Uusinta tutkimustietoa varhaisesta kehityksestä

Väestötutkimuskeskuksen varajohtaja, lasten- ja nuorisopsykiatri, apulaisprofessori Linnea Karlsson käsitteli varhaisen stressialtistuksen yhteyttä lapsen aivojen kehitykseen ja toksisen stressin ja niin kutsutun tavanomaisen stressin eroja. Toksiseksi stressiksi kutsutaan stressiä, jonka määrä ja/tai kesto ylittävät säätelykapasiteetin. Aivojen muovautuvuuden vuoksi kehittyvät aivot ovat erityisen herkät toksisen stressin vaikutuksille. Raskaudenaikaisen stressin vaikutus yksittäisenä riskitekijänä on vähäinen, mutta yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa voi lisätä riskiä myöhemmille terveysongelmille. Toksisen stressin vaikutuksia voi pyrkiä lieventämään muokkaamalla ympäristöä vakaammaksi ja ennustettavammaksi sekä tukemalla vanhemmuutta. 

Tutkijatohtori Saara Nolvi esitteli FinnBrainin uuden koronaosatutkimuksen, jossa tutkitaan muun muassa vanhempien psyykkistä reagointia pandemiaan sekä lasten pitkän aikavälin psyykkistä vastetta pandemiaan. Erityisen kiinnostavan osatutkimuksesta tekee mahdollisuus verrata pandemian aikaista tutkimustietoa perheistä myös tietoon, jota on kerätty perheistä ennen pandemiaa. Jo julkaistun tutkimuksen mukaan 5-8-vuotiaiden vanhempien masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät hieman vuonna 2020 verrattuna aikaan ennen pandemiaa, ja oireiden muutosta selittävät Covid-stressitekijät ja etenkin vapaa-ajan rajoitukset. Lapsen oirekulku vaikuttaa olevan riippuvainen vanhemman oireista, mutta pitkittäisvaikutukset ovat vielä epäselviä. 

Tutkijatohtori Eeva-Leena Kataja on tutkinut kasvonilmeiden prosessoinnin yhteyttä lapsen psykososiaaliseen kehitykseen. Vauvaiän kasvoprosessointia tutkimalla silmänliikemittauksia hyödyntämällä voidaan saada hyödyllistä tietoa sosioemotionaalisesta kehityksen perustasta ja kehityksen riskeistä. Esimerkiksi poikkeavuudet vauvan tarkkaavaisuusvinoumassa kasvoihin voivat toimia varhaisena sosioemotionaalisen kehityksen riskifenotyyppinä. Käyttäytymiseen liittyviä aivojen ominaisuuksia tutkimalla voidaan tunnistaa paremmin erilaisia biologisia riskifenotyyppejä ja ymmärtää yksilöiden välisiä eroja häiriöihin johtavissa mekanismeissa. 

Väitöskirjatutkija Hetti Hakanen esitteli vanhemman emotionaalisen itsesäätelyn vaikutuksia lapsen varhaiselle kehitykselle. Vanhemman tunnesäätelykyvyn ajatellaan olevan kenties tärkein yksittäinen tekijä, joka auttaa vanhempaa ylläpitämään tervettä ja hoivaavaa vanhemmuutta. Hakasen tutkimuksessa nousi esiin, miten äidin parempi emotionaalinen saatavillaolo vauvaiässä oli yhteydessä heikompaan lapsen negatiiviseen reaktiivisuuteen ja vähäisempiin käytösoireisiin sekä parempaan sosiaaliseen kompetenssiin taaperoiässä. 

Väitöskirjatutkija Eeva Holmberg tutkii vanhemmuuden ennustettavuutta eli nk. entropiaa, jonka ajatellaan mahdollisesti vaikuttavan lapsen aivojen kehitykseen sekä kognitiiviseen kehitykseen. Holmbergin tutkimuksessa havaittiin, että äidin ahdistusoireet yhdessä äidin heikon itsesäätelykyvyn kanssa selittivät ennustamatonta hoivaa. Äitien ennustamattomuus vaikuttaa yksilötasolla olevan suhteellisen pysyvä ominaisuus, mutta ryhmätasolla ennustettavuudessa tapahtuu kehitystä vauva- ja taaperoiän välillä. 

Vierailevana puhujana esiintynyt Vrije Universiteit Amsterdamin psykologian ja kasvatustieteen professori, tutkijatohtori Anja Huizink kertoi raskaudenaikaiseen stressiin ja ahdistukseen kehitetyistä interventioista ja niiden tutkimuksesta. Huizink on tutkimusryhmineen käyttänyt sykevälivaihteluun perustuvaa menetelmää (HRV-biofeedback) stressin ja ahdistuksen lieventämiseksi. Huizinkin mukaan joitain lupaavia interventioita stressin ja/tai ahdistuksen lievittämiseen raskaana oleville on olemassa, mutta parempia tutkimuksia isommilla otoskoilla, teorioilla ja menetelmillä tarvitaan tulosten vahvistamiseksi. 

Väitöskirjatutkija Elisabeth Nordenswan tutkii FinnBrain-tutkimuksessa vanhemmuutta ja toiminnanohjausta. Se on monimutkainen ilmiö, jossa yhteyksiin vaikuttavat monet tekijät. Nordenswanin omassa tutkimuksessa kuitenkin useampi korkean tason stressitekijä oli yhteydessä alempaan toiminnanohjaustasoon ja äitien parempi toiminnanohjaus taas oli yhteydessä parempaan vuorovaikutukseen taaperoikäisten kanssa. 

Viivi Kaivolaisen aluillaan oleva väitöskirja käsittelee vanhemmuutta kehityskautena, johon vaikuttavat vanhempien omat varhaiset haitalliset kokemukset ja toisaalta resilienssitekijät. Alustavien tutkimustulosten mukaan vanhemman piirreresilienssi eli yksilöllinen resilienssi näyttäisi vaikuttavan varhaisten haitallisten kokemusten ja raskausajan stressioireilun väliseen yhteyteen etenkin isillä.

Katja Tervahartiala on tutkinut lasten stressinsäätelyä kotona ja varhaiskasvatuksessa. Stressihormoni kortisolin tasoja seuraamalla lasten stressinsäätelyä on pystytty tutkimaan niin kotona kuin päivähoidossakin, ja kotihoidossa olevien lasten väliset erot suurempia verrattuna päivähoitoryhmään. Eri maiden tutkimusten vertailu on ongelmallista, sillä varhaiskasvatuksen ympäristöt ovat hyvin erilaisia. Suomessa varhaiskasvatusjärjestelmä on tasapuolinen, mutta erityispiirteenä on kotihoidossa olevien lasten suuri osuus muihin maihin verrattuna.

Tutkimushoitaja Anna Takatupa esitteli FinnBrain-tutkimuksen uutta Lapsen stressi ja aivot -materiaalia, johon kuuluu opasvihko Lapsen stressi ja aivot lapsiperheille sekä animaatio. Materiaali on suunnattu kaikille lapsiperheille. Animaatiota voi tekstitysten kanssa esittää esimerkiksi aulatelevisiossa. Ammattilaisille kehitetty Lapsiperheiden stressistä sisältää kirjallisen ja videot. Ammattilaisten materiaali sopii oman osaamisen syventämiseen sekä esimerkiksi sisäisiin koulutuksiin ja osastotunteihin.

Tutkittavat äidit ja lapset on poimittu yleisväestöstä, joten tuloksia ei voi yleistää esimerkiksi vahvasti kuormittuneisiin vanhempiin. 

Kirjoittaja on psykologian maisteri ja väitöskirjatutkija.