Työterveyspsykologin asemaa tulisi vahvistaa

Maan hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta samaan aikaan kun mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyvät. Kun yhtälöön lisätään vielä se, että yhä suurempi osa suomalaisesta työterveyshuollosta on siirtymässä yksityisten palveluntuottajien vastuulle, muutosmyllerrys on melkoinen. 

Moniammatillinen työterveyshuolto on käännekohdassa, ja sen epäkohtia ja kehittämistarpeita on tänä syksynä nostettu kuuluvasti esille. Työterveyshuollon jokainen ammattiryhmä kantaa huolta siitä, pystytäänkö nykymenolla huolehtimaan kaikista velvoitteista laadukkaasti. Yksi huoli liittyy siihen, että palveluja ostavat yritykset tuntevat huonosti tarjonnan kirjon.

Lisäresursseja ei myöskään ole odotettavissa, vaan resurssit pikemminkin vähenevät, totesi sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Kristiina Mukala kaikkien työterveyshuollon toimijoiden yhteisessä Yhteistyöllä laadukasta työterveyshuoltoa -koulutuspäivässä Helsingissä.

Työterveyden perustehtävä – työhön liittyvien sairauksien ennaltaehkäisy – on luontevaa psykologeille, jotka voivat toimia muunkin kuin lääketieteellisen viitekehyksen puitteissa. Heillä on tietoa niin diagnooseista kuin lääketieteellisen viitekehyksen ulkopuolisista psykologisista malleista, jotka ovat tärkeitä etenkin työyhteisöjen ja esimiestyön tukemisessa.

Vaikka työterveyslääkärin, -hoitajan, -fysioterapeutin ja -psykologin roolit ovat väistämättä osin päällekkäisiä, ne myös täydentävät toisiaan. Työterveyspsykologien mukaan toimijoiden keskinäistä työnjakoa ei pidä säännellä liian jäykästi lailla, asetuksilla tai ohjeilla, vaan työnjako on hyvä sopia joustavasti ja tapauskohtaisesti tiimeissä. Sujuvassa tiimityössä kokoonnutaan yhteen säännöllisesti.

Näin kolme työterveyspsykologia kuvailee muutostarpeita.

1. Psykologeista tultava ammattihenkilöitä

Psykologisen tuen tarvitsijat ovat työterveyshuollossa eriarvoisia verrattuna niihin, joilla on jokin somaattinen työkykyongelma, muistuttaa työterveyspsykologi Sanna Selinheimo.

– Somaattisia sairauksia pääsee hoitamaan lääkärin vastaanotolle varaamalla ajan lääkärille. Psykologin pakeille pääsee vasta, kun lääkäri tai työterveyshoitaja kirjoittaa lähetteen. Tähän on saatava muutos. Työntekijän on voitava varata aika suoraan psykologille silloin kun hän palvelua tarvitsee, Selinheimo sanoo.

Nykyinen työterveysjärjestelmä ei Selinheimon mukaan tue ongelmasta kumpuavaa ratkaisemista, vaan ennemminkin sitä, että byrokratia toimii kirjaimellisesti. Moniammatillisuus on hänen mielestään enemmän näennäistä kuin aitoa. Jotta tilanne kehittyy, lainsäädännön on muututtava ja työterveyspsykologin statuksen vaihduttava asiantuntijasta ammattihenkilöksi.  

– Päättäjien tulisi kuulla se hätähuuto, joka kumpuaa yhä kuuluvammin työelämästä: Mielenterveysperustaiset työkyvyttömyyseläkkeet ja mielenterveysongelmat lisääntyvät ja uupuminen on yleistä. Samaan aikaan asiakasta kierrätetään työterveyshuollon tiimissä ennen ohjausta psykologille – vaikka on esimerkiksi osoitettu, että muutaman kerran psykososiaalisella tuella voidaan vaikuttaa työkykyyn yleisesti vaikuttavien masennusoireiden lievittymiseen pitkäaikaisestikin ja siten ehkäistä tilanteen vaikeutuminen, Selinheimo sanoo.

Toisaalta tärkeää on hänen mukaansa myös osata arvioida, onko kyse yksilön työkykyongelmasta vai laajemmin työyhteisön ongelmatilanteesta. 

– Tällöin pitää osata katsoa työhyvinvointia koskevien kyselyiden vastauskeskiarvojen taakse. Ilmeneekö työpaikalla jotakin, joka altistaa muutkin työntekijät kuormitukselle? Näiden tekijöiden hallinnassa psykologi on vahvoilla.

Jotta Suomessa päästään hallituksen tavoittelemaan 75 prosentin työllisyysasteeseen, ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyn pitää Selinheimon mukaan toimia työterveyshuollossa paljon nykyistä tehokkaammin. Hän unohtaisi pitkät sairauslomat ja pistäisi paukut sen edistämiseen, että työstä etsitään ne tavat, joilla sitä pystytään tekemään aina kulloisillakin voimavaroilla.

– Masentuneilla ja uupuneilla voi olla kykyä työskennellä lyhennetyn työajan turvin. Siihen kuitenkin tarvitaan psykologista näkemystä, millaista lyhennetty työaika voisi olla tai millä muilla työn muokkauksen keinoilla työssä pärjäämistä voidaan tukea. Työterveyspsykologi on myös työn muokkauksen asiantuntija, jonka on tärkeää olla näissä moniammatillisissa prosesseissa mukana. Ongelmallista on, mikäli tätä ei hyödynnetä byrokratian vuoksi ja työkyvyn sijaan tuetaan työkyvyttömyyttä.

2. Psykologit saatava mukaan ydintiimiin

Psykologian tohtori ja erikoispsykologi Heli Järnefeltin mielestä työterveyspsykologien pitäisi kuulua samaan ydintiimiin työterveyslääkärien ja -hoitajien ja työfysioterapeuttien kanssa. Psykologien roolissa ja osallistumisessa työterveyshuollon eri prosesseihin on kuitenkin suuria eroja palveluntarjoajien välillä. 

– Psykologeja kyllä arvostetaan, mutta rakenteet eivät nyt tue sitä, että työterveyspsykologi olisi täysivaltainen tiimin jäsen. Tämä johtaa siihen, että psykologi on harvoin mukana tekemässä työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa työpaikkojen kanssa. Näin ollen kaikkia olennaisia työpaikan psykososiaalisia kuormitustekijöitä ei oteta suunnitelmissa huomioon, Järnefelt toteaa.

Hän muistuttaa, että jos psykologit luettaisiin lainsäädännössä työterveyshuollon ammattihenkilöiksi, he myös olisivat mukana työterveyshuollon ammattihenkilöiden tiimissä. Vaikka työterveyslääkärin, -hoitajan, -fysioterapeutin ja -psykologin roolit ovat väistämättä osin päällekkäisiä, ne myös täydentävät toisiaan. 

– Työterveyspsykologien käsiä sidotaan nyt liikaa. Työterveyshuollon henkilöstö jaetaan ammattihenkilöihin ja asiantuntijoihin – mutta ammattihenkilöiksi luetaan vain lääkärit ja työterveyshoitajat. Työterveyspsykologit ovat virallisen luokituksen mukaan siis asiantuntijoita samoin kuin fysioterapeutit.

Vuoden 2020 alusta asiakas voi tulla työterveyshuollossa työskentelevän fysioterapeutin vastaanotolle suoraan ilman lääkärin tai hoitajan ohjausta.

– Miksi asiakas ei voisi tulla samalla tavalla työterveyspsykologin vastaanotolle, jos hänellä on akuutti kriisitilanne töissä tai yksityiselämässä? Psykososiaaliset kuormitustekijät vaikuttavat yhä useampien työkykyyn, mutta vanhat rakenteet estävät psykologien vahvemman roolin, Järnefelt sanoo.

3. Työtä ei kannata luovuttaa pois työterveydestä

Ristiriitainen. Tällä sanalla Psykologiliiton työterveyspsykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Sanna Aulankoski kuvaa työn tämänhetkistä tilannetta. 

– Psykososiaalinen kuormitus lisääntyy työelämässä koko ajan, ja entistä useampi kaipaa psykologipalveluja työterveysasemaltaan. Työterveyspsykologit voivat auttaa monipuolisen yksilö- ja työyhteisötyön keinoin siinä, että työntekijät pysyvät terveinä tietotyöajan keskeisen haasteen eli työn psykososiaalisen kuormituksen kanssa. Samalla on kuitenkin entistä epäselvempää, missä määrin tuo työ halutaan säilyttää työterveyspsykologeilla – tai ylipäätään työterveydessä, Aulankoski sanoo.

Vaikka työterveyspalveluja hyödynnetään entistä enemmän, työterveyspsykologien asema on ahdas eri syistä. 

– Työterveyspsykologien Kela-korvattavalle työlle vaaditaan lähete työterveyslääkäriltä tai -hoitajalta, mikä merkitsee jonkinasteista kynnystä näille palveluille. Lisäksi Kela on korvannut työterveyspsykologin palveluja melko rajatusti ja tämä on rajoittanut toimintaa, vaikka niin ei tarvitsisi olla – voivathan työterveyspsykologit tehdä muitakin kuin Kela-korvattavia tehtäviä. 

Uutena rajoitteena ovat Aulankosken mukaan yksityisten palveluntuottajien kehittämät kilpailevat palvelut. Niidenmyötä osa ennaltaehkäisevästä yksilötyöstä on siirtymässä työterveyspsykologeilta ja muilta työterveyden ammattilaisilta psykiatrisille sairaanhoitajille, psykoterapeuteille ja psykologeille, jotka eivät ole erikoistuneet työterveyden ja työelämän kysymyksiin.

– Lisäksi työyhteisötyössä työterveyspsykologit kutsuvat itseään yhä useammin joksikin muuksi kuten organisaatiopsykologeiksi, mikä myös kapeuttaa ’työterveyspsykologin’ työnkuvaa. Työterveyden palveluja ei kannata minusta siirtää pois työterveyshuollosta, vaan päinvastoin laajentaa ja kehittää työterveyspsykologien työtä.

Aulankosken mukaan johtavat ja esimiestehtävissä toimivat työterveyspsykologit ja työterveyslääkärit ovat muutoksen edistämisessä keskeisessä roolissa. 

– Ratkaisuillaan he vaikuttavat olennaisesti siihen, millainen työterveyspsykologien ammatti on ja miltä sen tulevaisuus näyttää.

Hyvänä hän näkee sen, että työnantajat ymmärtävät yhä paremmin työterveyshuollon ja psyykkisen hyvinvoinnin merkityksen. Lisäksi työterveyspsykologin työ on monipuolista ja tarjoaa kiinnostavan näkymän työelämän haasteisiin. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2019.