Vuoden psykologi keksi tutkia kokouksia

Palaverismi. Se on uudissana, jolla Anne Mäkikangas kuvaa nykyajan työelämään hiipinyttä ilmiötä, joka pahimmillaan heikentää työhyvinvointia. 

– Tietyissä työtehtävissähän palaverien määrä on räjähtänyt koronapandemian jälkeen. Joillakin työpäivä saattaa koostua pelkästään niistä.

Oivallus tutkia palavereita on yksi esimerkki niistä innovatiivisista tutkimushankkeista, joita Mäkikangas on käynnistänyt Työelämän tutkimuskeskuksessa. 

– Työn kehityksellinen linssi ei ole juurikaan kohdistunut kokouksiin, vaikka ne ovat usein ainoa organisaation ja työntekijän rajapinta, missä tavataan joko fyysisesti tai etänä. On hämmästyttävää, että se on jätetty hyödyntämättä, vaikka esihenkilö–alaiskohtaamisen sekä yhteisöllisyyden tärkeydestä puhutaan paljon. 

On mahdollista löytää riskirajoja,
montako kokousta työntekijällä voi olla päivässä 

Kokous ei voikaan Mäkikankaan mukaan olla vain informaation jakamista tai kokoustamista vain kokoustamisen vuoksi, vaan niidenkin yhteydessä on mahdollista kokea ja edistää työn imua. 

– On kiinnitettävä huomiota kokouksiin kokonaisuutena esimerkiksi työntekijöiden moniroolisuuden kautta. On mahdollista löytää riskirajoja, montako kokousta työntekijällä voi olla päivässä tai viikossa, ennen kuin ne aikaansaavat ylikuormittuneisuutta. 

Palaverismi-hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto ja sen päätteeksi ensi tammikuussa tutkimusryhmä julkistaa kehittämänsä tieteelliseen tutkimukseen pohjaavan työkalun, KokousKompassin, jonka avulla organisaatioiden kokouskäytäntöjä voidaan analysoida ja kehittää. 

Työuupumus on organisaation ongelma

Mäkikankaan ominta tutkimusaluetta ovat työuupumus ja työhyvinvointi. Ne kulkevat mukana erilaisissa hiljattain päättyneissä hankkeissa kuten Työuupumuksen alkulähteillä -hankkeessa sekä Työuupumukseen liittyvät käytännöt ja niiden vaikutukset eri maissa -hankkeessa.

Sopivasti valinnan kanssa samoihin aikoihin Mäkikankaan johtamalle tutkimusryhmälle myönnettiin Business Finlandilta miljoonarahoitus monipaikkaisen työn hyvinvointi- ja tuottavuusyhteyksien tutkimiseen. Konsortion toinen puoli tulee Tampereen yliopiston johtamisen tiedekunnasta tuotantotaloudesta.

Mäkikankaan mukaan työuupumuksesta puhuttaessa keskeinen kysymys on, miten sitä pystytään ennaltaehkäisemään siellä missä se syntyy.

– Varsin usein puhutaan vain yksilöön liittyvistä tekijöistä, ja onhan niin, että työuupumusoireista kärsivillä on usein esimerkiksi vahva velvollisuudentunne. Katse tulisi kuitenkin siirtää yksilöstä työhön. Olennainen kysymys on, miten näitä yksilön ominaisuuksia pystytään huomioimaan organisaatiossa erilaisilla käytännöillä, kuten esimerkiksi oikeudenmukaisella työnjaolla ja johtamisella.

Työuupumus ei siis poistu niin, että kehotetaan tiettyjä ihmisiä muuttumaan yksilöinä, vaan yhtä lailla tarvitaan organisaation tasoisia toimenpiteitä.

Kansainvälinen yhteistyö

Osa Mäkikankaan työnkuvasta muodostuu kansainvälisistä ja kansallisista vastuutöistä. Hän on esimerkiksi neljän kansainvälisen lehden toimittajakunnassa.

– Vuonna 2021 sanoin, että haluan tehdä Työelämän tutkimuskeskuksesta kansainvälisemmän. Olemme esimerkiksi tänä vuonna liittyneet globaaliin työelämän tutkimuskeskusten verkostoon, jossa on mukana toimijoita kaikista maanosista. Tutkimuskeskuksessa on myös koko ajan enemmän kansainvälisiä vierailuja, tällä hetkellä Yhdysvaltain Oregonista. 

Mäkikankaan asiantuntemus on huomattu myös kansainvälisesti. Stanfordin yliopiston tuottaman listauksen perusteella hän kuului alansa kahden ylimmän prosentin joukkoon vuonna 2022. Listaus on tehty sen perusteella, kuinka paljon tutkijan julkaisuja on lainattu.

Mäkikangas itse toteaa vaatimattomasti, että on mukavaa, että hänellä on myös ulkomailla kiinnostusta herättänyttä osaamista, jota arvostetaan ja että häntä pyydetään mukaan erilaisiin hankkeisiin.

Ihmisten käyttäytyminen kiinnosti

Anne Mäkikankaalle oli jo lukiossa itsestään selvää, että hän haluaa opiskella psykologiaa. Häntä kiinnosti ihmisten käyttäytyminen. Opiskeluaikana 1990-luvulla työ- ja organisaatiopsykologia oli varsin uusi psykologian osa-alue, mutta Jyväskylän yliopistossa sitä oli mahdollista jo opiskella. 

Vuonna 2021 Mäkikangas siirtyi ensin apulaisprofessoriksi ja vuonna 2023 professoriksi Tampereen yliopistoon yhteiskuntatutkimuksen yksikköön. Työelämän tutkimuskeskuksen johtajuus on kytketty tähän työelämän tutkimuksen professuuriin.

– On ollut monella tavalla virkistävää ja opettavaista, että valtaosa meidän tutkijoistamme tulee muualta kuin psykologiasta. Se lisää yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja laajentaa näkökulmaa työelämään. Monitieteisyyshän on ollut tieteen ihanne pitkään, ja täällä sitä voidaan aidosti tehdä ja edistää.

Työlle vastapainoa

Mäkikangas kokee, että valinta vuoden psykologiksi on kunnianosoitus tieteelliselle tutkimukselle ja nimenomaan työ- ja organisaatiopsykologian tutkimukselle Suomessa. Hän painottaa myös, että nykyään ei tutkimustyötä pysty tekemään yksin. 

– Kun joku ihminen nostetaan estradille, niin jopa kiinnostavampi kysymys on, kenen kanssa tämä ihminen tekee töitä. Itselläni on huikeat pelikaverit sekä kansallisesti että kansainvälisesti. 

Valinta vuoden psykologiksi on kunnianosoitus tieteelliselle tutkimukselle.

Anne Mäkikangas rakastaa työtään, mutta muistuttaa, että elämässä pitää olla muutakin. Hän harrastaa liikuntaa, sekä rauhallisesti koiran kanssa ulkoillen, että tavoitteellisesti kuntosalitreenausta. 

Lähestyvän 50-vuotispäivän kunniaksi syntyi hiljattain uusi penkki- ja hauisennätys. Numeroita Mäkikangas ei kuitenkaan suostu paljastamaan, onhan tärkeintä kilpailla itseään vastaan!

– On oltava intohimon kohteita myös työelämän ulkopuolella. Kuntoiluun liittyy kivaa kilpailuhenkeä, mutta se on täysin toisenlaista tekemistä kuin työelämä.