Ympäristöahdistusta, -toivoa ja -tekoja

Maailmanlaajuinen ympäristökriisi uhkaa monin tavoin ihmisten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ympäristökriisit ja epävarmuus tulevaisuudesta lisäävät muun muassa stressiä, toivottomuutta, pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Tulevaisuuden uhkakuvat maapallon lisääntyvistä elinkelvottomista alueista sekä eliölajien ja luonnonympäristöjen menetyksistä herättävät huolta ja ahdistusta jo nyt. Toteutuessaan ne tuottavat kärsimystä ja hätää vielä moninkertaisesti.

Lisäksi ympäristökriisin psykososiaalisilla vaikutuksilla, kuten ihmisten välisten ristiriitojen lisääntymisellä, on mielenterveydellisiä seurauksia.

Psykologiliiton opiskelijasihteeri Julia Sangervo tutki ilmastotunteita pro gradu -tutkielmassaan. Sangervo havaitsi sekä ilmastoahdistuksen että ilmastotoivon kokemisen olevan merkitsevästi yhteydessä ilmastotoimien tekoon. Hän tekee aiheesta parhaillaan lisätutkimusta Panu Pihkalan ja Kirsti M. Jylhän kanssa.

– Lähtökohtaisesti ilmastoahdistus ei ole sairaus tai häiriö, vaan normaali reaktio ilmastokriisin uhkakuvien vakavuuteen. Ahdistus voi jopa motivoida toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Toisaalta ilmastokriisin edetessä ja näiden uhkakuvien toteutuessa ilmastokriisin haitalliset mielenterveysvaikutukset tulevat lisääntymään, kuten muun muassa Amerikan psykologiyhdistys on tuonut esiin, Sangervo kertoo.

Mielenterveysalan järjestöjen yhteinen ympäristöhätätilan julistus

Mielenterveysjärjestöt julistivat yhdessä ympäristöhätätilan 16.3.2021 Helsingin Lapinlahden Lähteellä. 

Järjestöt vetoavat valtakunnan päättäjiin ja Suomen hallitukseen ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi alle kahteen asteeseen ja hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Mielenterveysjärjestöt vaativat, että hallitus tekee kaikki ne vaikeat ja epämieluisat päätökset, joita tarvitaan siirryttäessä kohti ympäristön kannalta kestävää yhteiskuntaa.

Ihmiset tarvitsevat psyykkisen turvallisuuden tunnetta. Se syntyy turvallisten ihmissuhteiden ohella riittävän turvallisesta ympäristöstä ja uskosta elämän jatkuvuuteen.

– Vaikka ilmastoahdistus on normaalia, tarvitsemme myös toivoa. Mielenterveysjärjestöjen ympäristöhätätilan julistaminen onkin tärkeä toivon sanoma. Se antaa viestin, että niin ilmastokriisi kuin sen herättämä ahdistus otetaan vakavasti. On tutkimusnäyttöä siitä, että kun kykenemme luomaan toivoa, toivo saa meidät toimimaan, ja toimiminen voi alkaa itsessään luoda lisää toivoa. Meidän yhteisellä äänellämme on merkitys, kuvailee Sangervo.

Suomella on mahdollisuus ja vastuu toimia ympäristökriisin ratkaisuissa edelläkävijänä. Muutosten kitkaa voi vähentää hyödyntämällä psykologista tietoa ja vahvistamalla mielenterveyttä sekä käyttämällä päätöksenteossa mielenterveysvaikutusten arviointia.

Nyt tarvitaan päätöksiä ja tekoja. Mielenterveytemme, terveytemme ja elämämme on riippuvainen maapallon hyvinvoinnista.

Tarvitaan tietoa ja toivoa

Ympäristöhätätilan julistaneet mielenterveysjärjestöt lupaavat toimia myös itse. 

Järjestöt luovat ja pitävät yllä tietoisuutta ympäristökriisin mielenterveysvaikutuksista. Samalla tehdään vaikuttamistyötä palvelujen ja tukitoimien saatavuuden parantamiseksi, jotta mielenterveydelle ja hyvinvoinnille aiheutuvia haittoja voidaan vähentää.

– Esimerkiksi ilmastokriisi ja tartuntataudit ovat tutkitusti yhteydessä toisiinsa. Koronapandemia onkin hyvä esimerkki siitä, millaisia vaikutuksia niin yhteiskunnalle kuin mielenterveydellemme poikkeusoloista seuraa. Siksi meidän on tärkeää toimia nyt sen eteen, että voimme elää tulevaisuudessa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, sopusoinnussa luonnon kanssa, muistuttaa Sangervo.

Mielenterveysjärjestöt kannustavat päätöksentekijöitä hyödyntämään enemmän mielenterveydellistä ja ilmastotutkimuksellista tietämystä, jotta on mahdollista lisätä hyvinvointia ylläpitävää käyttäytymistä yksilöissä, ryhmissä ja yhteisöissä. Lisäksi järjestöt kannustavat jäseniään ja muita mielenterveystoimijoita suunnittelemaan ja toteuttamaan ympäristökriisin vaatimia ennakoivia ja reagoivia sopeutumiskeinoja.

– Psykologien osaamista tarvitaan siihen, että saamme ihmiset toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Toisaalta meitä tarvitaan myös siihen, että voimme sopeutua niihin ilmastokriisin seurauksiin, jotka ovat väistämättömiä, sekä auttaa ihmisiä elämään hyvää ja merkityksellistä elämää myös vaikeuksien edessä, Sangervo kuvailee psykologien roolia.

Tekoja luonnon hyväksi

Ympäristöhätätilan julistamisen rinnalla Psykologiliitto on mukana myös konkreettisissa luonnon monimuotoisuutta edistävissä toimissa. Psykologiliitto lähti maaliskuussa 2021 mukaan Luonnonperintösäätiön ja Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistyksen yhteiseen kampanjaan nimellä ”kotimetsä helmipöllölle”. Kampanjan tarkoituksena on suojella sopiva metsäkohde itäiseltä Uudeltamaalta. 

Helmipöllö on vanhojen yhtenäisten metsien asukki, joka oli vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomen runsaslukuisin petolintu. Nyt tutkijat ennustavat, että helmipöllö saattaa kadota maamme linnustosta kokonaan seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana – ellei metsätaloudessa ja metsien suojelussa tapahdu muutoksia. Helmipöllö viihtyy suurehkoilla havumetsäalueilla, joita kuusikkokorvet, suot ja pienehköt metsäpellot pirstovat. Laji suosii suurehkoja ja iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä. Monen muun lajin tavoin helmipöllökään ei kestä avohakkuita eikä metsien pirstoutumisesta. Viimeisten vanhojen metsien suojelu on suomalaisen luonnon kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Ympäristöhätätilan julistuksessa painotetaan, että mielenterveysjärjestöissä ja mielenterveyspalveluissa on otettava ekologinen kestävyys merkittäväksi osaksi käytännön toimintaa. Psykologiliitossa tätä toteutetaan esimerkiksi lähtemällä tavoittelemaan WWF:n Green office -sertifikaattia.