Työaikalaki uudistuu: lisää joustoa mutta myös suojaa

Uusi työaikalaki valmisteltiin kolmikantaisesti eli yhdessä työntekijöitä ja työnantajia edustavien keskusjärjestöjen kanssa, ja siihen kohdistui paljon toiveita molemmilta puolilta. Edellinen työaikalaki on lähes neljännesvuosisadan ikäinen, ja työelämä on muuttunut lain laatimisen jälkeen merkittävästi. 

Lakimuutoksella haluttiin varmistaa joustavat työaikajärjestelyt erilaisten yritysten ja työnantajayhteisöjen tarpeisiin sekä toisaalta helpottaa työntekijöiden työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Työaikalailla on myös vahva työsuojelullinen rooli. 

Etätyön osalta työaikalaki on nyt aiempaa selkeämpi: etätyö tulee työaikasääntelyn piiriin samalla tavoin kuin työpaikalla tehty työ. 

Kunnissa psykologien työaika lisääntyi yli kikyn 

Työaikalain uudistus kiinnostaa psykologeja erityisesti siksi, että viime neuvottelukierroksella psykologien ja eräiden muiden asiantuntijoiden työaikaan kuntasektorilla tuli keskitetyssä niin sanotussa kilpailukykysopimuksessa sovitun kiky-pidennyksen lisäksi toinenkin pidennys. Psykologiliiton jäsenistä lähes 60 prosenttia työskentelee kunnissa.

– Pidennys tuntui ymmärrettävästi epäreilulta, vaikka siitä saatiinkin palkkaan niin sanottu ylikompensaatio, Psykologiliiton pääsihteeri Annamari Jokinen kertoo.

Toinen hiertävä asia kuntasektorilla on ollut se, että ”pakollisen” ruokatauon lisääminen työpäivän pituuden jatkoksi on pikkuhiljaa yleistynyt, kun aiemmin ruokailu on voitu hoitaa joutuisasti työajalla. Käytännössä ruokailu on usein töiden luonteen vuoksi hoidettava tehden samalla työtehtäviä.

– Nämä käytännöt eivät liity työaikalakiin vaan riippuvat virka- ja työehtosopimuksesta, joten ne on hoidettava neuvottelujen kautta. Yksityiskohtaisista käytännöistä voidaan sopia työpaikoilla tessin ja lain puitteissa, Jokinen toteaa.

Jokisen mukaan liiton jäsenten yhteydenottojen perusteella harmaata ylityötä tai matka-ajan työaikaan lukemista koskevat ongelmat eivät vaikuta olevan psykologien keskuudessa yhtä yleisiä kuin joillain muilla akavalaisilla.

Yksityisen puolen psykologeilla aikapaineita

Yksityisellä sektorilla on ilmennyt tapauksia, joissa työnantaja kiristää työajan käyttöä siten, että se vaatii ottamaan vastaan enemmän asiakkaita per aikayksikkö kuin Psykologiliiton ohjeissa psykologityön laadusta ja määrästä sanotaan.

– Tämä tarkoittaa, että työhön valmistautumiseen ja sen kirjaamiseen ei jää riittävästi aikaa asiakastyön lisäksi, Jokinen toteaa.

Seuraavaksi aletaan hänen mukaansa pohtia lain vaikutuksia työ- ja virkaehtosopimuksiin sekä käytännön soveltamista työpaikoilla.

– Kaikkien osapuolten on syytä pitää mielessä, että lakiuudistuksen tavoitteena on myös helpottaa työntekijöiden elämää eikä vain joustavoittaa työnantajan toimintaa, Annamari Jokinen korostaa.

Jousto perustuu luottamukseen 

 Monet akavalaiset ovat olleet huolissaan siitä, että uudistus osittain vesittyi asiantuntijatyön työsuojelun näkökulmasta. Uudistuksen ulkopuolelle jäävät nimittäin sellaiset työt, jotka tehdään kokonaan muualla kuin kiinteässä työpisteessä, joissa työ on luonteeltaan liikkuvaa tai työaika määräytyy pääosin asiakkaiden kanssa sopien. Soveltamisesta onkin odotettavissa kiistaa osapuolten kesken.

– On kuitenkin sinänsä erittäin hyvä, että myös asiantuntijatyö sisältyy uuteen työaikalakiin, Annamari Jokinen toteaa.

Laissa säädetään uudesta joustotyöaikaa koskevasta työaikamallista.

– Joustotyöaikaa noudatettaessa työntekijä itse päättää työajastaan sekä työntekopaikastaan. Työnantaja määrittelee tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet sekä kokonaisaikataulun, kuten toki nykyiselläänkin. Joustotyöajan käyttäminen edellyttää työnantajan ja työntekijän välistä luottamusta, Jokinen sanoo.

Joustotyö on poikkeus, ei sääntö 

 Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava korostaa, että joustotyön on oltava asiantuntijatyössä pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Akavaa edusti lain kolmikantaisessa valmistelutyöryhmässä johtava asiantuntija Miia Kannisto. Hän muistuttaa, että joustotyöstä on syytä tehdä aina sopimus.

– Uusi työaikamuoto joustotyö voidaan nähdä sekä mahdollisuutena että uhkana riippuen siitä, kuinka sitä tullaan käyttämään. Joustotyösopimuksessa on sovittava ainakin päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta sekä mahdollisesta kiinteästä työajasta ja sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen.

Joustotyössä keskimääräinen työaika on 40 tuntia 4 kuukauden tasoittumisjaksolla.

– Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa, Kannisto sanoo.

Tarkempia ohjeita joustotyöstä saataneen syksyllä eli ennen kuin laki ensi vuoden alussa tulee voimaan.

Työajalle oma pankki

Uusi laki mahdollistaa jatkossa työaikapankin käyttöönoton kaikilla työpaikoilla riippumatta siitä, onko työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa työaikapankkia koskevia määräyksiä tai onko sitovaa työehtosopimusta lainkaan.

– Työaikapankki tarkoittaa järjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Säästettyä aikaa taas voidaan ’nostaa’ pankista pitempinä yhtenäisinä vapaajaksoina, Annamari Jokinen kertoo.

Työaikalainsäädäntö on niin sanottua pakottavaa oikeutta, mutta siitä voidaan poiketa melko laajasti valtakunnallisilla työmarkkinaosapuolten välisillä työ- ja virkaehtosopimuksilla. Asiaa käsiteltäneen seuraavalla neuvottelukierroksella. Alasta riippuen neuvottelut käydään joko syksyllä 2019 tai keväällä 2020, jolloin on edessä esimerkiksi kuntasektorin neuvottelukierros.Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2019