Urheilupsykologeilla paljon ammatillista osaamista

Urheilupsykologi (sert.) Hannaleena Ronkainen kiinnostui urheilupsykologiasta opintojensa alkuvaiheessa. Hänen miehensä oli tuohon aikaan huippu-urheilija. Psykologian opintojen aikana Ronkainen suoritti liikuntapsykologian opintoja ja etsi tietoa maailmalta. 

Ronkainen on toiminut urallaan muun muassa Freestylemaajoukkueen psykologina v. 2011–2014 ja Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikössä v. 2013–2020. Tällä hetkellä hän työskentelee osa-aikaisesti Jyväskylän urheiluakatemiassa, psykoterapeuttina ja tekee väitöskirjaa urheiluun sovellettujen HOT-menetelmien vaikutuksesta urheilijan psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä suorituskykyyn.

Urheilupsykologin keskeinen työtehtävä on valmennusprosessin tukeminen. Psykologi tuo prosessiin psyykkisiä elementtejä ja näkökulmia, jotka liittyvät motivaatioon, urheilijana kasvamiseen, itsetuntemukseen, tunteiden säätelyyn ja kokonaiskuormituksen hallintaan. Toimintakulttuurin sekä valmentajan ja urheilijan vuorovaikutuksen tukeminen ovat keskiössä. Tärkeää on tehdä koko ajan töitä valmentajan kanssa.

Kokonaisvaltaista tukea

Urheilupsykologiassa voidaan erottaa kaksi osa-aluetta. 

Psyykkisessä valmennuksessa keskitytään kilpailutilanteen hallintaan ja psyykkisten taitojen vahvistamiseen, kuten keskittymiseen ja tarkkaavuuden ohjaamiseen, taitavaan tavoitteen asettamiseen, itseluottamukseen, tunteiden säätelyyn ja psykologisen joustavuuden lisääntymiseen. Lisäksi voidaan harjoitella mielikuvien hyödyntämistä, vireystilan säätelyä ja rentoutumista. Urheilupsykologi voi tukea urheilijaa ja valmentajaa asettamaan psyykkisiä tavoitteita, esimerkiksi kilpailutilanteisiin ja tai uuden oppimiseen.

– Urheilussa liian usein keskitytään sijoituksiin tai lopputuloksiin. Onnistumisen kannalta keskeisintä olisi asettaa tavoitteet keskittymiseen ja kohdentaa tarkkaavuus haluttuun asiaan, Ronkainen sanoo.

Itsetuntemuksen lisääminen on yksi keskeisimmistä asioista psyykkisessä valmennuksessa. 

– Psyykkisiä taitoja täytyy harjoitella lajitreeneissä ja urheilun kontekstissa, jotta ne integroituvat toimintaan, Ronkainen huomauttaa.

Kliininen urheilupsykologia keskittyy puolestaan psyykkisen terveyden ja erilaisten häiriöiden kartoittamiseen. Urheilija tulee kliinisen urheilupsykologin vastaanotolle, jos hänellä on psyykkistä oireilua, kuten pelkotiloja, tai hän on kokenut epäonnistumisia ja loukkaantumisia. Noin 25 prosentilla suomalaisista huippu-urheilijoista esiintyy psyykkistä oireilua (Kaski, 2020). Tyypillisimmät oireet liittyvät masennukseen, ahdistukseen, syömishäiriöihin ja traumaperäiseen stressihäiriöön. Urheilupsykologi huolehtii urheilijan kokonaisvaltaisesta psyykkisestä hyvinvoinnista, ja ohjaa tarpeen mukaan hoitopolulla eteenpäin.

Urheilupsykologit tekevät arvokasta työtä

Ronkainen toivoo, että urheilupsykologian rooli huomioitaisiin tulevaisuudessa entistä vahvemmin. Urheilupsykologeilla on paljon ammatillista osaamista, jolla valmentajien työtä voi tukea.

– Tärkeää on lisätä urheilupsykologista osaamista lasten ja nuorten urheilussa. Valmentajilla on keskeinen rooli lasten ja nuorten terveen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan tukemisessa, Ronkainen painottaa.

Urheilupsykologeilta vaaditaan aktiivista ja joustavaa työotetta ja ennen kaikkea vahvoja vuorovaikutustaitoja. On oltava helposti urheilijoiden ja valmentajien saatavilla. Myös oma työ kannattaa hinnoitella sopivaksi, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat.  

Urheilupsykologeja arvostetaan urheilun kentällä.

– Tässä työssä pärjää hyvin psykologin pohjakoulutuksella. Tärkeintä on aito kiinnostus ja innostus urheilua ja sen ilmiöitä kohtaan. Itse olen saanut työhön valtavasti työkaluja psykoterapeuttikoulutuksesta. Ronkainen hyödyntää työssään psykofyysisiä menetelmiä, EMDR:ää, hypnoosia ja HOT-menetelmiä.

– Pyrin aina siihen, että urheilija tai valmentaja saa vähintään yhden konkreettisen asian, oivalluksen tai näkökulman mukaansa. Kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen tunne on tärkeää.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2021.