Ulos psykologikuplasta

Psykologian opiskelija Inari Harjuniemelle, 25, yhteiskunnallinen vaikuttaminen on lapsuudesta asti tuttua.

– Kun olin ala-asteella, kouluni oli lakkautusuhan alla. Olin silloin osoittamassa mieltä koulun säilyttämisen puolesta, Harjuniemi kertoo.

Nykyisin hän opiskelee Turun yliopistossa kuudetta vuotta. Valmistuminen häämöttää ensi keväänä. Opintopolkua on venyttänyt opiskelijapolitiikassa toimiminen.
Harjuniemi valittiin Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 2016. Vuonna 2018 hän oli Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja ja ensimmäinen Turun yliopiston psykologiopiskelija tässä tehtävässä. Sitä ennen hän toimi ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena vastaavana.

– Kaksi viime vuotta ovat olleet lähes pelkkää ylioppilaskuntaa. Hallitustehtävät siellä ovat verrattavissa kokopäivätyöhön.

Tämä vuosi on ollut Harjuniemelle ylioppilaskunnassa jo jäähdyttelyä, mutta hän oli vastikään mukana esimerkiksi ylioppilaskunnan pääsihteerin rekrytointiprosessissa.
Ainejärjestötyöhön ja sieltä opiskelijapolitiikkaan hän lähti alun perin tutustuakseen ihmisiin. Helsingistä kotoisin oleva opiskelija ei tuntenut opiskelukavereitaan etukäteen.
– Sanoin, että kunhan otatte minut ainejärjestön hallitukseen, teen siellä mitä vain.
Harjuniemen tehtäväksi tuli vastata tiedonkulusta ainejärjestö Fobian ja tiedekuntajärjestö Indexin välillä. Indexissä hän tutustui toisten yhteiskuntatieteellisten alojen edustajiin.
– Monitieteisyys on kiinnostavaa, koska esiin tulee niin paljon erilaisia näkökulmia.

Raitiotiekin on psykologinen asia

Ylioppilaskunta tekee laajaa vaikuttamistyötä. Inari Harjuniemi itse on pitänyt eniten esillä koulutuspolitiikkaa. Opetuksen laatu ja harjoittelutukien jakaantuminen ovat asioita, joihin hän on ottanut kantaa edustajiston jäsenenä ja myöhemmin koulutuspoliittisena vastaavana.
– Opiskeluiden alkuvaiheessa on tärkeää, että opiskelija kiinnittyy yhteisöönsä. Siksi on hyvä, että ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on paljon läsnäoloa vaativia opintoja.
Turun kaupungin suuntaan Harjuniemi on ajanut ylioppilaskunnan puolesta matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden parantamista. Työ on kannattanut, sillä erään valtuustoryhmän kautta aloite lähti etenemään ja hyväksyttiin ja kaupungin tämän vuoden budjettiin lisättiin työlle määräraha.
Toinen monelle turkulaisopiskelijalle tärkeä kysymys on raitiotie. Yksi psykologinen näkökulma raitiovaunuihin on miellyttävyys: kyselyiden mukaan ratikka olisi busseja miellyttävämpi tapa liikkua. Tämän tyyppisiä argumentteja ei kuitenkaan aina osata poliittisessa keskustelussa ottaa vakavasti.
– Kyllähän se, miltä jokin asia tuntuu ja kuinka mielellään sitä käytetään, on ihan validi argumentti. Tunneulottuvuus on yksi esimerkki siitä, mitä annettavaa psykologialla voi olla kaupunkisuunnitteluun.
Luottamustoimensa puolesta Harjuniemi edusti opiskelijoita myös Turun kaupungin Opiskelijakaupunki Turku -työryhmässä. Ryhmä koostuu kaupungin työntekijöistä ja alueen korkeakoulujen sekä ylioppilas- ja opiskelijakuntien edustajista.
– Se on ennen kaikkea brändityöryhmä, mutta juttelimme myös opiskelijoiden aidosta viihtymisestä Turussa. On hyvä, että on olemassa foorumi, jolla opiskelijat voivat käydä keskustelua kaupunkiin päin.

Miellyttävää suunnittelua

Inari Harjuniemen mielestä psykologit ovat ”tosi skarppeja”, mutta heidän keskustelunsa jäävät harmillisen usein vain psykologien keskinäisiksi.
– Olisi hyvä avautua ja tuoda niitä hyviä argumentteja muidenkin tietoon, eli käydä keskustelua eri ammattikuntien välillä siellä missä päätöksiä tehdään.
Psykologien ammattitaitoa voi hänen mielestään hyödyntää paljossa muussakin kuin sote-alaa koskevissa kysymyksissä.
– Kaikkialla, missä on ihmisiä, voi hyödyntää psykologian osaamista. Esimerkiksi nudge-teoriasta ja sitä lähellä olevasta palvelumuotoilusta ja käytettävyydestä puhutaan tällä hetkellä opiskelijoiden keskuudessa paljon. Olen tunnistanut, että minulla voisi olla siinä annettavaa.
Harjuniemeä kiinnostaa työ- ja organisaatiopsykologia, jonka parista hän toivookin löytävänsä harjoittelupaikan ensi kevääksi. Yhteiskunnan toiminnoissa häntä kiinnostaa esimerkiksi kaavoitukseen liittyvä psykologia, kuten viheralueiden merkitys terveyden ylläpitämisessä, hälyisyyden vähentäminen ja silmää miellyttävä ympäristö.
Kotinurkilla Turussa Harjuniemen silmää miellyttää Tuomiokirkkopuisto, jossa ”ei iske avoimen paikan kammo” ja jossa on mukavasti ihmisiä ja elämää. Avoin ja laakea Kauppatori taas on hänestä mittakaavaltaan liian suuri.

Umpinaisiksi ja toimistorakennusmaisen kylmiksi rakennetut alueet koetaan tutkitusti epämiellyttäviksi.
– On tutkittu, että umpinaisilla alueilla ihmiset kävelevät ohi nopeammin, minkä voi tulkita, ettei alueella viihdytä. Kaupunkiympäristössä tulisi enemmän satsata siihen, että suurten talojen ensimmäisissä kerroksissa olisi kauppoja ja kahviloita. Jossain kaupungeissa näin onkin linjattu systemaattisesti.

Kolme psykologia, 14 000 opiskelijaa

Toki Inari Harjuniemellä on näkemys myös sosiaali- ja terveysasioista, kuten opiskelijoiden mielenterveydestä ja mielenterveyspalveluista.
– Täällä Turussa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot. Se johtuu osittain siitä, että YTHS ei pysty ohjaamaan vaikeahoitoisimpia asiakkaita Turun kaupungille, koska kaupungin palvelut ovat aliresursoituja eikä kaupunki pysty ottamaan opiskelijoita vastaan.
Turun yliopiston 14 000 perustutkinto-opiskelijan kanssa työskentelee vain kolme opintopsykologia.
– Psykologeilla pitäisi olla aikaa myös yhteisön kehittämiseen ja suunnitteluun, eikä tämä määrä riitä siihen mitenkään.
YTHS:n korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan opiskelijoista joka kolmannella on henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvää oireilua. Myös yliopiston henkilökunta on opiskelijoiden oireilusta huolissaan.
– Usein ongelmien juurisyynä ovat rahavaikeudet. Lainan välttämiseksi moni koettaa opiskella nopeasti ja käy samalla töissä voidakseen elää. Vapaa-aikaa ei juuri jää.
Opiskelijajärjestöjen vastustuksesta huolimatta opintotukea on leikattu ja ohjattu lainalla elämiseen. Kireä tilanne ei siis lähitulevaisuudessa helpotu.

Puoluepolitiikasta päättämään

Inari Harjuniemi istuu ylioppilaskunnan edustajiston sitoutumattomassa Soihdunkantajat-ryhmässä. Hänellä on kuitenkin myös puolueen jäsenkirja, koska hän halusi vastustaa edellisen hallituksen politiikkaa liittymällä oppositiopuolueeseen.
Viime eduskuntavaaleissa hän toimi ystävänsä kampanjassa vaalipäällikkönä, ja vaalitiimeissä toimiminen on hänelle tuttua myös kunta- ja edustajistovaaleista. Tällä hetkellä Harjuniemi ei haaveile urasta kansanedustajana, mutta ehdokkuus kuntavaaleissa voisi olla ihan mahdollinen.
– Puoluepolitiikka on keino päästä vaikuttamaan asioihin siellä missä päätöksiä oikeasti tehdään, mutta näen itseni kyllä enemmän virkamiespuolella.
Vaikka Psykologiliitolla on yhteiskunnallisia näkemyksiä esimerkiksi sote-asioista, politiikassa tai virkamieskunnassa on hyvin vähän psykologitaustaisia osaajia. Tällöin psykologisen tiedon hyödyntäminen ja psykologeille tärkeät asiat hukkuvat helposti muiden alle.
Opiskelijat puhuvat Harjuniemen mukaan paljon psykologien avoimesta osallistumisesta politiikkaan.
– Mietimme, voiko asiakastyö olla este yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Minusta sen ei pitäisi olla, eihän yhtä ammattiryhmää voi varmuuden vuoksi sulkea yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Jos asiakassuhde hankaloituu selvästi siitä, että psykologilla on mielipiteitä, asiakkaalla on mahdollisuus vaihtaa työntekijää.
Eduskunnassa ei ole nyt yhtään psykologitaustaista kansanedustajaa. Psykologeja on ollut hyvin vähän myös ylioppilaskuntatyössä: Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa on nähty oppiaineen 60-vuotisen historian aikana vain kaksi psykologian opiskelijaa.
Yhteiskunnallinen aktiivisuus olikin perusteena, kun Psykologian opiskelijoiden liitto valitsi Harjuniemen Vuoden opiskelijaksi kevättalvella 2019. Juhlapuheessaan hän puhui itselleen tutusta aiheesta, psykologien yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta: siitä, että pitää uskaltautua psykologikuplan ulkopuolelle.
Valmistumisensa kynnyksellä Inari Harjuniemi viettää tavallista opiskelijaelämää. Haastattelupäivän iltana hän oli menossa kaverinsa luo paistamaan munkkeja vapuksi. Harjuniemi seurustelee, mutta asuu yksin. Lemmikkeinä on kaksi aksolotlia, vedessä elävää sammakkoeläintä; parvekkeella kasvavat chilin ja tomaatin taimet.
– Yritän ehtiä joogaamaan ja käymään uimassa. Liikunta on hyvä stressinhallintakeino.

Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2019