Työnohjaus tutkimuksen kohteena

Työnohjausta koskeva tutkimus ja teoriakehittely on ollut melko vähäistä verrattuna terapiatutkimukseen. Kirjallisuuteen tutustuessa on vaikea olla törmäämättä professori Edward Watkinsin tutkimuksiin. Hän on esittänyt vuonna 2018 työnohjausta kuvaavan metamallin (Generic Model of Psychotherapy Supervision). Meta-mallin keskeinen tarkoitus on ollut esittää kehikko, joka auttaa jäsentämään työnohjauksen ilmiöitä. Malli ei tarjoa käyttöteoriaa työnohjauksen toteuttamiseksi, vaan pyrkii edistämään työnohjauksen tutkimusperustaista tarkastelua. 

Meta-mallin mukaan yksilötason työnohjaus toteutuu kolmen elementin vuoropuheluna. Ensinnäkintyönohjaus tapahtuu aina joidenkin syötteiden (engl. input) vaikutuspiirissä. Näitä ovat sekä ohjattavan että työnohjaajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja tyylit, mutta myös kulttuurilliset ja institutionaaliset odotukset. Toisekseen työnohjaus sisältää useita prosesseja, joista monet liittyvät ohjaajan ja ohjattavan väliseen vuorovaikutukseen. Keskeistä on tietysti työnohjauksen toteutuminen, joka lähes universaalisti sisältää palautteen antamista, asiakastapauksen käsitteellistämistä, mallintamista, ohjeistamista, itsereflektion herättämistä ja keskusteluja. Kolmanneksi työnohjauksen odotetaan vaikuttavan myönteisesti joihinkin lopputuloksiin, kuten terapiatyön tuloksellisuuteen.

Meta-mallia vasten on mielenkiintoista tarkastella mitä empiiristä tutkimusta työnohjauksesta on tehty. Watkins (2019) summasi artikkelissaan viimeisen 25 vuoden aikana julkaistujen katsausartikkeleiden löydökset. Katsausartikkeleita oli yhteensä 20 kappaletta. Osoittautui, että työnohjaus koetaan useimmiten hyödylliseksi, ja se tuottaa lopputuloksena ohjattavien parempaa työssäjaksamista ja tyytyväisyyttä. Yllättävää kyllä, työnohjauksen vaikutukset ohjattavien terapiatyön tuloksellisuuteen olivat hyvin pieniä. Tähän lopputulokseen päätyi myös Whipplen ja kollegoiden (2020) laaja tutkimus, jossa seurattiin yli 3030 asiakasta, 80 terapeuttia ja 39 työnohjaajaa. Siinä missä terapeutteihin liittyvä vaihtelu selitti hieman asiakkaiden voinnin muutoksista (1.8 %), työnohjaajiin liittyvä vaihtelu ei selittänyt lainkaan muutoksia asiakkaiden voinnissa.

Työnohjauksen prosesseja

Laadulliset tutkimukset auttavat syventämään ymmärrystä työnohjauksen erilaisista prosesseista. Coleiro ja kollegat (2022) kokosivat laadullisten tutkimusten meta-analyysiin 29 tutkimuksen tulokset. Meta-analyysin tarkoituksena oli kartoittaa prosesseja, jotka ohjattavat kokevat hyödyllisiksi tai haittaaviksi. Suurin osa tutkimuksista käytti yksilötason haastattelumenetelmiä. Kaikkein selkeimmin ilmenevä hyödyllisten kokemusten kattokategoria liittyi työnohjaukseen turvallisena oppimisympäristönä. Tähän liittyi muun muassa se, että työnohjaaja koettiin empaattisena, kannattelevana ja kunnioittavana, myös silloin kun tämä haastoi ohjattavan ajattelua.

Työnohjauksessa yhteistyösuhteella eli allianssilla on keskeinen rooli.

Toinen kattokategoria liittyi kokemukseen siitä, että työnohjaus edisti osaamista. Tämä ilmeni muun muassa työohjaajan tietämyksen asianmukaisena jakamisena ja ohjattavan taitotasoon sovitetun autonomian tukemisena. Kolmas kattokategoria liittyi suvaitsevaisuuskysymyksiin. Työnohjaajan nöyryys ja taito huomioida erilaisuutta koettiin hyödyllisenä. 

Työnohjauksen haittaavat prosessit olivat jossain määrin hyödyllisten vastakohtia. Selvimmin ilmenevä kattokategoria liittyi työnohjaajan puuteelliseen sensitiivisyyteen, vastuuttomuuteen ja epäeettiseen toimintaan. Tähän liittyi muun muassa se, että työnohjaaja koettiin panostavan liian vähän ohjaukseen, tai toimi muutoin suvaitsemattomasti. Haittaavat prosessit saattoivat myös liittyä vaikeuteen luoda turvallista ympäristöä. Näissä tilanteissa työnohjaaja koettiin esimerkiksi autoritaarisena, ja konfliktit liittyivät usein epäselviin rooliasetelmiin tai muihin eroavaisuuksiin persoonallisuudessa tai työotteessa.

Ohjaajan ja ohjattavan välinen suhde

Monet tutkimukset viittaavat siihen, että kuten psykoterapiassa, myös työnohjauksessa yhteistyösuhteella eli allianssilla on keskeinen rooli. DePue ja kollegat (2020) tutkivat ilmiötä terapeuttiharjoittelijoita ja heidän asiakkaitaan koskevassa aineistossa (n = 155). Terapeutit vastasivat SWAIT-kyselyyn, joka mittaa työnohjauksessa ilmenevän allianssin laatua (esimerkiksi ”työnohjaajani pyrkii ymmärtämään minua”). Sekä terapeutit että asiakkaat vastasivat WAS-kyselyyn, joka puolestaan mittaa allianssin laatua terapiasuhteessa (esimerkiksi ”ymmärrän asiakastani”/”terapeuttini ymmärtää minua”). Lisäksi asiakkaat vastasivat oirekyselyyn sekä hoidon alussa että lopussa.

Kuten aiemmissa tutkimuksissa, myös DePue ja kollegat havaitsivat, että sekä terapeutin että asiakkaan kokema hyvä allianssi oli yhteydessä asiakkaan oireiden vähenemiseen. Mielenkiintoisempi löydös liittyi kuitenkin terapeutin kokemaan työnohjauksen allianssiin. Se näytti vähentävän asiakkaan oireilua, mutta vain siinä määrin, kun se vahvisti terapeutin kokemaa allianssia terapiasuhteessa. Toisin sanoen, terapiasuhteen allianssi välitti työnohjauksen allianssin vaikutuksia asiakkaan oireiluun. Tutkijat arvelevat, että tämä voi osittain selittyä työnohjaussuhteen siirtovaikutuksilla asiakastyöhön. 

Kysymys työnohjauksen allianssin vaikutuksista terapian tuloksellisuuteen on kuitenkin haastava. Keum & Wang (2020) pyrkivät selventämään meta-analyysissään työnohjauksen allianssin merkitystä terapiatyön tuloksellisuudelle. Aihepiiristä löytyi yhteensä 12 tutkimusta. Kaikkinensa työnohjauksessa koettu allianssi selitti terapiatyön tuloksellisuudesta noin 4–6 %. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että lähes kaikissa tutkimuksissa työnohjauksen allianssia mitattiin ohjattavan kokemuksena. Tämä on kausaalitulkinnan kannalta haastavaa, sillä tulokset voivat selittyä jollakin ohjattavaan liittyvällä ominaisuudella, joka vaikuttaa sekä työnohjaukseen että asiakastyöhön. Allekirjoittaneen tiedossa ei ole kokeellisia tutkimuksia, joissa olisi testattu työnohjauksen tuloksellisuutta kontrolloidussa asetelmassa. 

Työnohjauksessa voitaisiin hyödyntää enemmän kokemuksellisen oppimisen menetelmiä ja harjoituksia.

Työnohjauksen kehittäminen

Suurin osa työnohjausmalleista on rakennettu käsitteellisesti ilman varsinaista tieteellistä perustaa. Kanadalainen Edward Johnson (2019) esittää artikkelissaan toimintatapoja, joilla yksilötyönohjauksen nykykäytäntöjä voitaisiin kenties parantaa. Yksi ehdotus on, että työnohjauksessa hyödynnettäisiin aiempaa enemmän ohjattavan ja asiakkaan välistä suoraa havainnointia. Esimerkiksi videoiduissa vuorovaikutustilanteissa välittyy runsaasti tietoa, jota on muutoin vaikea tai mahdoton verbalisoida. Tämä edistäisi terapiatyön taitoja edistävän palautteen antamista. Lisäksi työnohjauksessa voitaisiin hyödyntää enemmän kokemuksellisen oppimisen menetelmiä ja harjoituksia. Esimerkiksi rooliharjoitusten avulla voitaisiin harjoitella vuorovaikutukseen ja menetelmiin liittyviä taitoja. Lopulta Johnson myös kannustaa hyödyntämään standardoituja menetelmää asiakkaan voinnin seuraamiseksi. Vaikka tutkimuksia näiden käytöstä työnohjauksen kontekstissa on vasta vähän, seurantamenetelmien käyttö näyttää lisäävän sekä terapiatyön tuloksellisuutta että ohjattavan tyytyväisyyttä työnohjaukseen. 

Kirjoittaja Jallu Lindblom työskentelee tutkijana ja yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa ja tutkijana Turun yliopistossa.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2022.