Helsinkiläinen psykologi Viivi Kaivolainen aloitti viisi vuotta sitten psykologiharjoittelijana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Harjoittelujakson jälkeen avautui mahdollisuus jatkaa nuorisopsykiatrialla ensin kliinisen psykologin tehtävissä ja pian sen ohella myös  erilaisissa kehittämistehtävissä. 

Näiden vuosien aikana hän on myös kouluttautunut interpersoonallista psykoterapiaa (Interpersonal Psychotherapy) soveltavaksi IPT-N-terapeutiksi. Sen jälkeen hän innostui opiskelemaan IPT:n lyhyempää muotoa eli interpersoonallista ohjantaa IPC:tä (Interpersonal Councelling).

Olikin luontevaa, että juuri Kaivolainen päätyi projektipäälliköksi IPC-projektiin, joka on osa HUSin hallinnoimaa Terapiat etulinjaan -hanketta.

– Etsimme projektissa apua nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin. IPC:tä on kokeiltu siihen Suomessa aiemminkin, ja meillä on jo tiedossa joitakin menetelmän käyttöön liittyviä kompastuskiviä. Niitä ja muita esiin tulevia haasteita taklaamme aktiivisesti projektissamme, Kaivolainen kertoo.

Projektin ytimessä on IPC-työntekijöiden ja IPC-menetelmäohjaajien kouluttaminen sekä niihin liittyvän suomalaisen koulutusjärjestelmän ja tukirakenteen luominen.

Nuoren läheiset osallistetaan

Viivi Kaivolainen innostui IPC-menetelmästä siksi, että siinä työskennellään 12–18-vuotiaiden nuorten elämän keskeisten kehityspsykologisten kysymysten kanssa.

– Yksi nuoruusiän merkittävistä kehitystehtävistä on itsenäisyyden lisääntyminen: nuori suuntautuu ja tukeutuu entistä voimakkaammin ikätovereihinsa. Sekä suhde vanhempiin että sosiaaliset suhteet muuttuvat. Myös moniin muihin nuoruuden muutoksiin sopeutuminen voi olla haastavaa. 

IPC linkittää Kaivolaisen mukaan hienosti masennuksen ja nuoren ihmissuhteiden sekä merkittävien tapahtumien yhteydet.

– Nuori opetetaan itse tunnistamaan tuntojaan sekä sitä, mitkä tekijät vaikuttavat oireiden syntyyn ja miten pahaa oloa voi ehkäistä. Kun hän oppii itsereflektiota jo varhain, se kantaa pitkälle. Mukaan osallistetaan myös hänen läheisensä, Kaivolainen toteaa.

Lisäksi menetelmän käytännöllisyys viehättää Kaivolaista.

– Koska IPC-jaksoon kuuluu vain 3­–6 tapaamiskertaa, sitä voidaan hyödyntää siellä, missä pitkät jaksot eivät ole mahdollisia – esimerkiksi kouluissa ja oppilaitoksissa.

Diagnoosia tai lähetettä ei tarvita

Kun 13-vuotias koululainen menee vanhempiensa kannustamana puhumaan kouluterveydenhoitajalle, että hän ei pysty keskittymään, koulu ei kiinnosta tai väsymys painaa liikaa, IPC-työntekijän koulutuksen saanut terveydenhoitaja ryhtyy yhdessä nuoren kanssa selvittämään, mitä tekijöitä ongelmien takaa löytyy.

– Olennaista on päästä oireiluun kiinni mahdollisimman varhain. Joskus kyse on normaaleista elämän vastoinkäymisistä, joiden käsittelyyn nuorella ja vanhemmilla ei vain ole välineitä. Joskus ongelmat ovat mutkikkaampia. Nuori ei tarvitse varsinaista diagnoosia tai lähetettä, jotta IPC-jakso voi alkaa, Kaivolainen kertoo.

Yksi IPC:n keskeinen tavoite on parantaa keskusteluyhteyttä perheessä.

– Nuorta tuetaan siinä, että hän saa kerrotuksi vanhemmilleen huonosta olostaan tai muista merkittävistä, vaikeilta tuntuvista asioista. Usein nuori ei halua kertoa asioista kotona esimerkiksi siksi, että ei tahdo huolestuttaa vanhempiaan tai vanhempien pettyminen pelottaa, Kaivolainen sanoo. 

Psykologit menetelmäohjaajiksi?

Kaivolainen itse antaa IPT-työnohjausta sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa toimiville IPT-N-terapeuteille. Hän on myös ollut suunnittelemassa IPC-menetelmäohjaajakoulutukseen valittavien kriteereitä. 

– IPC-menetelmäohjaus on menetelmään painottuvaa case-työnohjausta. Menetelmäohjaajalta vaadittavat ominaisuudet ovat sen tyyppisiä, että psykologeilla olisi tässä valtavasti annettavaa. Jo psykologien taustakoulutus ja työnkuva asettavat heidät eri lähtöviivalle verrattuna muihin nuorten kanssa työskenteleviin ammattilaisiin. 

Mielenterveyden ammattilaisille eli psykologeille IPC on Kaivolaisen mukaan yksi menetelmä monista. Muille nuorten kanssa työskenteleville IPC voi olla lähes ainoa väline ongelmiin tarttumiseksi.

Kaivolaisen mielestä esimerkiksi kouluihin ei tarvita uusia ammattilaisia IPC:tä toteuttamaan, vaan nykyisten opiskeluhuollon tiimien ammattilaiset voitaisiin kouluttaa siihen.

– Parhaillaan mietimme, miten IPC:n käyttö ja menetelmäohjaus kytketään pysyvästi opiskeluhuollon ja perusterveydenhuollon toimintaan ja kuinka menetelmäohjaus vakiinnutetaan eri puolille maata.

Arkijärkistä ja käytännönläheistä toimintaa

Vuorovaikutuksen parantamiseen käytetään IPC:ssä erilaisia tekniikoita, joista keskeisiä ovat kommunikaatio- ja päätöksentekoanalyysit sekä rooliharjoitukset. 

– Nuoren kanssa käydään läpi niitä konkreettisia tilanteita, joissa hänelle vaikkapa tulee riitaa vanhempien kanssa. Jokin riitatilanne käydään läpi toistamalla se esimerkiksi vuoropuheluna nuoren ja IPC-työntekijän kesken. Näin nuori pääsee kertomaan, miten hän olisi toivonut tilanteen menevän. Samalla hän usein huomaa, että olisi itsekin voinut toimia toisin. 

Tapaamisten välillä nuoren kanssa voidaan sopia erilaisista tehtävistä, kuten että nuori laittaa viestiä oma-aloitteisesti kaverille tai kertoo tietystä asiasta äidille. Tunteita opetellaan tunnistamaan esimerkiksi erilaisten sanakorttien avulla. Omien voimavarojen löytäminen on Kaivolaisen mukaan yksi arvokkaimmista asioista, jonka IPC voi nuorelle antaa.

– Toimimme hyvin arkijärkisesti ja käytännönläheisesti – mutta siten, että eri toimet muodostavat tarkoituksenmukaisen polun ja prosessin. 

Tutkimusnäyttöä tarvitaan lisää

IPC:n tarve liittyy usein nuoren elämän kipu- ja käännekohtiin, kuten riitoihin vanhempien kanssa, koulunvaihdoksiin, koulukiusatuksi tulemiseen, sairastumiseen, vanhempien eroon. 

– Kyse voi olla roolimuutoksista, ristiriidoista kaveri- tai seurustelusuhteessa tai kotona, läheisen menettämiseen liittyvästä surusta tai sosiaalisesta arkuudesta tai yksinäisyydestä, Kaivolainen toteaa.

Viivi Kaivolainen ei tarjoa IPC:tä kaikenkattavaksi ihmelääkkeeksi mutta näkee mallissa paljon mahdollisuuksia. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää.

– Suomessa on saatu lupaavia tuloksia aikuisten IPC:stä, mutta tutkimustieto nuorten IPC:stä on vielä karttumassa. Nuorten IPC:stä taas on saatu hyviä tuloksia Isossa-Britanniassa, ja siellä on parhaillaan meneillään kattava tutkimus aiheesta. Lisäksi IPT:n tutkimusnäyttö sekä jo kertyneet kokemukset IPC:stä vahvistavat menetelmän toimivuutta. Toivottavasti saamme kuitenkin lähivuosina tästä myös suomalaista tutkimusta.

Menetelmä ei hoida ketään

Viivi Kaivolainen tietää hyvin, että pelkkä koulutus ja menetelmän levittäminen eivät pelasta ketään. Menetelmän käyttäjillä on oltava aikaa kohdata nuoria ja soveltaa uutta oppiaan.

– Jotta IPC saadaan laajasti käyttöön, työpaikoilla tarvitaan monia käytännön järjestelyjä. Jo opiskeluvaihe menetelmäohjausvaiheineen vie paljon työaikaa. Onnistuneeseen käyttöönottoon tarvitaankin työntekijöiden lisäksi johdon tukea. 

Haastavinta hankkeen edistämisessä on Kaivolaisen mukaan sen monitahoisuus.

– Tiedon kulkeminen eri alueiden, organisaatioiden ja ammattiryhmien välillä voi olla paikoin haastavaa. Yhteistyö- ja toimintamallien löytäminen näin monitasoisessa kokonaisuudessa on oma hommansa. 

Juuri nyt IPC-menetelmä on leviämässä HYKS erityisvastuualueen lisäksi muualle Suomeen: IPC-koulutushankkeet pääsevät tänä vuonna vauhtiin myös Oulun, Tampereen, Kuopion ja Turun yliopistollisten keskussairaaloiden alueella. Sairaaloiden nuorisopsykiatrian yksiköt tukevat IPC:n käyttöönottoa perustasolla.

Alueellista kehittämistyötä tehdään siis joka puolella maata. Päävastuu menetelmään sekä menetelmäohjaukseen liittyvästä kehitystyöstä on Helsingissä, ja yliopistosairaalat vastaavat omilla alueillaan menetelmäohjauksen järjestämisestä.

Taustalla hallituksen kärkihanke

IPC-projekti toteutetaan sote-rahoituksella ja menetelmäohjaukset eri puolilla maata hankerahoituksella. Lasten ja nuorten matalan kynnyksen psykososiaalisten palvelujen saatavuuden parantaminen liittyy sekä maan hallitusohjelman mielenterveysstrategiaan että lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan, joka on yksi hallituksen kärkihankkeista.

Työn laatua takaa Kaivolaisen mukaan tarkka seuranta sekä reagointi kentän palautteeseen. Ensimmäinen palautekysely toteutetaan kevään 2021 aikana.

HUSin IPC-projekti kestää vuoden 2022 loppuun. Sitä ennen luodaan kaikkien interpersoonallisten ammattilaisten hyödynnettäväksi materiaalipankit sekä koulutusjärjestelmä, johon kuuluvat myös kertaus- ja täydennyskoulutukset.

Ja jos joku nyt kiinnostuu kouluttautumisesta, Kaivolainen kehottaa kertomaan halukkuudesta omalle esihenkilölle.

– Jotta koulutuksen laatu voidaan taata, sitä on toistaiseksi saatavilla rajallisesti. Jos IPC tuntuu käyttökelpoiselta, esihenkilöt voivat viedä koulutustoivetta eteenpäin omalla alueella.