Urheilu- ja liikuntapsykologian asiantuntijoita sertifioitu jo 10 vuotta

Urheilupsykologian sertifikaatit osoittavat sen, että henkilöllä on kriteerit täyttävä koulutus- ja kokemustausta toteuttaa laadukasta psyykkistä valmennusta sekä urheilun että liikunnan edistämisen kentällä. Urheilupsykologian sertifikaatteja on kahdenlaisia riippuen siitä, mikä pohjakoulutus hakijalla on. Toinen sertifikaatti on tarkoitettu psykologeille (urheilu- ja liikuntapsykologin sertifikaatti) ja toinen hakijoille, joilla on jokin muu pohjakoulutus (urheilun psyykkisen valmennuksen ja liikunta-aktiivisuuden edistämisen sertifikaatti). Sertifikaatteja on tähän mennessä myönnetty yhteensä 67, joista psykologeille 33 ja muun taustakoulutuksen omaaville 24 kappaletta.  Sertifikaatti on voimassa 5 vuotta, jonka jälkeen se pitää uusia.

Sertifiointilautakunnan puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Päivi Frantsi ja muut jäsenet ovat Taru Lintunen, Niilo Konttinen, Montse Ruiz, Sari Honkanen ja Paula Thesleff. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön kannanoton mukaan urheilupsykologian sertifiointi on selkeä askel kohti ammatillista laadunvalvontaa, jota suomalaisessa liikuntakulttuurissa tarvitaan. Kenttä on ollut ja on toki edelleenkin hiukan villi, sillä kuka tahansa voi esiintyä psyykkisenä tai mentaalivalmentajana ilman minkäänlaista koulutus- tai kokemustaustaa. Siksi OKM suosittelee käyttämään sekä kilpa- ja huippu-urheilussa että kuntoliikunnan puolella urheilu- ja liikuntapsykologian sertifioituja asiantuntijoita. Ministeriö edellyttää, että valtionapurahoituksella rahoitettaviin liikunta- ja urheilupsykologisiin tehtäviin palkattaisiin ensisijaisesti alan sertifioituja asiantuntijoita.

Urheilijan koko elämä läsnä työssä

Marika Knuuttilalle on myönnetty urheilu- ja liikuntapsykologin sertifikaatti keväällä 2023. Knuuttila on psykologian maisteri, kognitiivinen psykoterapeutti ja sertifioitu urheilupsykologi. Hän työskentelee tällä hetkellä itsenäisenä psykoterapeuttina sekä urheilijoiden että muiden terapia-asiakkaiden kanssa. Knuuttila kertoo, että kiinnostus urheilupsykologiaa kohtaan on syntynyt oman urheiluinnostuksen kautta. Hänellä on koripallo- ja kamppailulajitausta. Henkilökohtaisen kokemuksen kautta hän on oivaltanut, kuinka iso merkitys mielellä on urheilussa. 

– Alun perin olisin halunnut suorittaa liikuntapsykologian opinnot Jyväskylässä psykologian opintojen ohella, mutta valitettavasti juuri silloin tämä mahdollisuus poistui. Nyt ajattelen, että hyvä niin, sillä säilytin avoimuuteni eri vaihtoehdoille opiskeluaikana. 

Hän suuntautui opinnoissa kliiniseen psykologiaan ja aloitti valmistumisen jälkeen työtä psykiatrian kentällä. Nuoripsykiatrisessa työssä hän törmäsi nuoriin urheilijoihin, mikä vahvisti kiinnostusta urheilupsykologiaa kohtaan. Työskennellessään nuorten urheilua harrastavien asiakkaiden kanssa hän usein mietti sitä, miten voi tukea tervettä puolta näissä nuorissa ja toisaalta ymmärtää sitä puolta, joka voi huonosti.

Alkuvuodesta 2018 Liikuntatieteellisen tiedekunnan avoimelle puolelle oli uudelleen avautunut liikuntapsykologian opintokokonaisuus ja tähän mahdollisuuteen Knuuttila sitten tarttui. Hän tiesi alusta lähtien, että kaikkien omimmalta tuntui yksilötyö, ja hän lähti hankkimaan itselleen 300 tunnin ohjattua työkokemusta. Hänellä oli useampi työnohjaaja ja hän koki eri ohjaajien näkökulmat myönteisenä. Hän sisällytti vaadittuun 30 tunnin työnohjaukseen 10 tuntia ryhmätyönohjausta. 

Marika Knuuttila koki sertifikaatin hakuprosessin motivoivana ja oma-aloitteisuutta vaativana matkana. Hän oli tyytyväinen siihen, että pystyi rakentamaan vaaditut opintokokonaisuudet vastaamaan hänen omia ammatillisia toiveitaan. Hän oli myös tyytyväinen Jyväskylän yliopiston opintotarjontaan.  

– Ohjatun työkokemuksen hankkimisen koin erityisen opettavaisena. Psyykkisen valmennuksen sessioiden suunnittelu vei aikaa, mutta se oli erittäin hyödyllistä käytännön työn kannalta. Tilanteiden suunnittelu ja jäsentely etu- ja jälkikäteen laajensi näkökulmaa ja antoi avaimia löytää ratkaisuja haastaviin tilanteisiin. 

Tällä hetkellä Knuuttila työskentelee enimmäkseen yksilöiden kanssa. Osa työstä on urheilijoiden psyykkistä valmennusta ja hän tekee myös urheilijoiden psykoterapiaa. 

– Joskus on vaikea erottaa sitä, mikä on puhtaasti psyykkistä valmennusta ja mikä taas ongelmalähtöisempää työskentelyä. Prosessissa on kuitenkin aina läsnä urheilijan elämän kokonaisuus.  Jonkun verran hän on myös toiminut valmentajien työnohjaajana.  Toivon, että valmentajien työnohjaus yleistyisi ja että valmentajilla olisi mahdollisuus saada tällaista tukea työlleen.

Knuuttila kertoo, että osa urheilijoista tulee hakemaan vahvistusta mielen ohjauksen taidoilleen, mutta aika usein urheilijalla on joku psyykkinen pulma, johon hän etsii ratkaisua. Tyypillisiä haasteita ovat esimerkiksi liiallinen vaativuus itselle, joustamattomuus tai ahdistuneisuus.  Joskus myös niin, että urheilijalla on ollut loukkaantuminen tai että ura on kääntynyt laskuun ja urheilija käy läpi lopettamisprosessia.  Osa asiakkaista tulee vastaanotolle muiden terveydenhuollon ammattilaisten ohjaamana ja osa tuntee Knuuttilan erilaisista harrastusympyröistä. 

– Nautin siitä, että pystyn työskentelemään eri lajien urheilijoiden kanssa. Se tuo mielenkiintoa ja haastetta työhön. Toisaalta kaikissa lajeissa on samoja piirteitä, ja työskentely urheilijoiden kanssa on prosessina samantapainen riippumatta lajista. 

Urheilun kovuus ja urheilukulttuurin tietyt ikävät piirteet asettavat urheilupsykologin työlle haasteita.  Urheilijat ovat monenlaisten ulkopuolisten odotusten ja paineiden kohteina, joihin ei suoraan päästä vaikuttamaan.  Urheilijat ovat tyypillisesti mukana urheilussa pienestä asti ja koko identiteetti rakentuu siinä ympäristössä. Tämä tarkoittaa, että paineet voivat olla kovia ja että urheilijan on joskus vaikea saada etäisyyttä näihin ja löytää itsenäistä tilaa omille ajatuksilleen. Tällaisten vaativien prosessien kanssa työskennellessään Marika Knuutila kokee, että omasta taustakoulutuksesta ja laajasta ammattitaidosta on paljon hyötyä.

Mielentaitojen vahvistamista

Tommi Norppa on helsinkiläinen liikuntatieteen maisteri. Alun perin hän valmistui liikuntapedagogiikan puolelta, mutta on sittemmin suorittanut Jyväskylän yliopistossa terveystiedon syventävät opinnot ja liikuntapsykologian aineopinnot. Hän oli jo nuorena opiskelijana kiinnostunut liikuntapsykologiasta, mutta työ vei siinä vaiheessa mukanaan. Tällä hetkellä hän toimii lukion liikunnan ja terveystiedon opettajana sekä koulun Urhea-oppilaiden psyykkisenä valmentajana. 

Työnsä ohessa Norppa tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon ja toimii arvioinnin asiantuntijatehtävissä. Tutkijana hänen kiinnostuksensa kohteena ovat opettamisen ja oppimisen tehostaminen. Hänen mukaansa nuorten psyykkisessä valmennuksessa on kyse ennen kaikkea mielentaitojen vahvistamisesta.

Tommi Norppa suoritti perusopintojaan 2000-luvun alkupuolella ja pelasi samaan aikaan jalkapalloa ykkösdivisioonassa.

– Otin omassa pelissä käyttöön joitakin psyykkisen valmennuksen oppeja ja koin, että oma pelaaminen meni selvästi eteenpäin.  Oman peliuran aikana olin kiinnostunut tavoitteenasettelusta ja mielen fokusoinnista. Liikuntapsykologian aineopinnot imaisivat vielä syvemmälle näihin teemoihin ja vahvistui ajatus siitä, että näille teemoille on tarvetta ja myös kysyntää urheilun kentässä. Minulla on vahvana ajatus urheilijakeskeisyydestä valmennuksessa ja psyykkisen valmennukset ajattelumallit ja viitekehykset sopivat hyvin yhteen urheilijalähtöisen ajattelun kanssa. 

Tommi Norppa kuuli ensimmäisen kerran psyykkisen valmennuksen sertifikaateista liikuntapsykologian luennoilla. Sillä oli myös merkitystä, että OKM painotti sertifiointia laadunvarmistuksen välineenä. Hän oli jo siinä vaiheessa päättänyt aloittaa hakuprosessin, eikä pelkästään sertifikaatin vuoksi vaan myös oman oppimisen kannalta. 

– Erityisen hyödyllisenä koin oman työskentelyn reflektoinnin. Hakuprosessin aikana minulla oli kaksi kokenutta ja tutkimuksellisesti orientoitunutta työnohjaajaa. Tämän koin hyödylliseksi, sillä myös minulla on myös omat vahvat tutkimukselliset intressit, ja jäsentelen asioita teoreettisten ja tutkittuun tietoon perustuvien viitekehysten kautta. 

Norppa näki sertifiointiprosessin hyödyllisenä ammatillisen kasvun välineenä. Työnohjaustunnit (300 h) kertyivät osin omassa opetus- ja ohjaustyössä koulussa. Hän suunnitteli koululle psyykkisen valmennuksen mallin ja toteutti sitä. Malliin kuuluu ryhmäoppitunteja, yksilöllistä ohjausta ja huoltajien aktivointia mukaan prosessiin. Oli mieluinen yllätys, että ryhmäopetukseen osallistujista jopa joka neljäs hakeutui yksilöohjaukseen. Lisäksi osa sertifikaattiin vaaditusta työkokemuksesta kertyi yksittäisten, enimmäkseen nuorten urheilijoiden ohjauksesta. 

Tulevaisuuden suunnitelmista Tommi Norppa paljastaa sen verran, että työskentely psyykkisenä valmentajana tiiviimmin jonkun seuran, joukkueen tai liittotason organisaation kanssa kiinnostaisi. 

– Olen myös erittäin kiinnostunut interventioista, menetelmistä ja prosesseista, joilla saataisiin liikkumattomat nuoret ja aikuiset liikkumaan enemmän.  Pidän koulumaailmaan vastikään tullutta sosioemotionaalisten taitojen opettamista tervetulleena uudistuksena. Urheilun psyykkisen valmentajan roolin koulussa näen mielentaitojen ja hyvinvoinnin vahvistajana sekä auttajana, kun urheilija kohtaa ongelmia. Toteutus vaatii sekä psyykkisen valmennuksen että pedagogiikan osaamista. Haluaisin vakiinnuttaa koulumaailmaan mielen- ja tunnetaitojen opetuksen.

Artikkelin kirjoittaja on sertifiointilautakunnan puheenjohtaja.