Uutta tietoa autismikirjon kuntoutuksesta

AUTISMIKIRJON KUNTOUTUSMENETELMÄT (TOIM. TIMONEN & HÄMÄLÄINEN), PÄIVITETTY PAINOS. PS-KUSTANNUS 2024.

Kirjassa esitellään autismikirjon kuntoutusmenetelmiä, kuten sovellettua käyttäytymisanalyysia, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta. Menetelmiä avataan ryhmäkuntoutusmenetelmien, sosiaalisten taitojen harjoittelun ja vanhempien ohjauksen kautta. Menetelmien viemistä käytäntöön havainnollistetaan esimerkeillä ja taulukoilla, mikä auttaa ammattilaista soveltamaan ja hyödyntämään kirjan sisältöä omassa työssään. 

Kirjaa lukiessa alkaa pohtia, miten kirjassa esitellyt näkökulmat näkyvät päivittäisessä asiakastyössä ja nykyisessä palvelujärjestelmässä, erityisesti kuntoutuksen systemaattisuuden, tavoitteellisuuden, ammatillisen osaamisen, alueellisen saatavuuden, konsultoinnin ja jatkuvuuden näkökulmista. Työkenttä on ajoittain pirstaloitunut, alueittain kuntoutuksen saatavuudessa ja tiedonkulussa voi olla katkoksia. Näiden tunnistaminen ja esille tuominen voi auttaa psykologia kehittämään työtään ja vaikuttamaan myös rakenteisiin.  

Kirjassa tuodaan toistuvasti esille arjen toimintakyvyn tuki ja kuntoutuksen vieminen osaksi päivittäistä elämää. Kuntoutuksen tulisi tukea sopeutumista arjen muuttuviin olosuhteisiin, eikä rajoittua vain staattisten taitojen opetteluun. Tämän vuoksi jäin pohtimaan kirjassakin esille tuotua mielen joustavuuden merkitystä ja käsittelemistä kuntoutuksessa. Toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että henkilö pystyy käsittelemään elämänmuutoksia ja odottamattomia arjen tilanteita.  Kuntoutuksen keinoin olisikin hyvä harjoitella valmiuksia, jotka kantavat muuttuvien tilanteiden yli, ja kykyä sopeutua muuttuvissa tilanteissa.  

Kirjassa (osa 4), korostetaan arjen ohjausta ja tukikeinoja sekä perheen ja verkoston yhteistyön merkitystä. Joskus yksilökuntoutuksen sijaan ja ohella olisi kannattavampaa suunnata tukitoimia myös laajemmin lapsen ympäristöön. Ainakin olisi vahvistettava ja luotava rakenteita, jotta tiiviimpi kuntoutukseen liittyvä lähiympäristön ohjaus olisi mahdollista. 

Usein keskeistä on se, että aikuiset oppivat tunnistamaan lapsen tai nuoren käyttäytymismallit, kokonaiskuormituksen tason, mahdolliset taitopuuteet ja haastavaa käytöstä laukaisevat tekijät. Näissä tilanteissa psykologin ohjaava ja konsultoiva rooli on merkittävä. Kirjan painotus ympäristön ja verkoston tukemiseen sekä arjen toimintakyvyn vahvistamiseen tukee mielestäni tätä roolia. 

Kirjan perustella korostuu, että autismikirjon kuntoutuksessa on tärkeää noudattaa systemaattisuutta, tavoitteiden selkeää asettamista ja jatkuvuuden turvaamista. Tämä haastaa ainakin itseäni jatkuvan oppimisen pariin ja osaamisen päivittämiseen. Näin monimuotoisella kentällä ei ole aina selkeää eikä yhtä oikeaa tapaa toimia, ja interventiot on räätälöitävä henkilön tarpeiden mukaan ympäristön vaatimukset ja mahdollisuudet huomioiden. Kuntoutuksen tavoitteiden realistisuus ja vaikutus arjessa ovat tärkeitä mittareita, jotka on huomioitava. Moninaiset palvelujärjestelmät, hoitopolut ja hoitotahot tuovat omat haasteensa näiden periaatteiden toteuttamiselle kliinisessä työssä. 

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat aiheesta kiinnostuneet, kirja on helppolukuinen ja käytännönläheinen. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja Aino Piiparinen on neuropsykologi.

Lue myös: Kirja: Päivitettyä tietoa autismikirjosta