Kuormittavan työn terveysvaikutukset 

Työnteko edellyttää tietyn määrän toimia tietyssä rajatussa ajassa. Ei liene yllättävää, että liiallinen työkuorma on haitallista terveydelle. Amirin ja Behnezhadin (2020) meta-analyysi tarkasteli asiaa sairauspoissaolojen näkökulmasta 18 kohorttiaineistossa. Tulokset olivat selvät: liian suuri työkuorma ennusti yhtä lailla sekä fyysisiin että psyykkisiin sairauksiin liittyviä poissaoloja. Tyypillisin psyykkinen sairaus oli depressio. Löydös yhtenee aiempiin katsauksiin, joissa on osoitettu yhteyksiä esimerkiksi työn kuormittavuuden ja sydän- ja verisuonitauteihin, ylipainoon ja kuolleisuuteen. 

Miksi liian kuormittava työ johtaa sairastamiseen? De Beer ja kumppanit (2016) selvittivät asiaa terveydenhuollon työntekijöillä (n = 370). Osallistujilta mitattiin kolmena peräkkäisenä vuotena työn kuormittavuutta, työuupumusta ja psyykkistä oireilua. Tutkijoiden oletus oli, ettei työn kuormittavuus itsessään johda sairastumiseen, vaan sairastuminen on seurausta työuupumuksesta. Tulokset tukivat tutkijoiden oletusta: Kuormittava työ ennusti työuupumusta, ja työuupumus puolestaan ennusti myöhemmin ilmenevää psyykkistä oireilua. Työuupumuksella on tärkeä rooli yksilön fyysisen ja psyykkisen terveyden selittäjänä. 

Vaatimusten ja voimavarojen tasapaino

Tunnetun Työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaan työuupumukseen vaikuttavat sekä työn kuormittavuus että työhön liittyvät voimavarat (Bakker ja Demerouti, 2017). Työn kuormittavuus ilmenee vaatimuksina, jotka edellyttävät jatkuvaa fyysistä tai psyykkistä ponnistelua. Vastaavasti työn voimavarat voivat auttaa ylläpitämään työn motivaatiota ja tukevat jaksamisessa. Voimavarat voivat ilmetä esimerkiksi esimieheltä tai työryhmältä saatavana tukena ja kannustuksena, ja oman autonomian kokemuksena. Mallin mukaan työn kuormittavuus lisää työuupumuksen riskiä, kun taas voimavarat vähentävät sitä. Voimavarat itsessään myös lisäävät myönteistä työn imua, jota kuvastavat työn tuottamat täyttymyksen, tarmokkuuden ja uppoutumisen kokemukset. 

Näyttö Työn vaatimusten ja voimavarojen mallin puolesta on vakuuttavaa. Lesener ja kumppanit (2019) keskittyivät meta-analyysissään testaamaan mallin esittämiä syy-seurausväittämiä (k = 74; n = 37 324). Tästä syystä he hyväksyivät tarkasteltavaksi vain pitkittäistutkimuksia, joissa oli hyödynnetty useita mittauspisteitä. Teorian mukaisesti Leseneerin ja kumppaneiden meta-analyysi osoitti, että työn korkeat vaatimukset ennustivat myöhempää työuupumusta (b = .10), ja työn voimavarat ennustivat vähäisempää työuupumusta (b = -.16). Lisäksi työn voimavarat ennustivat työn imua (b = .18). Näiltä osin tulokset olivat yhteneviä teoreettisen mallin kanssa. 

Mielenkiintoista kyllä, meta-analyysissä ilmeni myös vastakkaiseen suuntaan kulkevia vaikutuksia: Työuupumus itsessään ennusti korkeampia työn vaatimuksia (b = .23) ja vähäisiä työn voimavaroja (b = -.12). Tutkijat selittävät tätä sillä, että työssään uupuneen on yhä vaikeampaa saavuttaa ja ylläpitää työn voimavaroja. Tämä voi johtaa kielteisiin muutoksiin työtilanteessa, mutta myös siinä miten omat työtilanne koetaan. 

Myös Guthier ja kumppanit (2020) tarkastelivat meta-analyyttisesti Työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (k = 31; n = 17747). Heitä kiinnosti erityisesti se, suojaavatko työn voimavarat uupumukselta silloinkin, kun työn vaatimukset ovat suuret. Toisin sanoen summautuvien vaikutusten sijaan he testasivat työn voimavarojen moderoivaa vaikutusta. Koska tätä oli tutkittu suhteellisen harvoin aiemmissa tutkimuksissa, he hyödynsivät tietoja eri maiden työolosuhteista. Eurooppalaisessa työkyselyssä työn voimavaroja oli kartoitettu muun muassa työntekijän vaikutusmahdollisuuksina ja muilta saatuna tukena (Eurofound, 2021). Maatasolla työn voimavarat olivat korkealla esimerkiksi Suomessa ja Norjassa, mutta suhteellisen matalalla esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa. 

Hieman yllättäen, Guthierin ja kumppaneiden meta-analyysissä työn voimavarat eivät moderoineet työn kuormittavuuden vaikutuksia työuupumukseen. Toisin sanoen, vaikka työn voimavaratekijät voivatkin edistää yksilön hyvinvointia, niillä ei näytä olevan mitään erityistä suojaavaa vaikutusta, jos työn kuormittavuus on yksinkertaisesti liian suuri. Yllättävää oli myös se, että työn voimavarat moderoivat ”vastakkaiseen suuntaan” kulkevia vaikutuksia. Toisin sanoen korkeat työn voimavarat vähensivät työuupuneilla kokemusta työn liian suurista vaatimuksista. Tutkijat selittävät tätä sillä, että korkeat voimavarat lisäävät yksilön hallinnan kokemusta, ja tämä auttaa hallitsemaan uhattuna olemisen kokemusta myös uupumustilanteessa. 

Työn ulkopuolinen elämä ja persoonallisuus

Työn ja hyvinvoinnin välinen vuoropuhelu näyttää toteutuvan varsin monimutkaisesti. Weziak-Bialowolskan ja kumppaneiden (2020) tutkimus tarjoaa ilmiöön mielenkiintoisen näkökulman. He selvittivät, miten hyvinvointiin liittyvät kokemukset vaikuttavat toisiinsa työelämän ja muun elämän välillä. Tutkimukseen osallistujat (n = 954) vastasivat hyvinvointikyselyihin kaksi kertaa vuoden väliajalla. 

Weziak-Bialowolskan ja kumppaneiden tulokset osoittivat onnellisuuden vaikuttavan kaksisuuntaisesti työn ja muun elämän välillä. Toisin sanoen, myönteiset kokemukset työpaikalla siirtyivät muille elämän osa-alueille, ja toisinpäin. Masentuneisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen osalta tilanne oli toisenlainen: Vain muun elämän kokemukset vaikuttivat työpaikan kokemuksiin, mutta ei toisinpäin. Näyttää siltä, että työn ja muun elämän väliset siirtovaikutukset voivat toteutua hyvin eri tavoin riippuen tarkasteltavasta ilmiöstä. Kenties myönteiset tunnekokemukset siirtyvät helpostikin eri elämänalueelta toiselle, mutta työnteko ei tarjoa vastauksia elämässä kohdattaviin syvällisempiin kysymyksiin. 

Wu (2016) puolestaan tarkasteli vuoropuhelua työn kuormittavuuden ja yksilön persoonallisuudessa tapahtuvien muutosten välillä. Pitkittäistutkimuksen osallistujat (n = 1814) vastasivat työn kuormittavuutta mittaaviin kyselyihin vuoden välein viiden vuoden ajanjaksolla. Lisäksi he vastasivat viiden suuren piirteen persoonallisuuskyselyyn tutkimuksen alussa ja lopussa. Tulokset osoittivat, että työn suuri kuormittavuus ennusti persoonallisuuden muutoksia kohti suurempaa neuroottisuutta ja vähäisempää avoimuutta ja ekstraversiota. Toisaalta myös persoonallisuus ennusti sitä, miten työ koettiin: tutkimuksen alussa mitattu avoimuus ja tunnollisuus ennustivat vähäisempää työn kuormittavuuden kasvua, kun taas neuroottisuus ennakoi kokemusta kasvavasta työkuormasta.

Työ on vakavaa leikkiä

Työ vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, mutta tämän lisäksi myös siihen, miten kukin havaitsee oman työnsä, arvioi omia vaikutusmahdollisuuksiaan ja ilmaisee omaa persoonallisuuttaan. Tutkimuksissa ei ole juurikaan näyttöä siitä, että korkea palkka voisi pelastaa liian kuormittavan työn haitoilta. Se kuitenkin tiedetään, että liian matalaksi koettu palkka lisää irtisanomisaikeita. Tämä on havaittu esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä (k = 24; Luo & Chui, 2020) ja lääkäreitä (k = 25; Shen et al., 2020) koskevien tutkimusten meta-analyyseissä. Matala palkka saattaa vähentää työhön sitoutumista erityisesti tilanteissa, joissa sen koetaan olevan kohtuuttoman alhainen verrattuna muihin. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2021.