Työnohjausta erämaavaelluksella
Ilmoittautumiset oli tehty jo talvella useita kuukausia aiemmin, mutta jatkuvasti elänyt pandemiatilanne rajoituksineen piti yllä epävarmuutta aivan viimeisiin viikkoihin saakka. Osa taisikin nipistää itseään matkalla Kuusamoon vain varmistuakseen, että työnohjausvaellus todella toteutui. Sunnuntai-iltana Oivangin lomakartanon pihaan saapui auto toisensa perään.
Työnohjausvaelluksen järjesti Kivitasku-Hiking, oppaina toimivat Maarit Lindström ja Kari Hiltunen ja työnohjauksesta vastasi Anneli Sormunen. Viikko oli ohjelmoitu valmiiksi siirtymiä ja ruokailuita myöten, joten osallistujien tehtäväksi jäi ainoastaan kulkea annetun ohjelman mukaan. Tosin jo ensimmäisenä päivänä oppaiden kanssa käytiin neuvotteluja erilaisista jouston mahdollisuuksista ohjelman suhteen ja muun muassa vaellusmatkojen pituutta muokattiin. Näin lopullinen ohjelma räätälöityi ryhmän tarpeiden mukaan.
Päivien rytmitys oli kutakuinkin aina samanlainen. Aamupalan jälkeen kokoonnuttiin työnohjaukseen. Kelit hellivät ja alkukesästä hyönteisiä ei juuri ollut. Niinpä työnohjaustuokiot pidettiin metsässä mökin pihalla, puihin nojaillen. Pitkän talven jälkeen, koronarajoitusten keskellä oli virkistävää tavata kollegoita lähietäisyydeltä ruudun katselun sijaan. Ei tarvinnut varmistaa näkyykö kuva ja kuuluuko ääni vaan riitti, kun katsoi kohti.
Jokainen osallistuja sai vuorollaan käyttää työnohjauksen parhaaksi katsomallaan tavalla. Teemat vaihtelivat laidasta laitaan, mutta keskustelu kävi aina vilkkaana. Ryhmässä konkretisoitui nopeasti se, kuinka avoin, reflektiivinen keskustelu on paitsi psykologeille tuttua ja luontevaa, myös erittäin tärkeää luottamuksellisen ja arvostavan ilmapiirin syntymisessä.
Työterveyshuollossa toimitaan usein yksin keskustelujen fasilitoijina ja työnohjaajina muille, joten nyt oli arvokasta olla ohjattavan roolissa ja osana ryhmää. Ryhmän ja toisten tunnetilojen kannattelun sijaan riitti vaihteeksi se, että kannatteli itseään. Moni osallistujista myös koki, että ryhmässä oli tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omien tarpeiden, toiveiden ja epävarmuuksien kanssa. Tästä kuuluu kiitos turvallisen ryhmän lisäksi myös loistavalle työnohjaajalle, jolla oli herkkyyttä kuunnella tarkkaan, kykyä antaa tilaa ja rohkeutta myös tarvittaessa rajata keskustelua.
Työnohjauksen lisäksi viikon toinen keskeinen elementti oli vaeltaminen. Aamupäivien työnohjauksien jälkeen ohjelmaan kuului patikointia Kuusamon ja sen lähialueiden luontokohteissa. Viikon aikana vaellettiin Riisitunturin ja Oulangan kansallispuistoissa, Iivaaran korpimaisemissa ja Oivangin maastossa mökin läheisyydessä. Kaikki reitit kulkivat vaihtelevissa maisemissa, ja Koillismaan luonto on monipuolisuudessaan häikäisevän kaunis. Koska viikko ajoittui kesäkuun alkuun, oli mahdollista nähdä kuinka luonto heräsi kesään, lehdet ilmestyivät puihin ja kirkkaanvihreät versot puskivat maan alta esiin.
Välillä vaellus eteni hiljaa ja tarkkaillen ympäröivää luontoa kaikkien aistien avulla. Hetkittäin hiljaisuus oli yhteisesti sovittua ja oppaat ohjasivat tuomaan huomion kuhunkin aistiin kerrallaan. Puhe lakkasi ja keskityttiin havainnoimaan luonnon ääniä, tuoksuja ja värejä.
Usein taas käytiin vapaata keskustelua samalla, kun polut vaihtuivat pitkospuihin ja tuntureilla ympäröivä panoraamanäkymä muuttui korkeaksi ikimetsäksi. Vieruskaveri vaihtui matkan aikana lukuisia kertoja ja keskustelunaiheet niiden myötä. On antoisaa vaeltaa kiireettömästi, vaihtaa ajatuksia ja tutustua muihin osallistujiin. Samalla kuunnella linnun laulua, juoda vettä suoraan lähteestä tai katsella pauhaavaa koskea ja liikkua eteenpäin.
Viikon aikana ulkona ja jalkeilla oltiin usein yli kahdeksan tuntia päivästä, täysin päinvastoin kuin tavallisesti. Vaikka lukuisista tutkimuksista tiedetään, miten luonto, päivittäinen liikunta, sosiaalinen tuki ja psykologisesti turvalliset ryhmät ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, on näistä usein vajausta myös psykologien omassa arjessa. Työnohjausvaellus tarjosikin mainion tilaisuuden huolehtia tehokuurin omaisesti siitä tärkeimmästä – omasta hyvinvoinnista. Yksi osallistuja kiteytti osuvasti viikon suurimman annin muutamaan lauseeseen:
”Jännitysten vapauttaminen luonnon antimilla ja peruskeinollamme puhumisella pätee edelleen, se nähtiin taas. Nyt on päätä tuuletettu vuoden aikana kertyneistä kuona-ajatuksista, epäilyksistä ja epävarmuuksista! Arvokkaita esikuvia ovat kaikenikäiset ja oppimastaan jakavat kollegat ja huippuammattilaiset!”
Toivottavasti työohjausvaelluksen innoittamat kokemukset kannustavat kollegoita ympäri Suomen huolehtimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan, eritoten näiden haastavien aikojen keskellä.
