Monen arkikokemuskin osoittaa, että luonto auttaa rentoutumaan ja latautumaan. Tutkimuksen mukaan ohjattu luontokokemus myös auttaa tiedostamaan nämä vaikutukset.

– Eräs ohjatun luontokokemuksen etu on, että luontoon menemisen esteet on helpompi ohittaa. Jos pelkää yksin luontoon menemistä tai ei tule räntäsateessa tai pimeässä lähdettyä, kynnyksen ylittäminen on helpompaa seurassa, ekopsykologi, psykoterapeutti Kirsi Salonen sanoo.

Kun luonnon kynnys on ylitetty, voi seurata upeita ja harvinaisia kokemuksia. Sen tyyppisiä, että marraskuisessa luonnossa on harmauden sijaan monenlaisia värejä, tai että ei ole lapsuuden jälkeen kuullut sateen ropinaa metsässä.

– Luonnossa olemisen kokemus on parhaimmillaan moniaistinen. Miltä metsässä tuoksuu, näyttää, kuulostaa, miltä kehossa tuntuvat erilaiset liikkeet ja erilaisten pintojen kosketus. Moniaistinen luontokokemus tuottaa hyväksyvää, tähän hetkeen liittävää läsnäoloa. Elpymistä ja palautumista ei voi tapahtua ilman kosketusta tähän hetkeen, Salonen sanoo.

Salosen viime vuonna ilmestynyt väitöskirja Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena perehtyy luontointerventioiden käyttöön ja hoitotuloksiin Green Care -toiminnassa ja työhyvinvoinnin tukena.

– Tutkimuksessa havaittiin, että ohjatut luontoharjoitteet toimivat omaehtoista luontokokemusta paremmin psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta sellaisillakin henkilöillä, jotka jo harrastavat luonnossa liikkumista kuten lenkkeilyä. 

Moni ei ole lapsuuden jälkeen kuullut sateen ropinaa metsässä.

Ohjauksen avulla kokijan huomio kiinnittyy luontoon, sen elementteihin ja yhteyteen sen kanssa. Luonnossa voi saada samuuden kokemuksia: maisemassa tai puun rosossa voi tunnistaa jotain itsessään. Ohjaaja voi auttaa prosessissa kysymällä esimerkiksi, mikä elementti nyt olisi itselle sopiva: esimerkiksi puu, kivi, kallio vai hanki?

Salonen kysyy psykoterapia-asiakkailtaan usein, mihin he kiinnittävät huomiota maisemassa. Se voi suunnata keskeneräiset asiat mielestä näkyviin konkreettiseen maisemaan.

– Keskeneräistä asiaa katsellaan maiseman kautta. Jos jokin pieni yksityiskohta maisemassa kiinnittää asiakkaan huomiota, se kiinnostaa, vaikkei aina voi tietää, mihin se johtaa.

Vastaanotto metsässä

Tutkimustyössä Kirsi Salonen tarkasteli ryhmien kokemuksia, mutta psykoterapeuttina hän tekee yksilötyötä. Hän ottaa asiakkaitaan vastaan nykyään ensisijaisesti metsässä. Hänellä on Lempäälässä ja Vesilahdella vastaanottometsät – ja myös sisätiloissa työhuone, mutta sitä tarvitaan harvemmin.

– Jos asiakas ei ole tullut ajatelleeksi, että tapaamisia voi olla myös ulkona luonnossa, kannustan sellaisen kokeilemiseen, ja ehdotan ainakin yhtä käyntiä luonnossa. Tämän perusteella hän voi itse arvioida, sopiiko se hänelle. 

Luonnossa olemalla päästään varsin pian asiakkaan emotionaaliselle tasolle. Salonen sanoo antavansa hoidossa tilaa luonnolle.

– Luotan psykologisen osaamisen ja terapeuttisen vuorovaikutuksen lisäksi vahvasti luontoon. Minun tehtäväni psykoterapeuttina on varmistaa tilanteen turvallisuus fyysisesti ja psyykkisesti, mutta en johdattele asiakasta kokemaan luontoa tietyllä tavalla kuten vaikka halaamaan puuta. Kaikki luonnon kokemisen tavat ovat tarkoituksenmukaisia, ja kokemisen tapoja tavallaan luodaan yhdessä asiakkaan kanssa.

Luonto on psyykkisen itsesäätelyn väline.

Joskus Salonen ja asiakas hakeutuvat toistuvasti täsmälleen tiettyyn paikkaan, jossa asiakkaan olo helpottuu. Tällöin asiakasta autetaan tunnistamaan hänessä tapahtuva tunnetilojen muutos. Välillä Salonen saattaa ehdottaa kokeilemaan toistakin paikkaa, jossa on samanlaisia elementtejä, jotta asiakas rohkaistuisi kokeilemaan samanlaisia luontoelementtejä myös omassa lähiluonnossaan.

Asiakkaalle tärkeät luontoelementit hän kirjaa muistiin.

– Kirjauksissani lukee vaikkapa kivi, vesi tai kuusi. Mielenkiintoista on, että muistan itsekin asiakkaiden luontoelementit todella hyvin, kun olen mukana kokemassa niitä. Saatan muistaa asiakkaiden mielipaikkoja ja niihin liittyviä kokemuksia vuosien takaa.

Luontohoitoon tottuneet asiakkaat ovat usein kertoneet, että he ovat ottaneet luonnossa liikkumisen muutenkin tavaksi.

– Se on oikeastaan sivutuote, mutta hyvä, että he saavat tällaisen psyykkisen itsesäätelyn välineen. Luonto on siellä aina odottamassa ja valmiina auttamaan, toisin kuin ihmiset, joilla on usein muitakin menoja.

Ekopsykologian yhdistysaktiivi

Kirsi Salonen halusi jo nuorena asumaan maaseudulle, ja hän onkin ensimmäiseltä ammatiltaan maanviljelysteknikko.

– Luonto on koko ajan ollut työkumppanini. 

Maataloustöistä Salonen hakeutui yliopistoon psykologian opintojen pariin 1990-luvun taitteessa. 

Opinnoissaan hän perehtyi ympäristöpsykologiaan ja opiskeli myös ympäristöpolitiikkaa, josta tutuksi tuli esimerkiksi luontoherkkyyden käsite. Hän profiloitui ekopsykologina jo varhain, ja oli 1990-luvulla perustetun Ekopsykologian yhdistyksen perustajajäsen. Salonen oli myös perustamassa Psykologiliittoon 2000-luvun alussa ekopsykologian ammatillista työryhmää.

Aikoinaan pohdittiin, onko edes laillista mennä asiakkaan kanssa ulos? Salonen ottaa asiakkaitaan vastaan nykyään ensisijaisesti metsässä.

Väitöstutkimuksen valmistuttua Salonen on jatkanut osa-aikaisena tutkijana.  Osana väitöstutkimustaan hän kehitti ryhmämuotoisen Luonnosta virtaa -intervention viiden viikon kokonaisuutena työntekijöille työhyvinvoinnin tueksi. Parhaillaan hän tutkii Kelan rahoituksella sen käyttöä masennuspotilaiden hoidossa 12-viikkoisena jaksona.

Luonnosta virtaa -interventio ammentaa esimerkiksi mindfulness-tekniikoista, ja siinä annetaan osallistujille eväitä ja konkreettisia keinoja psyykkiseen itsesäätelyyn ja työhyvinvoinnin tukemiseen.

– Alustavasti voi sanoa, että luontolähtöisillä menetelmillä hoitaminen tuottaa samanlaiset tai joillain mittareilla paremmatkin tulokset kuin tavanomainen hoito.

Luontolähtöiset menetelmät ovat muuttuneet vuosien varrella. Nykyisin on tarjolla tieteellisiäkin perusteluja luonnon hoitavasta voimasta, ja myös alan koulutusta löytyy. Kirsi Salonen itse kouluttaa luontohoivaohjaamista täydennyskoulutuksena sote-alan ammattilaisille.

– Aikoinaan moni psykologikin mietti, onko edes laillista mennä asiakkaan kanssa ulos vai onko siinä tietoturvariskejä. Tarkistimme tuolloin asian sosiaali- ja terveysministeriöstä, ja vastaus oli, että luontoon voi mennä asiakkaan kanssa, jos asia on käsitelty hänen kanssaan etukäteen, Salonen kertoo.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2021.