Viisauden lähteillä

Teologian tohtori Jenni Spännärin sekä psykologian tohtori ja Eeva K. Kallion Viisaus: Käyttäjän opas -kirjassa pureudutaan viisauden käsitteeseen ja kysymykseen, kuinka tulla viisaammaksi. Teoksessa käsitellään viisauden historiaa, sen ulottuvuuksia, viisaaksi kasvamista, myötätuntoa, tunnetaitoja sekä viisasta työyhteisöä.

Meillä jokaisella on mielikuvia viisaasta ihmisestä. Ehkä mieleen tulee pergamenttikäärö ja kirjapino. Tutkitusti monilla viisaus yhdistyy ajatuksissa älykkyyteen, mutta ne eivät kuitenkaan ole samoja asioita. Viisautta voidaan tavata myös nuorissa, ja toisaalta ikä ei välttämättä tuo mukanaan viisautta, vaikka tällainen intuitiivinen käsitys viisaasta vanhasta ihmisestä on olemassa.

Kirjoittajat esittelevät viisaustutkimuksen historiaa ja viisauden erilaisia määritelmiä. Viisaus on moniulotteinen käsite, jota ei voi määritellä tiukasti. Kolmiulotteiseen viisausmalliin kuuluu kognitiivinen, reflektiivinen ja myötätuntoinen ulottuvuus. Mallissa yhtä ulottuvuutta ei voi esiintyä ilman muita eli kaikki vaaditaan viisauden ilmenemiseen. Kognitiivinen ulottuvuus viittaa tietoon, totuuden tavoitteluun sekä toisaalta tiedon rajallisuuden ymmärtämiseen. Reflektiivisyys tarkoittaa elämän ja maailman pohdiskelua useista näkökulmista. Myötätuntoisuus on kärsimyksen lievittämistä sekä hyvän tekemistä muille ja itselle.

Erityisen kiinnostavaa kirjassa on sen esittely, miten viisautta on ymmärretty historian saatossa. Mesopotamiassa ja Egyptin kulttuureissa viisauden ajateltiin olevan jumalallinen ilmoitus. Antiikin Kreikassa viisautta harjoitettiin filosofian kautta eli ihmisen ajateltiin voivan harjoitella sitä järkeilyn avulla. Tällä tavalla sekä kristinusko että antiikin filosofia ovat vaikuttaneet viisauskäsityksiimme.

Kirjaan on koottu mielenkiintoista tietoa ja työskentelyyn on nähty vaivaa. Valitettavasti kirja ei kuitenkaan ole erityisen mieleenpainuva. Olen saanut kirjaan perustuvista podcasteista enemmän irti. Kenties kirjoitustyyli muistuttaa enemmän oppikirjaa, joka ei juuri herätä tunteita eli tarjoa parempia mahdollisuuksia oivaltamiselle ja oppimiselle. Toisaalta kirjoitustapa on varmasti tutkijoille luontainen.

Kirjassa on mukavasti erilaisia reflektiivisiä ja kehollisia harjoituksia, joiden avulla voi parantaa itsetuntemusta, tunnetaitoja sekä ajattelun taitoja. Noin kolmasosa kirjasta keskittyy viisauden kehittämiseen työyhteisössä. Moni kaipaa nykyään vinkkejä parempaan työhyvinvointiin. Teos voi tarjota näitä uudesta näkökulmasta koko työyhteisön huomioiden. Psykologeilla on paljonkin potentiaalia viisauden valjastamiseen tiimeissä ja organisaatioissa, koska psykologit pyrkivät luonnostaan työssään viisauden ulottuvuuksiin: totuuteen, pohdintaan ja myötätuntoon. Meillä on siten hyvät valmiudet viisastua ja auttaa siinä muita.

Kirjoittaja Anne Haikola on Kontiolahdella työskentelevä koulupsykologi ja vapaa tiedetoimittaja.