä voidaan siis pitää ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena. Kehollinen rauhoittuminen tapahtuu monella luonnossa automaattisesti. Affektiiviset ilmiöt eivät välttämättä ole tietoisia. Sienestäessä taikka marjoja poimiessa saattaa yhtäkkiä havahtua siihen, kuinka rentoutunut ja rauhallinen keho onkaan.

Ihminen on elänyt luonnon kanssa sopusoinnussa tuhansia vuosia. Teollistuminen ja kaupungistuminen ovat vieraannuttaneet ihmisen luonnosta. Luontoyhteyden puute, luontopuutostila, vaikuttaa kielteisesti sekä kehon että mielen hyvinvointiin. Luontoyhteyteen pääseminen on senkin vuoksi tärkeää, että se on yhteydessä vastuullisempaan käyttäytymiseen luontoa kohtaan. Mitä enemmän tunnemme olevamme osa luontoa, sitä enemmän haluamme pitää siitä myös huolta. 

Luontoyhteys tarvitsee kehittyäkseen emootioita ja kokemuksellisuutta.

Luonnosta etäännyttäminen on tehokas markkinointikeino. Kun emme tiedä, mistä syömämme liha tulee tai kuinka paljon tuotteiden valmistamisen on käytetty luonnonvaroja, voimme kuluttaa enemmän ilman tunnontuskia. Tähän liittyvät myös käsitteet hedonia ja eudaimonia. Hedonia liittyy mielihyvään ja halujen tyydyttämiseen. Eudamonia liittyy laajempaan merkityksellisyyteen ja omien arvojen mukaiseen elämään, jota voi tarjota vaikkapa yhteys luontoon.

Luontoyhteys tarvitsee kehittyäkseen emootioita ja kokemuksellisuutta. Monet muistavat lapsuuden leikit luontoympäristössä. Luontoleikki kehittää monipuolisesti lasten motoriikkaa, kommunikaatiota, sosiaalisia taitoja ja parantaa elimistön puolustusjärjestelmää. Lasten keskinäiset leikit ovat luonnossa luovempia. 

Luontoa pelkäävä vanhempi saattaa tiedostamatta estää lapsen luontokokemuksen. Kirjoittajien mukaan erityisen tyypillistä on, että vanhempi estää lastaan leikkimästä lähimetsässä omien luontoon liittyvien kuviteltujen pelkojensa vuoksi (biofobia). Todellisuudessa vaaratilanteet rakennetussa ympäristössä ovat moninkertaiset luontoympäristöön verrattuna. Älypuhelimien ja sosiaalisen median käyttö ilman aikuisen valvontaa on nykyisin yksi suuremmista uhista lasten kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Luontoa pelkäävä vanhempi saattaa tiedostamatta estää lapsen luontokokemuksen.

Kirja rakentuu kolmesta osasta: nykyisyydestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Kirjassa esiteellään Luonnosta Virtaa -menetelmää, joka pohjautuu eko- ja ympäristöpsykologian teorioihin. Menetelmän avulla luonnon herättämät tunteet voidaan muuttaa voimavaraksi ja menetelmässä voidaan vahvistaa psyykkisiä suojarakenteita. Luontoa voidaan hyödyntää ympäristöllisessä itsesäätelyssä. 

Kirjassa on keinoja myös siihen, miten luontoaltistusta voidaan lisätä. Monet ovatkin jo ottaneet esimerkiksi luonnossa kävelyn terapiakäyntien oheen. Luonnossa voi kokea olevansa turvallisesti ja sallivasti oma itsensä. Yhteenkuuluvuutta johonkin merkitykselliseen voi kokea vaikkapa 350 vuotta vanhojen mäntyjen siimeksessä. Puiden erittämillä monoterpeeneillä on mieltä lohduttava vaikutus. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja on psykologi ja roskajuoksija, joka hoitaa juoksulenkeillään terveyttään ja siivoaa samalla ympäristöään (mainittu kirjan sivulla 137).