Työnohjaaja auttaa oivaltamaan

Turussa asuva ja työskentelevä Soili Keskinen on pitkän linjan työnohjaaja. Psykologitaustainen kasvatustieteen professori emerita kävi kolmivuotisen työnohjaajakoulutuksen jo 1990-luvun alussa, pian väitöstutkimuksensa jälkeen.

– Olen oikeastaan koko työurani ajan ohjannut oppimista, Keskinen luonnehtii.

Työnohjaajana Keskinen on työskennellyt esimerkiksi terveydenhuollon ja yliopiston henkilöstön kanssa. Nykyisin hän ohjaa enimmäkseen esimiesasemassa olevia. Hän on myös kouluttanut työnohjaajia sekä kirjoittanut aiheesta kirjoja ja artikkeleita.

– Työnohjaus on työmuoto, johon itse uskon vahvasti. Se on aina tavoitteellista, se on prosessimaista ja riittävän pitkäkestoista. Hyvä työnohjaus on aina myös ohjattavakeskeistä, se pohjautuu ohjattavan ongelmiin ja kysymyksiin, Keskinen luettelee.

Eräs työnohjaajan tärkeä tehtävä on auttaa ohjattavaa itsereflektiossa. Toisille ohjattaville se on helppoa, toiset tarvitsevat tukea nähdäkseen oman roolinsa ja toimintatapansa.

Mentorointi ja coaching sukulaislajeja

Oikeastaan ei ole olemassa yhtenäistä, tarkkaa käsitystä siitä, mitä työnohjaus on. Sen lähisukulaisia ovat mentorointi, konsultointi, sparraus, coaching, joissain tapauksissa myös terapia.

– Työnohjaus on vapaa ammatti, nimikkeen käyttöön ei tarvita tiettyä pohjakoulutusta. Se voi sekoittaa ja hämmentää. Voi tulla pettymyksiä, jollei kysy ohjaajan taustoja, Soili Keskinen sanoo.

Suomessa on kuitenkin jo yli 2000 koulutettua työnohjaajaa. Keskisen uran aikana sekä koulutettujen työnohjaajien määrä että ymmärrys työnohjauksen tärkeydestä on kasvanut voimakkaasti.

– Aloitin 1990-luvun lopussa Turun yliopiston ensimmäisen työnohjausryhmän. Nyt ryhmiä on kymmeniä ja viidellätoista yliopiston työntekijällä on työnohjaajan pätevyys, Keskinen sanoo.

Akateemisessa maailmassa työnohjaukselle onkin tarvetta. Kilpailu rahoituksesta, arvostuksesta ja näkyvyydestä on kovaa.

Psykologitausta sopii Keskisen mielestä työnohjaajalle hyvin, ja moni psykologi onkin käynyt pitkän työnohjaajakoulutuksen.

Prosessit ovat pitkiä

Tyypillinen työnohjausprosessi kestää noin vuoden, tai voidaan sopia esimerkiksi kymmenen tapaamiskerran sarjasta. Poikkeuksiakin on: eräs Soili Keskisen asiakkaista kävi työnohjauksessa 15 vuotta, ja ohjaussuhde päättyi eläkkeelle siirtymiseen.

Aloitusvaiheessa ohjaaja perehtyy ohjattavan työhön ja tapaan hahmottaa asioita. Alkukeskustelujen perusteella kiteytetään työnohjauksen tavoite.

Työskentelyssä ohjattava tuo joka tapaamiseen jonkin kysymyksen, huolen tai ongelman. 

– Istuntojen väliajat ovat myös tärkeitä. Pyydän ohjattavaa merkitsemään muistiin ihmetystä tai hämmennystä aiheuttavia työtilanteita, joita voimme käsitellä istunnolla.

Lopetusvaiheessa tehdään yhdessä yhteenveto: mitä ohjattava on oppinut, mihin hän pystyy nyt työssään vaikuttamaan paremmin? Mitä hän on oppinut omasta tavastaan toimia? Tyypillisiä oivalluksia ovat esimerkiksi rajaamaan oppiminen tai se, ettei enää ota kaikkea henkilökohtaisesti.

Psykologit joutuvat tukipylväiksi

Keskinen on ohjannut vuosien varrella myös lukuisia psykologeja. Ohjattavien työnkuvat ovat olleet erilaisia, mutta eräs asia yhdistää Keskisen mukaan useimpia heistä.

– Psykologeihin kohdistuu vaatimus jaksaa. Pätevyys ja uskottavuus rapisee helposti, jos psykologi uupuu. Monen keskeinen toive työnohjauksessa on ollut saada oma asiantuntijuus jälleen käyttöön ja uskottavuus luoduksi, Soili Keskinen sanoo.

Näkymättömien työtehtävien tunnistaminen voi olla tärkeä osa työnohjausprosessia. Psykologit työskentelevät usein työyhteisönsä ainokaisina, ja heille tahtoo kasaantua ääneen lausumatonta vastuuta työyhteisön henkisestä hyvinvoinnista ja ongelmien ratkomisesta.

– Tällaisessa tapauksessa käydään läpi, miksi ja miten tällainen rooli on syntynyt ja miksi ohjattava suostuu siihen.

Työssä jaksamisen kysymykset ovat viime vuosina korostuneet työnohjaustyössä. Aikataulutus, tunnekuormien purkaminen asiakastapaamisten välillä ja työstä palautuminen askarruttavat monia, samoin suhde esimieheen.

Joskus edessä alanvaihto

Työnohjausprosessi johtaa joskus pisteeseen, jossa ohjattava näkee, ettei hän enää halua jatkaa nykyisessä työssään. Ohjaajalle ja varsinkin ohjattavan työnantajalle se voi olla kova paikka.

– Ratkaisu lähteä työstä on kuitenkin ohjattavan oma. Ohjaus on voinut auttaa ohjattavaa löytämään omat vahvuutensa ja toiveensa, sisäiset odotuksensa. Osa asiakkaista tuleekin työnohjaukseen pohtiakseen urakehitystään, Soili Keskinen sanoo.

Työnohjaajaksi sopii hänen mielestään henkilö, jolla on kiinnostus ihmisen ajattelua ja tunteita kohtaan. Kiinnostus käsitellä toisen ihmisen asioita pitkän prosessin ajan on tärkeää, samoin ilmaisukyky, riittävä koulutustausta ja kyky jäsentää asioita toisen apuna.

– Kuka tahansa voi kuunnella toisen huolia, mutta työnohjaaja prosessoi niitä eteenpäin. Mielestäni työnohjaus on palvelutehtävä. Palvelen ja autan toista löytämään omat tavoitteensa, Keskinen sanoo.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2020.