Työuran perustukset luodaan jo lapsuudessa, mutta mukaan ehtii myöhemminkin

Oulun, Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin lapsuuden aikaisten sosiaalisten investointien vaikutusta tuleviin työuriin. Tutkimukseen osallistui noin 6 500 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä. Tutkimuksessa keskityttiin työn myönteisiin vaikutuksiin. Näin on mahdollista saada uutta tietoa psykologisten voimavarojen kehittymisestä elämänkulun aikana.

Aineiston keruu käynnistyi vuonna 1965, jolloin kerättiin tietoja 12 055 raskaana olleilta Oulun ja Lapin lääneissä asuneilta naisilta. Äideiltä kysyttiin neuvolassa mm. perheen taustatiedot, ammatti, sosiaalinen asema, elinympäristö ja koulutus. Seuraavat aineiston keruun vaiheet olivat 1-, 14-, 31- ja 46-vuotiaina. Tässä tutkimuksessa käytettiin raskausajan sekä 14-vuotis- ja 46-vuotisseurannan tietoja. 14-vuotisseurannassa lähetettiin kyselylomakkeet v. 1966 syntyneille nuorille, heidän vanhemmilleen ja koulujen terveydenhoitajille. 31- ja 46-vuotisseurannassa tietoja kerättiin kyselylomakkeilla. Tutkimusaineisto on maailmanlaajuisesti merkityksellinen ja erittäin kattava pitkittäistutkimusaineisto.

Tutkittavat listasivat 46-vuotiaina kaikki vuotuiset roolinsa opiskelijana, palkkatyössä, yrittäjänä, työttömänä ja perhe- tai muulla vapaalla, joita heillä oli ollut 16–45-vuotiaina. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä käytettiin elämänhistoriakalenteria, jonka avulla saatiin kerättyä tarkkaa tietoa elämänkulun roolimuutoksista. Henkilörekisteriä käytettiin täydentämään tietoja siten, että kouluarvosanat saatiin Tilastokeskuksen rekisteristä ja työttömyystilastot Kansaneläkelaitokselta.

– Taustateoriana käytetty social investment theory kuvaa sitä, miten ihmiset sitoutuvat erilaisiin rooleihin, miten rooleista tulee osa identiteettiä ja miten roolit toimivat voimavaroina, Oulun yliopiston työ- ja terveyspsykologian dosentti Ellen Ek sanoo.

Yrittäjät voivat työssä hyvin

Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro kertoo, että tutkimuksessa tunnistettiin viisi erilaista työuratyyppiä: perinteisten työntekijöiden, korkeakoulutettujen, yrittäjien, viivästyneesti työllistyneiden ja epävakaiden työurien työuratyypit. Yrittäjyyden polkujen tutkiminen oli erityisen tärkeää, koska aikaisemmissa työelämään liittyvissä tutkimuksissa yrittäjyyttä ei ole tutkittu. Työhyvinvoinnin mittaamiseen käytettiin kuutta vakiintunutta mittaria: työtyytyväisyyttä, elämään tyytyväisyyttä, eläkeajatusten puuttumista, työn imua, työn henkilökohtaista merkitystä ja työn hallintaa.

Korkeakoulutettujen ja yrittäjien työhyvinvointi oli 46-vuotiaana parhaalla tasolla. Heikointa työhyvinvointi oli epävakaalla työuralla olleilla. Tärkeä tulos oli yrittäjien korkea työhyvinvointi keski-iässä. 

– Yrittäjät pystyvät vaikuttamaan työhönsä hyvin paljon ja he ovat innostuneita. Psykologiset perustarpeet toteutuvat heidän työssään melko hyvin, Salmela-Aro sanoo.

Viivästyneesti työllistyneellä työuralla on yleensä henkilö, joka on ollut 30-vuotiaaksi saakka pääosin vuorotellen osa-aikaisessa työssä ja työttömänä sekä välillä vanhempainvapaalla. Hän on saanut pysyvän kokoaikatyön vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Epävakaalla työuralla olevan henkilön kokoaikainen työ vaihtui 1990-luvun laman jälkeen osa-aikatyöksi tai työttömyydeksi. Tähän ryhmään vaikutti eniten ympärillä oleva sosioekonominen tilanne. Heistä 46-vuotiaana vain neljännes oli pysyvässä kokoaikatyössä.

Äidin tärkeä vaikutus 

Työurien polut olivat pääsääntöisesti myönteisiä lukuun ottamatta viivästyneesti työllistyneiden ja epävakaiden työuria. Polut heijastuivat varhaislapsuuteen asti. Äidin vaikutus tulevaan työuraan ja työhyvinvointiin oli mielenkiintoinen tutkimustulos. 

– Tulos on hyvin tärkeä, koska vastaavaa jo sikiöaikana vaikuttavaa tekijää työuraan 30 vuotta myöhemmin ei tietääkseni ole työuratutkimuksessa aiemmin todettu. Käytännössä voidaan tehdä johtopäätös, että tämä korostaa tarvetta tukea perheitä ja pieniä lapsia heidän mahdollisuuksissaan kiinnittyä erilaisiin sosiaalisiin rooleihin lapsuudessa ja nuoruudessa. Voidaan tukea positiivista sosiaalista kehitystä, joka johtaa vahvempaan kiinnittymiseen työuralle aikuisiässä, Ek sanoo.

Työn imua voi tuntea millä tahansa työuralla

Työn imu ei erotellut keski-iässä polkuja toisistaan. 

– Mittari kuvaa enemmänkin kyseessä olevaa hetkeä kuin yleistä asennetta työhön, ja siksi se ei välttämättä ole kovin erotteleva tekijä, Salmela-Aro sanoo. 

– Työn imuun vaikuttavat niin vahvasti työn sen hetkiset voimavaratekijät, että työhistoria ja sen aikaiset kokemukset eivät ole olennaisia. Positiivista on se, että työn imua voi tuntea millä tahansa työuralla oleva, Ek lisää.

Koulumenestys on tärkeä asia tulevaa työuraa ajatellen. 

– Jos kouluissa tuetaan huono-osaisemmista perheistä tulleita lapsia, niin se voi vaikuttaa heidän tulevaan työuraansa positiivisesti. Tässä tutkimuksessa ei kerätty tietoa siitä, miten kyseisiä oppilaita koulussa tuetaan, Ek sanoo.

Tutkimuksen avulla voidaan tarkastella sitä, mistä työhyvinvointi pitkällä aikavälillä syntyy ja miten asenne työhön vaikuttaa työurien muodostumiseen.

– Kansantaloudellisesti on tärkeää tukea ihmisiä jo työuran aikana, jotta he pysyisivät työurallaan pidempään, Ek sanoo. 

Haasteellisiltakin poluilta voi selvitä

Työhyvinvointi 46-vuotiaana vaikuttaa tutkimuksen perusteella olevan pitkän kehityksen tulos. Kiinnittyminen työrooliin on selvästi yhteydessä myös siihen, alkaako eläköitymisajatuksia syntyä jo keski-iässä.

Keskeinen kansantaloudellinen huoli on huoltosuhteen positiivinen tasapaino eli se, että työssä käyviä ihmisiä on riittävästi suhteessa työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin. Jos yhä useampi eläköityy ennen varsinaista eläkeikää, tämä merkitsee käytännössä hyvinvointivaltion taloudellista kriisiytymistä.

– Vaikka lapsuuden elämänvaiheet ennustavat myöhäistä elämää, ja perheen kannustavalla ilmapiirillä ja asenteella on positiivisia vaikutuksia työuraan, niin haasteellisiltakin työuran poluilta voi selvitä. Elämän aikana voi löytyä voimavaroja, Salmela-Aro korostaa. Näyttää siltä, että haasteellisilla työurilla olevien resilienssi voi kasvaa elämänkulun aikana. Tämä osoittaa sen, että elämä kantaa. 

– Seuraava rooli näyttää tarjoavan uuden korjaavan mahdollisuuden, Ek lisää.

Linkki tutkimusjulkaisuun